sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Viikko 48: Klassikkotehtävien viikko

Taikatemppuja, parkouria, lumilinnaa, skeittausta, takaperinkävelyä ja -juoksua, yltiöpositiivisuutta ja puhumattomuutta

Vuorossa oli klassikkotehtäviä vuodelta 2009.

Viikko 48 on ollut vuosina 2009 & 2013 itselle hieman erilainen viikko: olen kävellyt kyseisellä viikolla takaperin koko viikon. En kuitenkaan halunnut toteuttaa enää kolmatta kertaa viikon kestävää takaperinkävelyä, koska ajattelin etten saisi siitä enää mitään uutta kokemusta. Pyhitin viikon 48 vanhoille klassikkoviikkotehtäville eli otin viikon jokaiselle päivälle yhden vanhan viikkotehtävän uudelleen suoritettavaksi. Viikon 48 aikana edessä oli taikatemppuja, parkouria, lumilinnan rakentamista, skeittausta, yltiöpositiivisuutta, mykkänä olemista sekä tietenkin takaperinkävelyä (+10km takaperinjuoksutesti). Lumilinnan rakentamista lukuun ottamatta kaikki tehtävät olivat vuonna 2009 viikkotehtävinä. Lumilinnan rakentaminen on siinä mielessä klassikkotehtävä, koska olen yrittänyt saada sen viikkotehtäväksi molempina viikkotehtävävuosina, mutta se on jäänyt huonon lumitilanteen takia väliin. Etukäteen odotin pääseväni rakentamaan lumilinnaa ja testaamaan miten takaperinjuoksu sujuu 10 kilometrin testissä. Kyllä minua hieman jännitti myös miten skeittaus sujuu yli 6 vuoden tauon jälkeen...

Viikolla 48 pääsin juomaan glögiä lumilinnaan.

Taikatemppuja ja parkouria


Aloitin klassikkotehtävien viikon taikatempuilla. Taikatemppuviikko oli yksi hauskimmista viikoista vuonna 2009 ja sitä oli kiva muistella ja tehdä vanhoja temppuja. Olin hakenut kirjastosta avukseni taikatemppukirjan, jonka avulla muistelin aiemmin oppimiani temppuja. Koska en ole kovinkaan näppärä korttien käsittelijä niin olen tehnyt hieman omanlaisia versioita moneen korttitemppuun ja oma kömpelyys on yksi taikatemppujen tekojen tehokeino. Sain tehtyä viikon aikana onnistuneesti noin 10 erilaista taikatemppua ja opin pari uuttakin temppua. Muutama taikatemppu on hyvä olla muistissa, koska niiden avulla voi hassutella kavereiden seurassa. Yksi taikatemppujen opettelemisen huono puoli on se, että sillä tavoin ei enää itse ylläty toisten tekemistä taikatempuista yhtä paljon kuin aiemmin. 


Yllä on kuva matemaattisesta tempusta, jossa pyysin Lauraa kirjoittamaan kuusinumeroisen numerosarjan lapulle. Samaan aikaan kirjoitin toiselle lapulle oman ennustuksen. Sen jälkeen kirjoitimme Lauran ensimmäisen numerosarjan alapuolelle vuorotellen kuusinumeroisia lukuja yhteensä neljä kappaletta. Lopuksi pyysin Lauraa laskemaan allekkain olevat numerosarjat yhteen ja lopputulokseksi tuli, yllätys yllätys, minun ennustukseni: 2 271 826! :)

Parkouria liekeissä.

Tiistaina palailin vanhan parkour-harrastuksen pariin. Katselin aamulla videoita ja muistelin osaamiani temppuja. Menin Joensuun normaalikoulun liikuntasaliin päivällä, mutta sinne tulikin samanaikaisesti Erasmus-ryhmä harjoittelemaan jotain esitystä, joten parkour-temppuilu ei oikein onnistunut. Hypin muutamia perushyppyjä, mutta en saanut kokeiltua niitä vaikeampia temppuja, kun koko sali ei ollut käytössä. Parkour-päivä jäi siis vajaaksi, mutta viikonloppuna ehdin treenaamaan kotona muutamia parkourtemppuja ja katselin vuoden 2009 parkourviikolla tehdyn parkourvideon. 

