Viikko 48: Klassikkotehtävien viikko

Taikatemppuja, parkouria, lumilinnaa, skeittausta, takaperinkävelyä ja -juoksua, yltiöpositiivisuutta ja puhumattomuutta

Vuorossa oli klassikkotehtäviä vuodelta 2009.

Viikko 48 on ollut vuosina 2009 & 2013 itselle hieman erilainen viikko: olen kävellyt kyseisellä viikolla takaperin koko viikon. En kuitenkaan halunnut toteuttaa enää kolmatta kertaa viikon kestävää takaperinkävelyä, koska ajattelin etten saisi siitä enää mitään uutta kokemusta. Pyhitin viikon 48 vanhoille klassikkoviikkotehtäville eli otin viikon jokaiselle päivälle yhden vanhan viikkotehtävän uudelleen suoritettavaksi. Viikon 48 aikana edessä oli taikatemppuja, parkouria, lumilinnan rakentamista, skeittausta, yltiöpositiivisuutta, mykkänä olemista sekä tietenkin takaperinkävelyä (+10km takaperinjuoksutesti). Lumilinnan rakentamista lukuun ottamatta kaikki tehtävät olivat vuonna 2009 viikkotehtävinä. Lumilinnan rakentaminen on siinä mielessä klassikkotehtävä, koska olen yrittänyt saada sen viikkotehtäväksi molempina viikkotehtävävuosina, mutta se on jäänyt huonon lumitilanteen takia väliin. Etukäteen odotin pääseväni rakentamaan lumilinnaa ja testaamaan miten takaperinjuoksu sujuu 10 kilometrin testissä. Kyllä minua hieman jännitti myös miten skeittaus sujuu yli 6 vuoden tauon jälkeen...

Viikolla 48 pääsin juomaan glögiä lumilinnaan.

Taikatemppuja ja parkouria

Aloitin klassikkotehtävien viikon taikatempuilla. Taikatemppuviikko oli yksi hauskimmista viikoista vuonna 2009 ja sitä oli kiva muistella ja tehdä vanhoja temppuja. Olin hakenut kirjastosta avukseni taikatemppukirjan, jonka avulla muistelin aiemmin oppimiani temppuja. Koska en ole kovinkaan näppärä korttien käsittelijä niin olen tehnyt hieman omanlaisia versioita moneen korttitemppuun ja oma kömpelyys on yksi taikatemppujen tekojen tehokeino. Sain tehtyä viikon aikana onnistuneesti noin 10 erilaista taikatemppua ja opin pari uuttakin temppua. Muutama taikatemppu on hyvä olla muistissa, koska niiden avulla voi hassutella kavereiden seurassa. Yksi taikatemppujen opettelemisen huono puoli on se, että sillä tavoin ei enää itse ylläty toisten tekemistä taikatempuista yhtä paljon kuin aiemmin. 

Yllä on kuva matemaattisesta tempusta, jossa pyysin Lauraa kirjoittamaan kuusinumeroisen numerosarjan lapulle. Samaan aikaan kirjoitin toiselle lapulle oman ennustuksen. Sen jälkeen kirjoitimme Lauran ensimmäisen numerosarjan alapuolelle vuorotellen kuusinumeroisia lukuja yhteensä neljä kappaletta. Lopuksi pyysin Lauraa laskemaan allekkain olevat numerosarjat yhteen ja lopputulokseksi tuli, yllätys yllätys, minun ennustukseni: 2 271 826! :)

Parkouria liekeissä.

Tiistaina palailin vanhan parkour-harrastuksen pariin. Katselin aamulla videoita ja muistelin osaamiani temppuja. Menin Joensuun normaalikoulun liikuntasaliin päivällä, mutta sinne tulikin samanaikaisesti Erasmus-ryhmä harjoittelemaan jotain esitystä, joten parkour-temppuilu ei oikein onnistunut. Hypin muutamia perushyppyjä, mutta en saanut kokeiltua niitä vaikeampia temppuja, kun koko sali ei ollut käytössä. Parkour-päivä jäi siis vajaaksi, mutta viikonloppuna ehdin treenaamaan kotona muutamia parkourtemppuja ja katselin vuoden 2009 parkourviikolla tehdyn parkourvideon. 

"Flowridersin" parkourvideo Järvenpäästä vuodelta 2009: 
https://www.youtube.com/watch?v=1R3Z52fe1FM

Lumilinnapäivä

Lumilinnaprojekti on ollut minulla haaveissa vuoden 2009 viikkotehtävänä sekä Joensuun opiskeluvuosina keväisin, mutta vielä en ole saanut yhdistettyä sopivaa ajankohtaa ja lumiolosuhteita. Tulevana talvena haluan toteuttaa massiivisen lumilinnan rakennusprojektin ja sitä silmällä pitäen otin keskiviikon tehtäväksi lumilinnan rakentamisen. Joensuuhun oli kertynyt jo mukava lumikerros, mutta keskiviikkona keli oli märkää ja lämpöasteet oli selkeästi plussan puolella. Onneksi Noljakasta löytyi hiekkakenttä, jonka ympäristössä oli paljon lunta lumilinnan rakentamista varten. Noin kolmen tunnin rakentamisen aikana sain kasattua itseäni olkapäihin asti korkean lumilinnarakennelman, mutta siihen se sitten jäi. Lopputulos olisi ollut parempi jos olisin saanut edes yhden kaverin tähän projektiin mukaan. Vaikka tuo yksinkin onnistui niin oli se myös melko raskasta. Tulipahan nyt harjoiteltua lumilinnan rakentamista isompaa projektia varten. En muista milloin olisin viimeksi noinkaan isoa rakennelmaa lumella rakentanut. Lumilinnan rakentaminen on fyysisesti aika kuormittavaa ja se vaatii ongelmanratkaisutaitoja ja luovuutta, kun miettii miten rakennelmasta saa tukevan ja minkänäköisen lumilinnan haluaa rakentaa. Alla näkyy kuva minun luovuuden kukkasesta.

