Viikko 42: WoW-viikko

Viikolla 42 päätin syksyisen pimeyden lisääntyessä poistua omalta mukavuusalueeltani pelimaailmaan. Monet viikkotehtävät ovat olleet liikunnallisia (mm. Jukka Keskisalon treeniviikko sekä suunnistus-, hiihto- ja kuntosaliviikot) tai jotain yksittäisten taitojen opettelua (korttitalo, yksipyöräisellä ajaminen, rubiikin kuutio), mutta tällä kertaa oli vuorossa aiempiin tehtäviin verrattuna erilainen viikko. Viikolla 42 vietin nimittäin ”WoW”-viikkoa, jonka aikana tutustuin ja opettelin pelamaan maailmalla erittäin suosittua World of Warcraft-tietokonepeliä. En ollut kyseistä peliä aiemmin pelannut, mutta vuosien varrella olen kuunnellut sivukorvalla, kun monet kaverini ovat siitä puhuneet ja sitä pelanneet. En ole pelannut tietokoneella oikeastaan muita kuin urheilupelejä nuorempana, joten edessä oli normaaleja rutiineja rikkova viikko. Fiilikset tähän viikkoon lähtiessäni olivat hyvin samankaltaiset kuin ”Harry Potter”-viikolla: lähdin kohti uutta ja tuntematonta maailmaa vähäisillä etukäteistiedoilla. Tässä blogitekstissä on yleisfiiliksiä koko viikosta ja 24 tunnin maratonhaasteesta sekä lyhyt kooste siitä, millainen peli WoW on. 

Warrior DiMauro.

WoWista lyhyesti

World of Warcraft (”WoW”) on erittäin suosittu verkkoroolipeli, joka julkaistiin vuonna 2004. Pelin suosio on ollut huipussaan vuonna 2010, jolloin sillä oli peräti 12 miljoonaa maksavaa pelaajaa. Pelissä asetutaan Liittouman tai Lauman puolelle. Pelaaja valitsee itselleen myös hahmoluokan, nimen ja ulkonäön. Rodun valinta vaikuttaa aloituspaikkaan ja taitoihin. Rotuja ovat mm. ihminen, haltia, kääpiö, maahinen, örkki, peikko ja hiisi. Pelin edetessä hahmot kehittyvät ja saavat uusia taitoja, jotka vaikuttavat pelaamiseen. Pelissä edetään erilaisten tehtävien tekemisen kautta: tehtävän suorittamisesta saa usein palkintoja (rahaa tai esineitä) sekä kokemuspisteitä (experience points eli "xp"), joiden kautta myös oman hahmon taso (=level) lopulta nousee. Tehtävät voivat olla esimerkiksi esineiden/asioiden keräilyä, tavaran kuljettamista, paikkojen tai henkilöiden etsimistä tai vihollisten tappamista. WoWia voi pelata yksin, mutta on mahdollista muodostaa ryhmiä ("partyja") toisten pelaajien kanssa: tämä helpottaa tehtävien suorittamista. Pelihahmon kuollessa hahmo palaa lähimmälle hautausmaalle, josta haamun on kuljettava takaisin omaan kuolinpaikkaanasa ennenkuin pelaaminen voi jatkua. (Lähde: Wikipedia.)

Paikasta toiseen voi liikkua lentämällä.

Viikko WoWittamista

En osannut etukäteen odottaa juuri mitään tästä viikkotehtävästä enkä osannut määritellä mitään erityistä tavoitetta. Tarkoituksena oli kuitenkin asettaa WoWin pelaaminen tällä viikolla arkipäivien ykkösprioriteetiksi siten, että kaikki muu oheistoiminta elämässä kulkee WoWin ehdoilla. Tiesin etukäteen, että WoWissa pelaajan ”levelit” nousevat pelin edetessä, mutta en tiennyt, mikä voisi olla realistinen lvl-tavoite viikon aikana saavutettavaksi. Muutamat kaverit arvioivat, että voisin edetä viikon aikana (peliajasta riippuen) johonkin 15-25 levelin tasolle. Olin ehkä hieman yllättäen sunnuntai-iltana innoissani tästä viikkotehtävästä ja siitä, että pääsen aivan uuteen maailmaan käsiksi. Sen vuoksi aloitinkin WoW-viikon välittömästi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, kun kello löi 0.00. Sunnuntain puolella olin varmistanut, että peli toimii ja tutustuin WoWin maailmaan etsimällä perustietoa Wowista ja lukemalla keskustelufoorumeita. Hauska yksityiskohta oli se, että muutamat linkit veivät minut keskusteluihin, joita mm. lasten äidit tai miesten vaimot/tyttöystävät kyselivät miten suhtautua kun oma lapsi/mies pelaa wowia. Katsoin sunnuntai-iltana myös South Parkin jakson, joka oli pyhitetty WoWille. Kyseinen South Parkin jakso ("Make Love, Not Warcraft") voitti Emmy-palkinnon parhaana alle tunnin pituisena animaatiosarjan jaksona vuonna 2007. Kyseinen South Parkin jakso antaa kyllä yllättävänkin realistisen (vaikkakin ylivedetyn) kuvan siitä, millaista kunnon wowittaminen voi korkeimmillaan olla. Sen jakson katsomisen jälkeen olin entistäkin enemmän innossani WoW-viikkoa varten. Kyseinen South Park-jakso löytyy mm. täältä: https://vimeo.com/89858791