"Flowridersin" parkourvideo Järvenpäästä vuodelta 2009: 
https://www.youtube.com/watch?v=1R3Z52fe1FM


Lumilinnapäivä


Lumilinnaprojekti on ollut minulla haaveissa vuoden 2009 viikkotehtävänä sekä Joensuun opiskeluvuosina keväisin, mutta vielä en ole saanut yhdistettyä sopivaa ajankohtaa ja lumiolosuhteita. Tulevana talvena haluan toteuttaa massiivisen lumilinnan rakennusprojektin ja sitä silmällä pitäen otin keskiviikon tehtäväksi lumilinnan rakentamisen. Joensuuhun oli kertynyt jo mukava lumikerros, mutta keskiviikkona keli oli märkää ja lämpöasteet oli selkeästi plussan puolella. Onneksi Noljakasta löytyi hiekkakenttä, jonka ympäristössä oli paljon lunta lumilinnan rakentamista varten. Noin kolmen tunnin rakentamisen aikana sain kasattua itseäni olkapäihin asti korkean lumilinnarakennelman, mutta siihen se sitten jäi. Lopputulos olisi ollut parempi jos olisin saanut edes yhden kaverin tähän projektiin mukaan. Vaikka tuo yksinkin onnistui niin oli se myös melko raskasta. Tulipahan nyt harjoiteltua lumilinnan rakentamista isompaa projektia varten. En muista milloin olisin viimeksi noinkaan isoa rakennelmaa lumella rakentanut. Lumilinnan rakentaminen on fyysisesti aika kuormittavaa ja se vaatii ongelmanratkaisutaitoja ja luovuutta, kun miettii miten rakennelmasta saa tukevan ja minkänäköisen lumilinnan haluaa rakentaa. Alla näkyy kuva minun luovuuden kukkasesta.



Skeittipäivä: sk8erboin paluu


Yksi haastavimmista viikoista vuonna 2009 oli skeittiviikko. Silloin en ollut vielä koskaan skeitannut ja sen viikon aikana totesin, että tämä ei ole minun juttuni. Lajitaitojen oppiminen vaatisi niin paljon aikaa ja treeniä, ettei oma kiinnostus siihen riitä. Yhden päivän rupeamaa varten pystyin kuitenkin motivoitumaan ja lähdin Jessen & Veikon kanssa Intersport-liikuntakeskuksen skeittihallille. Alkupalana olin katsonut muutamia skeittivideoita. Aluksi harjoittelin ihan pelkkää laudalla pysymistä ja rullausta: edes se ei aluksi oikein onnistunut. Ollie nousi hieman ilmaan ja shovet-yrityksissä lauta pyöri hyvin ja sain välillä jopa jalat jäämään laudalle. Skeittihallissa oli kovan tason skeittaajia, mutta sain vertaistukea, kun paikalle saapui Vilma, joka oli aloittanut skeittauksen viime keväänä. Skeittihallilla tuli vietettyä torstai-iltana melkein 4 tuntia ja suurimmaksi osaksi harjoittelin peruskäännöksiä, rullausta ja muutamia pikkutemppuja. Opin hallitsemaan lautaa huomattavasti paremmin kuin osasin etukäteen odottaa ja käännöksetkin alkoi sujumaan jo hyvin. Edistyin yhden illan aikana melkein yhtä paljon kuin kuusi vuotta sitten koko viikon aikana. Isot kiitokset siitä kuuluu Jesselle, Veikolle ja Vilmalle. En pidä mahdottomana ajatuksena, että ensi keväänä lähtisin rullailemaan skeittiparkille ja jatkamaan harjoitusta. Alla on lyhyt pätkä skeittihallista ja sen alla youtube-linkki skeittipäivän koostevideosta, jossa on myös Veikon ja Jessen temppuja.