Skeittipäivä: sk8erboin paluu

Yksi haastavimmista viikoista vuonna 2009 oli skeittiviikko. Silloin en ollut vielä koskaan skeitannut ja sen viikon aikana totesin, että tämä ei ole minun juttuni. Lajitaitojen oppiminen vaatisi niin paljon aikaa ja treeniä, ettei oma kiinnostus siihen riitä. Yhden päivän rupeamaa varten pystyin kuitenkin motivoitumaan ja lähdin Jessen & Veikon kanssa Intersport-liikuntakeskuksen skeittihallille. Alkupalana olin katsonut muutamia skeittivideoita. Aluksi harjoittelin ihan pelkkää laudalla pysymistä ja rullausta: edes se ei aluksi oikein onnistunut. Ollie nousi hieman ilmaan ja shovet-yrityksissä lauta pyöri hyvin ja sain välillä jopa jalat jäämään laudalle. Skeittihallissa oli kovan tason skeittaajia, mutta sain vertaistukea, kun paikalle saapui Vilma, joka oli aloittanut skeittauksen viime keväänä. Skeittihallilla tuli vietettyä torstai-iltana melkein 4 tuntia ja suurimmaksi osaksi harjoittelin peruskäännöksiä, rullausta ja muutamia pikkutemppuja. Opin hallitsemaan lautaa huomattavasti paremmin kuin osasin etukäteen odottaa ja käännöksetkin alkoi sujumaan jo hyvin. Edistyin yhden illan aikana melkein yhtä paljon kuin kuusi vuotta sitten koko viikon aikana. Isot kiitokset siitä kuuluu Jesselle, Veikolle ja Vilmalle. En pidä mahdottomana ajatuksena, että ensi keväänä lähtisin rullailemaan skeittiparkille ja jatkamaan harjoitusta. Alla on lyhyt pätkä skeittihallista ja sen alla youtube-linkki skeittipäivän koostevideosta, jossa on myös Veikon ja Jessen temppuja.

Koostevideo: 

https://www.youtube.com/watch?v=Q5RRXVs03PA

Takaperinkävelyä, taas

Viikkotehtävistä mieleen painuvin on ollut ehdottomasti takaperinkävelyviikko. Toteutin sen ensimmäisen kerran vuonna 2009 Järvenpäässä. Kävelin viikon takaperin myös kaksi vuotta sitten Joensuussa, mutta silloin kyse ei ollut viikkotehtävästä vaan Calle-Aleksille tehdystä lupauksesta. Calle-Aleksi lupasi hommata minulle 100 muumitikkaria jos minä kävelen uudestaan viikon takaperin. Kävelin silloin viikon takaperin, mutta Calle-Aleksi hommasi minulle vain 98 muumitikkaria. Sain puuttuneet muumitikkarit viime keväänä Callelta korkoineen salatehtäväviikolla. Vuonna 2013 minun takaperinkävelyviikosta tuli melko iso juttu, kun Uljas, Karjalainen ja YLE uutisoi takaperinkävelyviikosta ja uutiset levisivät ympäri Suomen melko laajasti mm. sosiaalisen median kautta. Se oli silloin hauskaa ja vaikken halunnut julkisuutta niin en myöskään kehdannut kieltäytyä haastatteluista. Toisaalta juuri tästä syystä en halunnut ottaa nyt kokonaista takaperinkävelyviikkoa, vaan halusin lähinnä muistella miltä tuntuu kävellä takaperin päivän mittaisella suorituksella. Uutena lisänä otin takaperinkävelypäivälle 10 kilometrin takaperinjuoksutestin, johon liitin aiemmin suunnitelemani hyväntekeväisyysosion.

YLEn uutiskuva vuodelta 2009.
(http://yle.fi/uutiset/lasse_kavelee_kokonaisen_viikon_takaperin__herattaa_hammennysta/6961108)

Perjantaiaamuna lähdin sängystä kävelemään etuperin, mutta korjasin kävelytyylin heti kun tajusin käveleväni etuperin. Koska tein tämän jo kolmannen kerran niin nyt ei ollut enää vaikeuksia lähteä Mojiton kanssa lenkille: otin Mojiton mukaani, suuntasin ulos ja lähdin peruuttamaan enkä miettinyt sitä, että mitähän tästäkin ajatellaan jos joku näkee minut kävelemässä takaperin. Mojito ei mennyt tällä kertaa hämilleen samalla tavalla kuin kaksi vuotta sitten vaan tajusi melkein heti lähteä kävelemään minun selkäni taakse. Yliopistolle poljin pyörällä ihan etuperin, mutta yliopistolla liikkuminen tapahtui ”normaalisti” takaperin. Melko sulavasti pystyin sielläkin liikkumaan enkä törmännyt mihinkään. Joillekin opiskelijoille minun takaperinkävely oli uusi näky, mutta muutamat opiskelijat eivät siitä hämmentyneet vaan totesivat: ”Taasko sinä kävelet takaperin?”. Samat fiilikset ja ajatukset pyörivät mielessä kuin kaksi vuotta sitten: älä ajattele mitä muut ajattelee niin pääset helpommalla. Kaksi kertaa lähdin kävelemään yliopistolla etuperin, kun olin istunut puolisen tuntia paikallaan, mutta korjasin suunnan heti kun tajusin sen. Aiemmilla takaperinkävelyviikoilla liikkumistapa on automatisoitunut tiistai-iltaan mennessä eikä virheliikkeitä sen jälkeen tullut. Päivän aikana tunsin tyytyväisyyttä siitä, etten ottanut takaperinkävelyä viikkotehtäväksi, koska ei tämä tuonut mitään uutta kokemusta minulle enää kolmannella kerralla eikä tämä ollut enää niin haastavaa kuin aiemmilla kerroilla. 

Kävelyä yliopistolla testijuoksun jälkeen.