Su-ma-yön peliympäristö oli tunnelmallinen.

Sunnuntai vaihtui maanantaiksi ja wowittaminen alkoi hahmon luomisella. Valitsin itselleni punahiuksisen kääpiötaistelijan, jonka nimeksi tuli DiMauro. Tämän jälkeen lähdimme WoW-viikon kavereiden (MikkoA:n & Tommin) kanssa pelaamaan. Pojat ovat wowittaneet aiemmin ja he toimivatkin viikon aikana pätevinä mentoreina ja pelikavereina. Ensimmäinen pelisessio kesti hieman yli neljä tuntia. Ensimmäiset ”questit” eli tehtävät olivat yksinkertaisia ja helppoja, mutta se oli minulle tärkeää, koska minulle tuntui kaikki olevan uutta ja ihmeellistä. Ensitunnelmat pelistä olivat positiiviset, mutta siihen kokemukseen vaikutti vahvasti peliympäristö ja sen luoma hämyinen tunnelma. Aloin oppimaan perusasioita ja liikkumista vähitellen, mutta kaikki toiminnot tapahtui hitaasti. Levelit lähtivät kaikesta huolimatta nopeasti nousuun ja ensimmäisen pelisession jälkeen olin jo levelillä 7. Väsymys alkoi painaa auringon noustessa ja kuolin yhdessä vaiheessa liian monta kertaa peräkkäin, joten päätin lähteä unille muutamaksi tunniksi ja jatkaa päivällä uudestaan virkeämmällä mielellä. Ensivaikutelman perusteella melko yksinkertaiselta peliltä WoW vaikutti.

Viikon teema: energiajuomaa ja WoWia.

Maanantaina jatkoin pelaamista yliopistolounaan jälkeen ja pelasin illan sählyvuorolle asti. Sählyvuoron jälkeen oli vuorossa jälleen peliyö ja saavutin 10 levelin ensimmäisen vuorokauden aikana. Ma-ti-yönä jatkoin pelaamista neljään asti. Tiistaina jatkoin pelaamista päivällä ja peliputken katkaisi ainoastaan Pekan ja Pätkän "Lumimiehen jäljillä"-elokuva sekä Suomen lentopallomaajoukkueen EM-kisojen urhea pudotuspeliottelu Italiaa vastaan, joka päättyi hienon taistelun jälkeen kuitenkin Italian voittoon. Lentopallopettymyksen jälkeen oli kotona kuitenkin odottamassa WoW. Tällä kertaa pelasin WoWia vain aamukolmeen, koska keskiviikkona oli yliopiston sählyliigan kauden avauspelit ja halusin olla niissä edes jonkinlaisessa fyysisessä vireessä. Pelit menivät tappioista huolimatta hyvin toisen pelin loppuun asti. Minut taklattiin vastustajan toimesta polvitaklauksella laidan vieressä nurin ja sehän sattui. Viikkotehtävän kannalta tämä oli kuitenkin onnekas polvitaklaus, koska nyt minulla oli enemmän aikaa wowittamiselle. Edellisyön pelaamisen aikana mietin jo puolihuumorilla, että voisin yrittää ottaa tästä viikkotehtävästä vieläkin enemmän irti ja kokeilla 24 tunnin pelihaastetta. Se jäi yöllä enemmänkin väsyneen ajatuksen tasolle, mutta polvitaklauksesta toipuessani mietin, että enpä minä muuta seuraavan 24 tunnin aikana voisikaan oikeastaan tehdä. Siispä haastoin itseni 24 tunnin WoW-haasteeseen eli minun oli tarkoitus pelata WoWia 24 tuntia putkeen ilman suurempia taukoja.

Polvitaklauksen "ansiosta" oli enemmän aikaa WoWille.