Takaperinkävelyä, taas


Viikkotehtävistä mieleen painuvin on ollut ehdottomasti takaperinkävelyviikko. Toteutin sen ensimmäisen kerran vuonna 2009 Järvenpäässä. Kävelin viikon takaperin myös kaksi vuotta sitten Joensuussa, mutta silloin kyse ei ollut viikkotehtävästä vaan Calle-Aleksille tehdystä lupauksesta. Calle-Aleksi lupasi hommata minulle 100 muumitikkaria jos minä kävelen uudestaan viikon takaperin. Kävelin silloin viikon takaperin, mutta Calle-Aleksi hommasi minulle vain 98 muumitikkaria. Sain puuttuneet muumitikkarit viime keväänä Callelta korkoineen salatehtäväviikolla. Vuonna 2013 minun takaperinkävelyviikosta tuli melko iso juttu, kun Uljas, Karjalainen ja YLE uutisoi takaperinkävelyviikosta ja uutiset levisivät ympäri Suomen melko laajasti mm. sosiaalisen median kautta. Se oli silloin hauskaa ja vaikken halunnut julkisuutta niin en myöskään kehdannut kieltäytyä haastatteluista. Toisaalta juuri tästä syystä en halunnut ottaa nyt kokonaista takaperinkävelyviikkoa, vaan halusin lähinnä muistella miltä tuntuu kävellä takaperin päivän mittaisella suorituksella. Uutena lisänä otin takaperinkävelypäivälle 10 kilometrin takaperinjuoksutestin, johon liitin aiemmin suunnitelemani hyväntekeväisyysosion.
Perjantaiaamuna lähdin sängystä kävelemään etuperin, mutta korjasin kävelytyylin heti kun tajusin käveleväni etuperin. Koska tein tämän jo kolmannen kerran niin nyt ei ollut enää vaikeuksia lähteä Mojiton kanssa lenkille: otin Mojiton mukaani, suuntasin ulos ja lähdin peruuttamaan enkä miettinyt sitä, että mitähän tästäkin ajatellaan jos joku näkee minut kävelemässä takaperin. Mojito ei mennyt tällä kertaa hämilleen samalla tavalla kuin kaksi vuotta sitten vaan tajusi melkein heti lähteä kävelemään minun selkäni taakse. Yliopistolle poljin pyörällä ihan etuperin, mutta yliopistolla liikkuminen tapahtui ”normaalisti” takaperin. Melko sulavasti pystyin sielläkin liikkumaan enkä törmännyt mihinkään. Joillekin opiskelijoille minun takaperinkävely oli uusi näky, mutta muutamat opiskelijat eivät siitä hämmentyneet vaan totesivat: ”Taasko sinä kävelet takaperin?”. Samat fiilikset ja ajatukset pyörivät mielessä kuin kaksi vuotta sitten: älä ajattele mitä muut ajattelee niin pääset helpommalla. Kaksi kertaa lähdin kävelemään yliopistolla etuperin, kun olin istunut puolisen tuntia paikallaan, mutta korjasin suunnan heti kun tajusin sen. Aiemmilla takaperinkävelyviikoilla liikkumistapa on automatisoitunut tiistai-iltaan mennessä eikä virheliikkeitä sen jälkeen tullut. Päivän aikana tunsin tyytyväisyyttä siitä, etten ottanut takaperinkävelyä viikkotehtäväksi, koska ei tämä tuonut mitään uutta kokemusta minulle enää kolmannella kerralla eikä tämä ollut enää niin haastavaa kuin aiemmilla kerroilla. 

Kävelyä yliopistolla testijuoksun jälkeen.

10km takaperinjuoksutesti: 1h 25min 21s 



Takaperinkävelypäivän pääsuoritus oli 10 kilometrin takaperinjuoksutestiJuoksin 10 kilometriä yliopiston lähimetsän 1,6km mittaisella ”hullunkolmiolla”. Opiskelukaverini Jesse lähti juoksuoppaaksi ja viralliseksi valvojaksi. En ole kokenut lämmittelyä tarpeelliseksi aiemminkaan ja nytkin lähdin liikkeelle suoraan ilman lämmittelyjä. Alkumatka sujui alustaa tunnustellen: välillä oli lunta, välillä liukkaampia kohtia, välillä pelkkää purua ja välillä pieniä mutaplänttejä. Ensimmäinen puolisko meni melko kivuttomasti: ainoastaan edellispäivän skeittauksen rasitukset tuntuivat oikeassa jalassa. Ensimmäisellä 5 kilometrillä aikaa meni noin 39 minuuttia. Toisella puoliskolla alkoi vasen jalka kangistumaan ja tuli ilmi minun selkeä toisjalkaisuus. Oikeassa jalassa tuntui ainoastaan skeittauksen rasitukset, mutta vasen jalka alkoi hyytyä loppua kohti selkeästi. Vauhti putosi tasaisesti loppua kohden, mutta maaliin pääsin ajassa 1h 25min 21s. Olin ennen juoksua päättänyt että jokainen yli tunnin menevä minuutti loppuajassa on €uron arvoinen ja lahjoitan kertyneen euromäärän johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen. Loppuaika tarkoitti sitä, että lahjoitan hyväntekeväisyyteen 25 €uroa.

Alle 1½ tunnin suoritus oli ohi.