10km takaperinjuoksutesti: 1h 25min 21s 

Takaperinkävelypäivän pääsuoritus oli 10 kilometrin takaperinjuoksutesti. Juoksin 10 kilometriä yliopiston lähimetsän 1,6km mittaisella ”hullunkolmiolla”. Opiskelukaverini Jesse lähti juoksuoppaaksi ja viralliseksi valvojaksi. En ole kokenut lämmittelyä tarpeelliseksi aiemminkaan ja nytkin lähdin liikkeelle suoraan ilman lämmittelyjä. Alkumatka sujui alustaa tunnustellen: välillä oli lunta, välillä liukkaampia kohtia, välillä pelkkää purua ja välillä pieniä mutaplänttejä. Ensimmäinen puolisko meni melko kivuttomasti: ainoastaan edellispäivän skeittauksen rasitukset tuntuivat oikeassa jalassa. Ensimmäisellä 5 kilometrillä aikaa meni noin 39 minuuttia. Toisella puoliskolla alkoi vasen jalka kangistumaan ja tuli ilmi minun selkeä toisjalkaisuus. Oikeassa jalassa tuntui ainoastaan skeittauksen rasitukset, mutta vasen jalka alkoi hyytyä loppua kohti selkeästi. Vauhti putosi tasaisesti loppua kohden, mutta maaliin pääsin ajassa 1h 25min 21s. Olin ennen juoksua päättänyt että jokainen yli tunnin menevä minuutti loppuajassa on €uron arvoinen ja lahjoitan kertyneen euromäärän johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen. Loppuaika tarkoitti sitä, että lahjoitan hyväntekeväisyyteen 25 €uroa.

Alle 1½ tunnin suoritus oli ohi.

Viikonloppuna yltiöpositiivisuutta ja mykkäkoulua

Klassikkotehtävien viikolle otin yhden vuonna 2009 epäonnistuneen viikon, joka oli "yp" eli yltiöpositiivisuus. Yltiöpositiivisuuden suhteen vaikeinta oli pitää "salassa" tämä tehtävä eli yritin pitää puheet maltillisen kuuloisilta, vaikka yritin jokaiseen keskusteluun tunkea (yltiö)positiivista sävyä. Ihan koko ajan en tätä suoritusta muistanut ja pystynyt noudattamaan, mutta pääasiallisesti pystyin lisäilemään positiivisia sävyjä ainakin omiin sanomisiin. Klassikkoviikko huipentui vuoden 2009 viimeisen viikkotehtävän merkeissä eli sunnuntaina olin mykkänä. Vaikeinta mykkänä olemisessa on ollut iltaan mennessä se, etten voi Mojitolle puhua mitään. Illalla kävin kaupassa ja yliopistolla pelaamassa futsalia ja koripalloa. Vuoden 2009 ja tämän päivän kokemuksen perusteella kauppakäynnissä ikävintä on se, ettei voi sanoa "Kiitos" kassalla ja pelaamisessa puhumattomuus tekee myös omat haasteensa siihen. Mutta kivahan se on välillä olla hiljaakin. Ja täytyy sanoa, että tuo urheilukaan ei ole kovinkaan helppoa jos ei saa puhua.

Klassikkoainesta

Etukäteen ajattelin tämän viikon jäävän eräänlaiseksi ”väliviikoksi”, joka ei herätä kovinkaan suuria tuntemuksia takaperinkävelyä lukuun ottamatta. Lopulta kuitenkin vain parkour-päivästä tuli laimeammat fiilikset, mutta erityisesti lumilinna- ja skeittipäivät olivat huomattavasti etukäteisodotuksia hauskemmat. Pelkkä takaperinkävely ei olisi tuonut itselleni juurikaan mitään uusia tuntemuksia, mutta 10 kilometrin takaperinjuoksutesti oli kokemuksena täysin ainutlaatuinen ja yllättävän rankka kokemus. Taikatempuista innostuin uudestaan ja aion opetella vielä muutamia uusia temppuja tulevaisuutta varten. Mykkäpäivän haastavimmat hetket ovat vasta edessä, mutta olisi ollut ihan mielenkiintoista viettää mykkänä kokonainenkin viikko uudestaan. Tämän viikon klassikkotehtävät olivat vuoden 2009 parhaimmistoa. Tämän vuoden viikkotehtävät ovat olleet vuoden 2009 vastaavia monipuolisempia, mutta olihan vuonna 2009 myös päteviä ja haastavia viikkotehtäviä, kuten tämän viikon esimerkit osoitti. Takaperinkävelyviikon veroista vastinetta ei ole vielä tullut, mutta kahden viikon päässä odottava Big Brother-viikko saattaa olla lopulta erilaisuudesta huolimatta lähellä sitä.

Sk8erboi Lazze.

Viikko 49: Rumpuviikko

Vuosi alkaa kääntymään loppusuoralle ja siihen käännytään rumpujen pärinän merkeissä, kun vuorossa on rumpuviikko. Olen musikaalisesti erittäin kehitystarpeinen, joten musikaalinen viikko kuuluu ehdottomasti tähän viikkotehtäväsapluunaan. Viikon mentorina toimii Veikko, joka on soittanut rumpuja monta vuotta ja hän pääsee nyt elämänsä kovimpaan rumpuhaasteeseen, kun tarkoituksena on opettaa minut soittamaan rumpuja. En ole musiikissa kovinkaan hyvä enkä ole ollut soittamisesta erityisen kiinnostunut koskaan, joten Veikolla ja minulla riittää haastetta alkavalla viikolla. Pianoa opin soittamaan jotenkin yliopiston pianokurssin aikana, mutta sen oppimiseen vaadittiin yli 100 harjoitustuntia. Tässä voi olla sellainen viikkotehtävä, jonka aikana en ota kovinkaan suuria oppimisen askeleita eteenpäin, mutta nöyrä ja oppimishaluinen asenne voi pelastaa totaalisen katastrofin. Tämän viikon jälkeen onkin jäljellä enää kolme kokonaista viikkoa (periscope-, big brother- ja vuosikoosteviikot) sekä viikkotehtävävuoden huipentava mysteeriviikko. Sitten tämä on ohi. Mutta nautitaan vuodesta 2015 vielä kun voimme! :)

Iloista joulunodotusta kaikille! :)

Viikko 47: Agilityviikko feat. Mojito

Viikolla 47 oli vuorossa agilityviikko Mojiton kanssa. Tämä oli tämän vuoden toinen viikkotehtävä, jossa Mojito oli suuressa roolissa: keväällä yhtenä viikkotehtävänä oli Mojiton superviikko. Agilityviikon tarkoituksena oli tutustua agilityn maailmaan videoiden ja tietenkin agilityharjoittelun kautta. Agilityviikon mentoreina toimivat opiskelutoverini Ira ja Maija, jotka harrastavat agilitya aktiivisesti. Etukäteen uskoin Mojiton nauttivan agilitysta paljon, koska Mojito tykkää temppuilla ja on ollut aina tottelevainen koira. Lisäksi luminen maasto Joensuussa innostaa Mojitoa huomattavasti, joten ulkoharjoitteluun löytyi innokkuutta varmasti. Omat etukäteisfiilikset olivat lähinnä Mojiton puolesta positiiviset, mutta en osannut etukäteen sanoa innostunko itse tästä lajista.

Agilityviikon aloitin tutustumalla agilityvideoihin ja ensimmäiset treenit saimme viettää Iran tasokkaassa ohjauksessa. Harjoittelimme agilityn ohjaustekniikoita Siilaisen metsässä. Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme putkeenmenoa, persjättöä, valssia, takakiertoa, poispäinkääntöä, sylikäännöstä, niistoa sekä niistosokkaria. Putkeenmeno sujui Mojitolta hyvin. Se ei ollut yllätys, koska kotona on putki koko ajan käytössä ja Mojito kulkee siitä mielellään. Persjättö ja valssi sujui melko hyvin, mutta muiden tekniikoiden kanssa alkoi olla jo hieman haastavampaa. Mojito olisi todennäköisesti osannut toimia ja liikkua oikein, mutta minun ohjauksen epävarmuus ja -tarkkuus ei antanut vielä tässä vaiheessa mahdollisuutta puhtaisiin suorituksiin. Ensimmäisten treenien perusteella huomasi sen, että Mojitossa on paljon potentiaalia agilitya varten. Viikon suurimpana haasteena olikin saada minun ohjaus paremmalle tasolle. Sain Iralta viikon aikana kotiläksyjä, kun minun piti tarkastella Iran ja Carman treenivideota ja nimetä sieltä ohjaustekniikoita. Tässä läksyvideon linkki: https://www.youtube.com/watch?v=FkdEVsZp5OE

Mojito pääsi harjoittelemaan lumisessa maastossa.

Tiistaina treenasin Maijan oivallisessa opastuksessa ja jatkoimme siitä mihin Iran kanssa jäimme. Mojito meni erittäin sulavasti putkeen, mutta myös takakierrot ja niistot alkoi sujumaan jo ihan hyvin. Opettelimme myös mm. targetille menoa ja se meni aluksi hieman hapuillen, mutta useilla toistoilla se alkoi menemään viikon aikana varmasti. Maanantain ja tiistain treenien aikana havaittiin, että Mojiton kanssa parhaan lopputuloksen saa jos Mojitoa innostaa ennen suoritusta. Jos Mojito lähti ”paikka”-komennon jälkeen liikkeelle niin suoritus oli joko hidas tai Mojito ei suoriutunut ohjauksesta oikein. Vastaavasti kun Mojitoa innosti ennen suoritusta ja siitä lähdettiin suoraan liikkeelle niin Mojiton suoritus oli nopeampi ja esteet meni oikealla tavalla. Alla on lyhyt koostevideo alkuviikon treeneistä :)

Loppuviikon aikana oli kaksi välipäivää ja ne tuli Mojitollekin tarpeeseen, koska Mojito ei jaksanut keskittyä enää keskiviikon treenissä kovinkaan pitkään. Keskiviikon onnistumiset tulivat lähinnä putkesta ja hypyistä. Mojito arkaili hyppyä aluksi, mutta putken lisääminen hyppyä ennen tai sen jälkeen sai Mojitoon intoa ja vauhtia enemmän. Viikonloppuna harjoittelimme kotona sisäagilitya ja se meni huomattavasti paremmin nyt kuin keväällä Mojiton superviikon aikana. Putki oli normaalisti harjoitteluvälineenä kotona, mutta lisäsin keittiön ja olohuoneen väliin myös hyppypisteen, jonka yli Mojiton (ja minun) piti loikata. Mojito loikkikin mallikkaasti kyseisen hyppyspotin yli loppuviikon aikana. Viikon viimeiset treenit sunnuntaina sujuivat hyvin ja erityisesti takakierrosta putkeenmeno sujui mainiosti. Myös sylikäännös onnistui muutaman kerran melko hyvin. Pientä kehitystä oli siis viikon aikana tapahtunut ja vaikka omat läksysuoritukset eivät menneet kovinkaan hyvin niin opin suorittamaan erilaisia ohjaustekniikoita paremmin. Tässä lajissa on kyllä paljon opeteltavaa ja opittavaa eikä viikon aikana ollutkaan mahdollista edetä kovinkaan pitkälle. Se onkin tämän lajin hienous: vaikka Irakin on tässä lajissa melkoinen taituri Carman kanssa niin heilläkin riittää vielä paljon opittavaa. 

Hyppyeste olohuoneen ja keittiön välissä.

Odotin tätä viikkoa erityisesti Mojiton takia, koska tiesin, että Mojito innostuu agilitysta suurella todennäköisyydellä. En osannut kuitenkaan odottaa, että itse innostuisin agilitysta niin paljon kuin lopulta innostuin. Tähän viikkotehtävään hyvinä verrokkeina on tänä vuonna ollut mm. jooga- ja suunnistusviikot. Vaikka kyseiset viikkotehtävät olivat mukavia niin kumpikaan ei saanut minua innostumaan ihan näin paljon. Ensimmäisten treenien jälkeen minulla oli kova motivaatio ja halu treenata lisää ja mietinkin mitä kaikkea me voisimme Mojiton kanssa oppia. Tiistain treenien jälkeen fiilis vain vahvistui ja vaikka esimerkiksi keskiviikon treenit menivät Mojiton osalta väsymyksen puolelle niin loppuviikon onnistuneet treenit pitivät fiiliksen korkealla. Agilityharjoittelumme jatkuukin vielä koti- ja maasto-olosuhteissa seuraavan parin viikon ajan ennen joululomaa, vaikka viikkotehtäväsuoritus on nyt ohi.

Kävin viikon aikana myös seuraamassa PoKS:in agilitytreenejä, jotta sain parempaa kuvaa minkälaista agilityn harrastaminen on. Treenien seuraamisen ja koko tämän viikon perusteella ei olisi mahdoton ajatus lähteä Mojiton kanssa agilityn alkeiskurssille ensi keväänä. Jatkamme joka tapauksessa siis agilityn treenaamista ensi viikollakin, koska sekä minulla että Mojitolla riittää paljon intoa ja opittavaa tässä lajissa. Eikä tästä Joensuussa olevasta lumimäärästäkään ole hirveästi haittaa: Mojiton saa innostumaan helpommin lumisessa maastossa. Agility on myös erittäin hyvä liikuntamuoto ja luulenkin, että tätä harrastusta monet aliarvioivat liikunnallisessa mielessä. Itsellä ainakin oli jokaisen treenin jälkeen sellainen fiilis, että nyt on tullut urheiltua. Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaanhan agility ei ole urheilua, kun taas vastaavasti esimerkiksi saappaanheitto ja kyykkä on. Tästä asiasta on puhuttu mm. HS:n pääkirjoituksessa (21.7.2015): http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1437360321303

PoKSin halli sijaitsee Kaislakadulla.

Agilityviikosta jäi hyvin positiiviset fiilikset ja vaikka minulla oli muitakin kiireitä viikon aikana niin se ei suoritusta lopulta haitannut ja Mojitolle välipäivät tekivät hyvää. Muutamat viikkotehtäväsuoritukset (mm. korttitalo-, lenkkeily-, ristikko- ja sudokuviikot) ovat olleet ihan mukavia, mutta viikon jälkeen ei ole tehnyt mieli niitä juttuja enää jatkaa, mutta agilityn harrastaminen jatkuu meillä Mojiton kanssa. Tämän vuoksi ei ollut tarvetta treenata väkisin agilitya joka päivä ja kuten tuli todettua: ei Mojitokaan olisi jaksanut sitä. Hieno laji, tämäkin! :)

Mojito treenasi (koti)agilitya jo vuonna 2011.

Viikko 48: Klassikkotehtävien viikko

Viikolla 48 oli alunperin tarkoituksena ottaa perinteitä kunnioittaen takaperinkävelyviikko, jonka olen suorittanut nimenomaan viikolla 48 vuosina 2009 ja 2013. Luovuin tästä ajatuksesta vähän aikaa sitten, koska en kokenut saavani takaperinkävelystä enää mitään uutta kokemusta. Päätin kuitenkin kunnioittaa vanhoja viikkotehtäviä ottamalla tälle viikolle klassikkotehtävien viikon. Klassikkotehtävillä tarkoitan vuonna 2009 suoritettuja viikkotehtäviä. Tehtävä vaihtuu päivittäin eli viikon aikana tulee seitsemän erilaista päivää. Erona tämän vuoden aiempiin päivähaasteviikkoihin (1 & 2) on se, että nämä päivittäin vaihtuvat tehtävät ovat siis vuoden 2009 viikkotehtävävuodelta, yhtä päivää lukuun ottamatta. Se yksi päivä on klassikkoaineista siksi, koska se on pitänyt suorittaa sekä vuonna 2009 että 2015, mutta lumitilanne ei ole sitä mahdollistanut kumpanakaan vuonna. Kyseessä on siis lumilinnan rakentaminen! :) Samankaltainen viikkotehtävä oli jo keväällä, kun pidin v.2009 viikkotehtävien päiväuusintaviikon, mutta silloin kyseessä oli helppoja ja hieman tylsempiä viikkotehtäviä.

Takaperinkävely herätti huomiota erityisesti v.2013,
mutta tänä vuonna kävelen takaperin vain yhden päivän.

Alustavasti viikon 48 ohjelma on tämänkaltainen: maanantaina on vuorossa taikatemppuja, tiistaina parkouria, keskiviikkona lumilinnaprojekti, torstaina skeittausta, perjantaina suurin klassikko eli takaperinkävely sekä 10 kilometrin takaperinjuoksutesti. Lauantaina on vuorossa yp-päivä ja sunnuntaina toteutan vuoden 2009 viikkotehtävävuoden viimeisen tehtävän eli olen mykkänä koko sunnuntain. Näillä klassikkotehtävillä lähden siis kohti viikkoa 48. Klassista viikkoa kaikille! :)

Skeittiviikon tyylinäyte vuodelta 2009.

Viikko 46: Kirpputoriviikko

Graduviikon jälkeen pääsin kokeilemaan miten kirpputorielämä ja -myynti sujuu. Kirpputoriviikkoon kuului oman kirpputoripaikan ylläpitäminen ja kiertely kirpputoreilla. En ollut koskaan aiemmin pitänyt kirpputoripaikkaa missään, joten edessä oli jälleen uusi kokemus. Olen kerännyt kirpputoriviikkoa varten elokuun muisteluviikosta eteenpäin talteen sellaisia tavaroita ja vaatteita, joita en enää tarvitse ja joista yritän päästä eroon kirpputorimyynnin avulla. Kirpputoripaikaksi valitsin Mammuttitorin, jossa myyntipaikka maksaa 26 euroa/viikko. Viikon minimitavoitteena oli päästä edes hieman voitolle ja sitäkin tärkeämpi tavoite oli päästä mahdollisimman monista tavaroista eroon.

Mammuttitorin myyntipaikka #143.

Kirpputoripaikkavarauksen minä tein jo edeltävällä viikolla. Kun paikka oli varattu ja tavarat olivat valmiina myyntiä varten niin veimme yhdessä Veikon ja Mikon kanssa tavarat Mammuttitorille. Myös Veikko laittoi myyntiin omia tavaroitaan ja se alensi omaa osuuttani paikkamaksusta ja toi myyntipaikalle lisää laadukkaita tavaroita myytäväksi. Päätimme myydä kauluspaitoja ja farkkuja 2 eurolla. Olisimme voineet saada myytyä niitä isommallakin summalla, mutta meidän ensisijainen tarkoitus oli päästä niistä eroon ja alhaisilla hinnoilla saimme kirpputorikävijöiden huomion. Myös dvd-elokuvat sekä vanhat PS2- ja Xbox-pelit olivat myynnissä 2 euron hintaan. Myynnissä viikon aikana oli myös astioita (1-4€/kpl), huppareita (2-4€), Wii-pelejä (4€), terraario (15€), tabletti (15€), sählymailoja (4€), vanhoja cd-levyjä (50snt-1€) sekä muita yksittäisiä tavaroita (1-2€). Kävin jokaisena arki-iltana siistimässä paikan ja viemässä lisää tavaraa ja vaatteita myyntiin. Jo maanantai-iltana meidän paikka oli myllätty sekaisin, joten paikan siistiminen päivittäin on myynninkin kannalta tarpeellista.

Mammuttitori sijaitsee Raatekankaantiellä Tokmannin vieressä.

Vaikka en ole koskaan pitänyt rahaa ja rikastumista kovinkaan tärkeänä asiana elämässä niin jännästi kirpputoriviikon aikana iski pieni ahneusefekti ja hyvänolontunne kun sai tavaraa myytyä. Omaa myyntiä voi kätevästi ja lähes reaaliaikaisesti seurata "Kippari-Kalle"-sovelluksen avulla ja se lisäsi mielenkiintoa sitä kohtaan, mitä tavaroita on myyty ja paljonko niistä on tullut rahaa. Melko nopeasti kävi selväksi, että tappiollinen myyntiviikko tästä ei ollut tulossa. Loppujen lopuksi myyntiä tuli huomattavasti enemmän kuin osasin odottaa ja uskoisin, että suurin syy siihen oli halvat hinnat ja siistinä pidetty myyntipaikka hyvällä sijainnilla. Myyntiä viikon aikana tuli yli 200 euroa, joten viikko oli taloudellisestikin onnistunut.

Elokuvat ja pelit menivät hyvin kaupaksi 2 €urolla.

Kävin viikon aikana kiertämässä muillakin kirpputoreilla, myös Kuopiossa. Elokuvien ja pelien hinnat olivat melko samansuuntaiset muuallakin (1-2€), mutta kauluspaidoista me pyysimme keskimääräistä vähemmän ja meidän kauluspaidat olivat pääsääntöisesti hyväkuntoisia ja monet niistä oli vain vähän käytettyjä. Monien myyntipaikkojen ongelma oli siisteys tai lähinnä sen puute: tavarat olivat sekaisin ja myytävää oli todella paljon eikä kaikkia tavaroita näkynyt ellei niitä kaivanut muiden alta. Vaikka olimme Veikon kanssa kirpputorineitsyitä niin koimme oppineemme viikon aikana tärkeimmät kirpputorimyynnin alkeet. Hintojen suhteen emme halunneet ottaa riskejä vaan halusimme myydä halvalla, että pääsisimme tavaroista eroon.

Kuopion torin laidalta löytyy mm. Sesonkitori.

Tämä kirpputoriviikko oli jälleen itselleni hyvä esimerkki viikkotehtävien ”voimasta”: en olisi todennäköisesti lähtenyt myymään tavaraa kirpputorille jos minulla ei olisi ollut tätä viikkotehtävämotivaattoria taustalla. Nyt tiedän jo viikon kokemuksen perusteella, että kirpputorimyynti tuottaa myös taloudellista hyötyä jos tavaraa on tarpeeksi ja hinnat on riittävän alhaiset. Tämän kokemuksen ansiosta uskallan jatkossakin viedä tavaraa kirpputoreille myyntiin ja tiedän paremmin, millaisilla hinnoilla vaatteet, elokuvat, pelit ja astiat menevät kaupaksi. Koska viikon kirpputorimyynti ylitti etukäteisodotukset ja tavaraa jäi vielä myytäväksi niin päätimme jatkaa kirpputorimyyntiä Mammuttitorilla. Täydennämme paikkaa uusilla tavaroilla ja laskemme hintoja, koska tässä vaiheessa tärkeintä on vain päästä eroon lopuista tavaroista. Alla on muutamia kuvia tavaroista, joita meidän kirpputoripaikoilla on tulevan viikon aikana myynnissä. Maanantaista torstaihin myyntipaikka Mammuttitorilla on #135 ja perjantaista sunnuntaihin myyntipaikkana toimii #138. Molemmat paikat löytyvät aivan sisääntuloväylän läheisyydestä. Käy hakemassa halvalla tavaraa itsellesi tai vaikka joululahjaksi! :)

Tällaista lukemista on myynnissä
paikoilla 135 (ma-to) ja 138 (pe-su).

Tällaisia elokuvia ja pelejä on myynnissä
paikoilla 135 (ma-to) ja 138 (pe-su).

Tässä vielä yleiskuvaa myyntipöydästä #135.

Kirpputoriviikko ei sitonut minua jatkuvaan ”suorittamiseen” ja oli mukava elää välillä hieman normaalimpaa elämää aikaa enemmän vieneiden gradu-, ysäri-, manse- ja wow-viikkojen jälkeen. Huomasinkin saaneeni paljon enemmän aikaan sellaisia asioita, joita en ole viikkotehtävien suoritusten takia/aikana ehtinyt tehdä. Viikon huipennuksena sain yliopiston Futura-rakennuksen tulostimen toimintakuntoon. Lisäksi ehdin valmistautumaan tulevan viikon agilityviikolle sekä suunnittelemaan viikolla 51 edessä olevaa ”Big Brother”-viikkoa. Perjantai-iltaan asti minulla oli erityisen iloinen ja vapautunut fiilis siitä, kuinka tämä elämä on vaan hienoa. Fiiliksen pilasi kuitenkin Pariisissa perjantai-iltana tapahtunut terrori-iskujen sarja. Pariisin perjantaiset ja Beirutin torstaiset tapahtumat muistuttivat ikävällä tavalla maailmassa esiintyvästä pahuudesta. Me yksittäiset ihmiset emme voi paljon vaikuttaa terrori-iskuihin, mutta me voimme tehdä omassa arjessamme hyviä tekoja toinen toisillemme ja pyrkiä sillä tavoin auttamaan toisiamme jaksamaan arjessa. Tällä ajatuksella voimme kohdata jokaisen arkipäivän, vaikka aina ei olisikaan helppoa. Toivon kaikkea hyvää Ranskaan ja Beirutiin ja siellä terrori-iskun kohteeksi joutuneille sekä heidän läheisilleen.

Vein kynttilän isäni haudalle ja samalla ajatuksissa oli
myös Pariisin ja Beirutin tapahtumat.

Viikko 47: Agilityviikko

Viikolla 47 kokeilemme Mojiton kanssa miten meiltä sujuu agility. Mojito on ollut pennusta asti hyvin nopeasti oppiva koira. Kotitekoisia agilitytemppuja olemme Mojiton kanssa harjoitelleet Järvenpäässä ja Joensuussa (mm. Mojiton superviikolla), mutta oikeat agilityharjoitukset on vielä kokematta. Tulevan viikon aikana harjoittelemme kotona perustemppuja ja lähimaastossa mm. puuagilitya. Sen lisäksi käymme harjoittelemassa agilitya halliolosuhteissa. Viikon aikana agilityn maailmaan meitä opastaa agilitya harrastavat opiskelukaverini Ira, Maija ja Annika. Odotukset viikon suhteen ovat melko korkealla, koska Mojito on tottelevainen ja oppi Kreikasta Suomeen tultuaan nopeasti peruskomennot. Agility on ohjaajankin osalta haastavaa ja fyysisesti raskasta, mutta on kiva päästä vihdoin itsekin kokemaan millaista se todellisuudessa on. Uskon, että Mojito nauttii tästä viikosta täysin tassuin! :)

Kotiagility vaihtuu oikeaan ympäristöön.

HUOM! Vielä olisi yksi viikko vapaana hyvälle viikkotehtäväidealle! Ole yhteydessä jos keksit jonkin toteuttamiskelpoisen viikkotehtävän. Plussaa olisi sellainen tehtävä, jonka voisi suorittaa myös ”salatehtävänä”, kuten esimerkiksi  salaviikko: ”elämää kodin ulkopuolella”-viikko tuli toteutetuksi. 

Viikko 45: Graduviikko

Marraskuu alkoi paluulla 1990-luvulta nykyaikaan ja arki koitti graduviikon merkeissä. Gradutyöskentelymme alkoi parini Turkan kanssa viime joulukuussa ja tutkimusosuuden toteutuimme viime keväänä. Olimme siirtäneet gradutyöskentelyn intensiivisintä osuutta tarkoituksella syksyn puolelle ja nimenomaan tälle viikkotehtäväviikolle. Teimme tästä graduviikosta eräänlaisen ”toimistotyöviikon”. Säännöllinen viikkottainen työaika on monissa paikoissa 38 tuntia ja 15 minuuttia viikossa, mutta graduviikon työaika oli omalta osaltani yhteensä 40 tuntia. Työpäivät sisälsivät yhden puolen tunnin mittaisen ruokatauon sekä kaksi 15 minuutin kahvitaukoa. Lisäksi kahvia oli koko ajan tarjolla ja sitä tulikin juotua menneen viikon aikana kymmeniä kuppeja.

Viikkotehtävän tarkoituksena ei ollut saada gradua valmiiksi viikon aikana. Viikon tavoitteena oli saada teoriaosuus mahdollisimman hyvään kuosiin ja aloittaa mahdollisesti jo viime keväänä toteutetun tutkimustulosten analysointi. Näistä lähtökohdista lähdimme Turkan kanssa kohti graduviikkoa. Myös opiskelutoverini Veikko & Mikko osallistuivat graduviikkoon tekemällä omia gradujaan viikon aikana ja he aloittivat gradupäivänsä samoihin aikoihin ja rytmitti ruokailut meidän kanssa samanaikaisesti. Tässä blogitekstissä on lyhyt selostus siitä mitä me Turkan kanssa gradussa tutkimme ja pientä selvitystä miten työskentely sujui viikon aikana.

Tässä tilassa työskenteli viikon aikana enimmäkseen
Turkka, Veikko & Mikko.

Tutkimus opetustyylien ja oppilaiden liikuntatuntien viihtyvyyden sekä yleisen liikunta-aktiivisuuden välisistä suhteista

Gradussa tutkimme 5.luokkalaisten oppilaiden viihtymistä (opettaja- ja oppilaslähtöisillä) liikuntatunneilla sekä yleisen liikunta-aktiivisuuden mahdollista yhteyttä oppilaiden liikuntatuntien viihtyvyyteen. Tuloksia emme ehtineet vielä graduviikon aikana analysoida tarkemmin, mutta olemme tehneet jo hieman ennakkokatsausta minkäsuuntaisia tuloksia meídän tutkimuksesta saattaisi olla tulossa. Oppilaat arvioivat omaa viihtymistään viime kevään jokaisen liikuntatunnin (n=26) jälkeen. Mittarina oli viisiportainen likert-asteikko, jossa numero 5 tarkoitti, että oppilas viihtyi liikuntatunnilla erittäin hyvin ja vastaavasti numero 1 tarkoitti, että oppilas viihtyi liikuntatunilla erittäin huonosti. Liikuntatuntien viihtyvyys on ollut oppilaiden (keskiarvojen) mukaan suurimmillaan niillä liikuntatunneilla, joissa on ollut sekä opettaja- että oppilaslähtöistä toimintaa tasaisesti (keskiarvo: 4,5/5). Opettajalähtöiset liikuntatunnit (ka: 4,0/5) ovat olleet viihtyvyydeltään parempia kuin oppilaslähtöiset (ka: 3,6/5) liikuntatunnit. Tyttöjen ja poikien viihtymisessä ei keskiarvojen mukaan ollut eroa. Oikeat tutkimustulokset saadaan kuitenkin vasta tarkemman analysoinnin kautta. Kun on viikon aikana tehnyt gradua 40 tuntia niin tähän blogitekstiin ei ole suurta hinkua kirjoitella keskeneräisen gradun sisältöä enempää, mutta jos jotain tämä graduaihe kiinnostaa niin ensi keväänä voi ihmetellä tutkimustuloksia tarkemmin valmiissa muodossa.

Futuralla opiskelijoiden viihtyvyyttä on pyritty
parantamaan "munatuoleilla".

40 tunnin graduviikko

Graduviikko alkoi maanantaiaamuna omalta osaltani aikaisin, kun heräsin ajoissa ja otin ysäriviikon jälkeen kännykän ja nettiyhteyden jälleen käyttöön. Tarkistin menneen viikon aikana tulleet viestit ja yhteydenotot ja varmistin, ettei mitään merkittäviä yhteydenottoja ja viestejä ole jäänyt saamatta. Tämän jälkeen lähdin kohti yliopiston gradutoimistoa. Viikon aloituspalaverin pidimme Turkan, Veikon ja Mikon kanssa Futuran opiskelijatilassa. Teimme Turkan kanssa aivan aluksi viikko- ja päiväsuunnitelman, jotta tiesimme mitä lähdemme tekemään. Vaikka yöunet olivat jääneet alle neljän tunnin mittaiseksi niin sain hyvän flow-tilan päälle heti viikon alkajaisiksi. Maanantain aikana saimme paljon tekstiä aikaan ja kirjastokäynniltä tarttui lähdekirjallisuutta 10 teoksen verran. Kun maanantaina kello oli edennyt iltaviiteen niin pystyin poistumaan gradutoimistosta tyytyväisenä kotiin.

Tavallinen gradupäivä oli klo 9-17.

Tiistaina meno jatkui edelleen hyvänä eikä mitään suurempia haasteita ja hidastuksia tullut eteemme. Keskiivikko oli hieman rikkonaisempi työskentelypäivä, koska meillä oli keskellä päivää kaksi yliopiston sählyliigan ottelua. Koska pelaamme Turkan kanssa eri joukkueissa niin kohtasimme toisemme Areenan salibandykentällä (Turkan edustama RDc voitti..). Pelien jälkeen oli erittäin vaikeaa saada gradutyöskentelyä etenemään, kun kroppa kävi kierroksilla eikä ajatuskaan kulkenut samalla tavalla kuin aiemmin. Torstaina työskentely sujui aamupäivän aikana lyhyistä yöunista huolimatta yllättävänkin hyvin, mutta iltapäivällä oli jälleen levottomampaa. Toisaalta teki ihan hyvää työskennellä välillä hieman rennommin, varsinkin kun alkuviikko oli sujunut odotettua paremmin. Perjantaina pidin tarkoituksella lyhyemmän kuuden tunnin päivän ja se oli järkevä ratkaisu. Työskentely pysyi tarpeeksi tehokkaana ja lauantaina pystyin jatkamaan graduviikon loppuun jämäkällä neljän tunnin pätkällä: näin ollen viikon loppusaldoksi tuli 40 tuntia gradutyöskentelyä. Sivumäärälliseti mitattuna gradu eteni viikon aikana lähes 30 sivua eli huonomminkin olisi voinut mennä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti tulosten analysointivaihetta.

Minun työpiste sijaitsi Futuran opiskelijatilassa. 

Kokonaisuudessaan tällainen intensiivinen graduviikko toimii ainakin minulle erittäin hyvin. Oma työskentelyaktiivisuus oli matala ainoastaan keskiviikkona yliopiston sählyliigan pelien jälkeen sekä torstaina iltapäivällä. Erityisen tehokasta työskentely oli maanantaina, tiistaina ja perjantaina. Myös lauantain tunnit sujuivat hyvällä intensiteetillä. Suurimmalle osalle opiskelijoista tällainen työskentely toimisi todennäköisesti paremmin kuin ”teen gradua silloin tällöin”-työskentely. Se ei vain ikävä kylää ole kaikille opiskelijoille mahdollista muun opiskelu- tai elämäntilanteen takia. Itselle lisämotivaatiota tähän viikkoon toi tietenkin viikkotehtävämotivaattori, mutta myös se, että tästä tuli tehtyä vähän vahingossakin eräänlainen "toimistotyöleikki". Tällainen lisähassuttelu teki työskentelystä rennompaa ja se oli yksi lisätekijä, jonka vuoksi viikon aikana gradutyöskentely ei ahdistanut yhtään. Vaikka gradupäivät olivat pitkiä niin aika hyvin sain iltaisin ajatukset pois gradusta. Keskiviikkoiltana kävin rentoutumassa mm. Nenäpäiväkonsertissa. 

Keskiviikkona kävin virkistäytymässä Nenäpäiväkonsertissa,
jossa esiintyi mm. Kristiina Brask, Hennariikka Syvänne,
Kai Hyttinen sekä Joensuun yliopistokuoro "JoY".

Teimme Turkan kanssa gradua siis eri työskentelytiloissa, mutta palaverit ja tauot pidimme yhdessä. Kommunikoimme tarvittaessa mm. facebookin ja google drivessa olevan gradutiedoston kautta. Jotta saatte paremman kuvan miten meidän yhteistyö toimii niin alla on paljastuksia meidän vapaamuotoisemmasta fiilisten vaihdosta viikon ajalta:

"Sata salamaa iskee tulta, ja koko gradumme räjähtää!"

"Ei lähteitäni voi riistä multa, pinnat vain saamatta jää"

"My heart will go off.."

"Every day of this week, I see you, I feel you..."

"Oo siellä jossain mun.."

"Futuran lapset ovat pihalla taas.. ne tuli leikkimään"

"Gradua... Pelkää en, siedän sitä, tiedän sen.."

"..mut kirjoitan sun kanssa gradua, vielä 2080-luvulla..."

Viikko 46: Kirpputoriviikko

Viikolla 46 saan vihdoin suoritettua jo pitkään listoilla olleen kirpputoriviikon. En ole koskaan aiemmin pitänyt kirpputoripöytää/-paikkaa missään ja olen muutenkin melko vähän pyörinyt kirpputoreilla. Tämän viikkotehtävän aikana tutustun kirpputorielämään tarkemmin, kun pidän Joensuussa kirpputoripaikkaa Mammuttitorilla viikon ajan. Aion viikon aikana käydä kiertämässä kaikki Joensuun kirpputorit ja viikonloppuna käyn myös Kuopiossa kirpputorikierroksella. Minä keräsin tätä viikkoa varten elokuun muisteluviikon aikana tavaraa talteen, jota voin laittaa kiertämään kirpputorimyynnin kautta. Tavaraa on sen verran paljon, että jos tämä viikko ei käänny taloudellisesti tappion puolelle ja tavaraa jää myytäväksi niin jatkan kirpputorimyyntiä tämänkin viikon jälkeen. Ihan mielenkiintoista on nähdä meneekö omat tavarat kaupaksi. Hinnat ovat ainakin alhaiset: 2 eurolla saa kauluspaitoja ja DVD-elokuvia. Käykääpä Mammuttitorilla tulevan viikon aikana ja tarkastakaa pöydän nro 143 tarjonta! :)

Kirpputoripaikalta löytyy parilla eurolla vaikka mitä.
Tervemenoa mammuttitorille! :)

Vuoden 2009 viikkotehtävä viikolla 46: "Ilman sukkia"