24 tunnin WoW-haaste (ke-to)

Sain siis kuningasidean tiistaiyönä pelaamisen yhteydessä ja lähdin toteuttamaan 24 tunnin mittaista pelimaratonia keskiviikkoillasta eteenpäin. Ainoat tauot 24 tunnin pelisessiossa oli Mojiton ulkoiluttamiset, mutta muuten olin pelin äärellä 24 tuntia. MikkoA hoiti kahvinkeittämisen illalla ja toi minulle pyytämättä 10 juustohampurilaista mäkkäristä, että jaksan varmasti pelata koko urakan alusta loppuun. Muuten jääkaapissa oli mikroa vaille valmista ruokaa, jota söin pelaamisen yhteydessä, ettei vaan tauot veny liian pitkiksi. Olen valvonut useasti elämäni aikana yli 24 tuntia putkeen, mutta nyt oli uusi syy kokeilla 24 tunnin valvomista. Haasteen alkaessa pohjalla oli jo 9 tuntia valvomista ja kaksi sählyliigan peliä, joten täysin tuoreena en lähtenyt tätä 24h-suoritusta tekemään. Uskoin kuitenkin itseeni ja omaan jaksamiseen, koska minulla tulee hyvin harvoin elämässä sellaisia tilanteita, joissa joudun sanomaan: ”ei jaksa”.

Pelikone ja laskuri oli valmiina haasteeseen.

Lähdin 24 tunnin sessioon leveliltä 13. Takana oli alkuviikon ajalta jo 20 tuntia WoWittamista ja perusasiat alkoivat olla jo jollain tasolla hallussa. Olin jo tässä vaiheessa todennut, että WoWittaminen ei ole edelleenkään minun juttu enkä ole kovinkaan hyvä pelaamaan tätä peliä. Toisaalta juuri sen takia halusinkin ottaa mahdollisimman paljon irti tästä viikkotehtävästä. 24 tunnin haaste lähti maltillisesti käyntiin. Lähdin aluksi suorittamaan tehtäviä, mutta tuntien edetessä aloin enemmänkin seikkailemaan ja kuluttamaan aikaa myös muuten kuin tehtäviä tekemällä. Sain kutsuja yön aikana kolmeen eri "partyyn" ja se oli hauskempaa kuin yksin pelaaminen. Aamuyöllä laitoin toisesta läppäristä pyörimään NHl-matsin Philadelphia-Chicago, jonka yhteydessä juhlistettiin Stanley cup-voittaja Kimmo Timosen päättynyttä uraa.

Kimeä juhlittiin Philadelphiassa.

Neljän jälkeen tuli 24 tunnin haasteen pahimmat väsymyksen oireet, kun ajatus ei kulkenut enää ja pelaaminenkin oli puuduttavaa. Olin tässä vaiheessa levelillä 16, mutta seuraavan viiden tunnin aikaan en saanut oikeastaan mitään aikaan vaan seikkailin uusissa maisemissa tekemättä mitään järkevää. Aamuyön turhien tuntien jälkeen käytin Mojiton aamulenkillä ja sain siitä uutta virtaa ja tuntui kuin olisin noussut pelissä uudelleen kuin feeniksin lintu. Tunnit alkoivat vähenemään ja minua alkoi yhä enemmän hymyilyttämään tämä koko haaste: tiesin viimeistään 14 tunnin kohdalla, että tämä tulee onnistumaan ja laitoinkin youtubesta toisella koneella soimaan laskurin taakse South Parkin WoW-jaksosta tutun ”Live to win”-biisin 10 tunnin version tuomaan tunnelmaa viimeisille tunneille. En jaksanut välittää enää leveleistä ja questeista ja loppupuolella keksinkin omia tehtäviä, joita tein pelaamisen yhteydessä. 24 tunnin pelisession hauskimmat ja samalla jännittävimmät hetket tulivat 16 tunnin kohdalla, kun Duskwoodin kylään saapui iso jättiläishahmo, joka tappoi kaikki eteen tulleet tyypit ja sille ei kukaan pärjännyt. Minä pääsin väistämään sitä ennen kuin kuolin ja päätin lähteä seuraamaan jättiläistä niin pitkälle kun vain pystyn. Minun piilos-/seuraamisleikki kesti lopulta yli tunnin ennenkuin tapahtui kummia: minun takaa tuli toinen samanlainen jättiläinen ja tappoi minut välittömästi. Olin kauhistunut miten joku voi trollata tuolla tavoin näinkin vakavassa pelissä.

10 juustohampparia oli haasteen tukena.

Viimeinen tunti meni MikkoA:n kanssa ja saimme nostettua viimeisen tunnin aikana minun levelin vielä yhden pykälän ylöspäin. Aivan lopuksi menin Lakeshiren kaupungin ravintolaan ja kun 24 tunnin laskuri kävi loppuun niin aloitimme MikkoA:n kanssa juhlimisen, pelihahmoilla tietenkin. Haaste oli onnistuneesti suoritettu ja olin päätynyt levelille 19.

24 tunnin haasteen loppubileet! :)

Viikon mittainen WoW-taival

World of Warcraft-viikko menee omassa kategoriassaan tämän vuoden viikkotehtävien aateliin. Veikkasin etukäteen, että pystyn innostumaan tästäkin asiasta viikkotehtävän ajaksi, mutta arvelin tämän jäävän viikon mittaiseksi kokeiluksi. Näin sunnuntai-iltana olen edelleen samaa mieltä, vaikka kyseessä onkin ihan mukava ja tietynlaisesta yksinkertaisuudesta huolimatta moniulotteinen peli. Tällaiset pelit eivät ole kuitenkaan minulle niin kiinnostavia ja innostavia, että jaksaisin jatkaa pelaamista tämän viikon jälkeen. Toki nyt minulla on 20 levelin tasoinen hahmo tallennettuna, joten jos joskus tulee sellainen fiilis, että tekisi mieli wowittaa niin onpahan se mahdollisuus olemassa eikä tarvitse aloittaa pelaamista ihan alusta. Nytpä tiedän millainen peli WoW on ja osaan kuvitella, miksi sitä niin monet ihmiset ympäri maailmaa pelaa. Viikkotehtävän suurin ja muistorikkain anti oli 24 tunnin haaste, josta suoriuduin omasta mielestäni oikein mainiosti. Kokemus ympärivuorokautisesta pelaamisesta oli uusi juttu, mutta eipähän ole enää.

14.-15.10.2015: Never forget!

Jos minun viikkotehtäväsuoritusta miettii kunnon WoW-pelaajien näkökulmasta niin ei tämä pelillaadullisesti ollut erityisen kova suoritus. Levelille 20 pääseminen voisi tapahtua huomattavasti nopeammin ja pienemmillä pelimäärillä, mutta toisaalta minun pääasiasiallinen tarkoitus ei ollutkaan nostaa leveleitä mahdollisimman korkealle vaan tutustua WoW-maailmaan ja opetella pelaamaan. Yksin pelaaminen oli tylsää ja onneksi Tommi ja MikkoA jaksoivat olla mukana monia tunteja viikon aikana. Sain heiltä apua ja tukea ja oli muutenkin mukavampi suorittaa tehtäviä kimpassa kuin yksin. Ilman näiden kahden sankarin apua ja peliseuraa viikkotehtäväsuoritus ja pelaaminen ei olisi ollut niin mukavaa. Oli hauska liittyä myös tuntemattomien ihmisten ”partyihin” eli suorittamaan tehtäviä yhdessä. Vaikka en osannut vielä pelata ja chat-kommunikointi oli hidasta niin oli kivaa jutella pelichatin kautta tuntemattomien party-kavereiden kanssa. Välillä vaan hävetti, kun olin huomattavasti huonompi pelaaja kuin muut partyn jäsenet. Sosiaalinen ulottuvuus on varmastikin tämän pelin yksi vahvuus ja suosion syy. Kiva peli WoW on, vaikka oma pelaaminen jääkin aika lailla tähän viikkoon. 24 tunnin haasteen jälkeen pelasin itseni siis vielä levelille 20, jotta sain tasaluvun täyteen.

Tähän jäi DiMauron WoW-viikko.

Viikko 43: Manseviikko

Viikolla 43 vietän aikaa Tampereella ja mikäpä olisi parempi viikkotehtävä kyseiselle viikolle kuin rehellinen ”manseviikko”. Olen viettänyt Tampereella aikaa vuosien varrella useita kertoja, kun molemmat siskoni ovat asuneet siellä. En ole kuitenkaan osannut antaa Tampereelle sitä arvoa, mikä sille kuuluu vaan olen ollut Tampereella enemmänkin vierailemassa siskojen luona ja viettänyt aikaa melko yksinkertaisella tavalla. Sen vuoksi nyt on oivallinen tilaisuus viikkotehtävän merkeissä selvittää, mitkä asiat Tampereessa ja tamperelaisuudessa on parasta ja ominaista. Kysyin tätä viikkotehtävää varten facebookissa pari viikkoa sitten kavereiltani, mitä kaikkea tamperelaisuuteen kuuluu ja mitä minun pitäisi viikkotehtävän aikana tehdä/huomioida. Sain erittäin paljon vinkkejä ja ehdotuksia, joten lähtökohdat tälle viikolle ovat sangen maittavat. Kiitokset jo tässä vaiheessa kaikille ehdotusten antajille!