Viikonloppuna yltiöpositiivisuutta ja mykkäkoulua


Klassikkotehtävien viikolle otin yhden vuonna 2009 epäonnistuneen viikon, joka oli "yp" eli yltiöpositiivisuus. Yltiöpositiivisuuden suhteen vaikeinta oli pitää "salassa" tämä tehtävä eli yritin pitää puheet maltillisen kuuloisilta, vaikka yritin jokaiseen keskusteluun tunkea (yltiö)positiivista sävyä. Ihan koko ajan en tätä suoritusta muistanut ja pystynyt noudattamaan, mutta pääasiallisesti pystyin lisäilemään positiivisia sävyjä ainakin omiin sanomisiin. Klassikkoviikko huipentui vuoden 2009 viimeisen viikkotehtävän merkeissä eli sunnuntaina olin mykkänä. Vaikeinta mykkänä olemisessa on ollut iltaan mennessä se, etten voi Mojitolle puhua mitään. Illalla kävin kaupassa ja yliopistolla pelaamassa futsalia ja koripalloa. Vuoden 2009 ja tämän päivän kokemuksen perusteella kauppakäynnissä ikävintä on se, ettei voi sanoa "Kiitos" kassalla ja pelaamisessa puhumattomuus tekee myös omat haasteensa siihen. Mutta kivahan se on välillä olla hiljaakin. Ja täytyy sanoa, että tuo urheilukaan ei ole kovinkaan helppoa jos ei saa puhua.


Klassikkoainesta


Etukäteen ajattelin tämän viikon jäävän eräänlaiseksi ”väliviikoksi”, joka ei herätä kovinkaan suuria tuntemuksia takaperinkävelyä lukuun ottamatta. Lopulta kuitenkin vain parkour-päivästä tuli laimeammat fiilikset, mutta erityisesti lumilinna- ja skeittipäivät olivat huomattavasti etukäteisodotuksia hauskemmat. Pelkkä takaperinkävely ei olisi tuonut itselleni juurikaan mitään uusia tuntemuksia, mutta 10 kilometrin takaperinjuoksutesti oli kokemuksena täysin ainutlaatuinen ja yllättävän rankka kokemus. Taikatempuista innostuin uudestaan ja aion opetella vielä muutamia uusia temppuja tulevaisuutta varten. Mykkäpäivän haastavimmat hetket ovat vasta edessä, mutta olisi ollut ihan mielenkiintoista viettää mykkänä kokonainenkin viikko uudestaan. Tämän viikon klassikkotehtävät olivat vuoden 2009 parhaimmistoa. Tämän vuoden viikkotehtävät ovat olleet vuoden 2009 vastaavia monipuolisempia, mutta olihan vuonna 2009 myös päteviä ja haastavia viikkotehtäviä, kuten tämän viikon esimerkit osoitti. Takaperinkävelyviikon veroista vastinetta ei ole vielä tullut, mutta kahden viikon päässä odottava Big Brother-viikko saattaa olla lopulta erilaisuudesta huolimatta lähellä sitä.

Sk8erboi Lazze.

Viikko 49: Rumpuviikko


Vuosi alkaa kääntymään loppusuoralle ja siihen käännytään rumpujen pärinän merkeissä, kun vuorossa on rumpuviikko. Olen musikaalisesti erittäin kehitystarpeinen, joten musikaalinen viikko kuuluu ehdottomasti tähän viikkotehtäväsapluunaan. Viikon mentorina toimii Veikko, joka on soittanut rumpuja monta vuotta ja hän pääsee nyt elämänsä kovimpaan rumpuhaasteeseen, kun tarkoituksena on opettaa minut soittamaan rumpuja. En ole musiikissa kovinkaan hyvä enkä ole ollut soittamisesta erityisen kiinnostunut koskaan, joten Veikolla ja minulla riittää haastetta alkavalla viikolla. Pianoa opin soittamaan jotenkin yliopiston pianokurssin aikana, mutta sen oppimiseen vaadittiin yli 100 harjoitustuntia. Tässä voi olla sellainen viikkotehtävä, jonka aikana en ota kovinkaan suuria oppimisen askeleita eteenpäin, mutta nöyrä ja oppimishaluinen asenne voi pelastaa totaalisen katastrofin. Tämän viikon jälkeen onkin jäljellä enää kolme kokonaista viikkoa (periscope-, big brother- ja vuosikoosteviikot) sekä viikkotehtävävuoden huipentava mysteeriviikko. Sitten tämä on ohi. Mutta nautitaan vuodesta 2015 vielä kun voimme! :)

Iloista joulunodotusta kaikille! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti