Viikko 35: Rubiikin kuutio

Viikolla 35 otin viikkotehtävähaasteeksi rubiikin kuution. Tämän viikkotehtävän mentorina toimi vanha lukiotoverini Juho, joka lupasi neuvoa ja opastaa minua viikon aikana rubiikin kuution ratkaisemisessa. Juho tulikin käymään maanantai-iltana ja kertoi rubiikin kuutioon liittyviä perusasioita. Oma etukäteistavoitteeni viikkotehtävän suhteen oli opetella ja oppia vähintään 2x2-kuution ratkaiseminen, mutta tottakai halusin oppia myös perinteisemmän 3x3-kuution ratkaisemisen jos se vain minulle on mahdollista. Rohkaisevia viikkotehtäväsuorituksia tämän tavoitteen suhteen aiemmin ovat olleet mm. yksipyöräisviikko sekä frisbeegolfin hole-in-one-viikko, jossa molemmat lähes mahdottomalta tuntuneet suoritukset onnistuivat viikkotehtäväviikon aikana. Sunnuntaiksi olin suunnitellut "lopputestin", jossa testaan sen osaanko ratkaista 3x3-kuution ilman apuohjeita. Lopputestin video löytyy alempaa.

Viikon ykköshaaste: rubiikin kuutio (3x3)

Maanantaina lähdin tutustumaan rubiikin kuutioon youtube-videoiden kautta ja illalla Juho tuli mentorin ominaisuudessa opettamaan minulle perusasioita. Rubiikin kuution ratkaiseminen perustuu tiettyihin toistettaviin liikesarjoihin ja harjoittelun voi aloittaa suoraan 3x3-kuutiostakin. Minä keskityin maanantaina 2x2-kuution ratkaisemiseen ja sen liikesarjojen harjoitteluun: siinä toistuu kaksi samaa liikesarjaa kuin 3x3-kuutiossakin. Vielä maanantaina en saanut ratkaistua pikkukuutiota, mutta luotin siihen, että tiistaina homma alkaa automatisoitua paremmin. Tiistaina jauhoinkin pikkukuutiota yli tunnin verran ja sainkin ratkaistua sen monta kertaa päivän aikana. Ratkaisuajat menivät 2-3 minuutin välille, mutta parhaimmillani sain ratkaistua pikkukuution 1 minuutissa ja 8 sekunnissa. Tiistai-iltana yritin jo saada ratkaistua 3x3-kuution opetusvideon avulla, mutta 40 minuutin pyörittelyn jälkeen tein yhden suuren virheen ja kuutio sekottui täysin. Turhauduin virheestä niin paljon, että jätin kuution yön yli rauhaan.

Pikkukuution ennätykseksi tuli 38 sekuntia.

Keskiviikkona lämmittelin pari kertaa 2x2-kuution avulla, jonka jälkeen lähdin nöyrästi harjoittelemaan 3x3-kuutiota. Olin oppinut jo muodostamaan yhden värin kasaan, mutta sen jälkeen minun piti turvautua vielä opetusvideoihin. Opetusvideoiden avulla sain lopulta keskiviikkona ratkaistua elämäni ensimmäisen 3x3-kuution ja aikaa siihen meni 54 minuuttia ja 19 sekuntia. Vaikka jouduin tukeutumaan videoapuun niin ratkaisun jälkeinen fiilis oli silti yllättävänkin hyvä. Onnistuminen nosti omaa motivaatiota loppuviikon suhteen: halusin opetella ratkaisemaan 3x3-kuution ilman videoapua täysin omin voimin. Jätin kuution lepäämään keskiviikkoillaksi ja torstaina lähdin tavoittelemaan entistä nopeampaa ja omatoimisempaa suoritusta.

Elämäni ensimmäinen ratkaistu 3x3-kuutio.

Torstaina aloin saamaan jo huomattavasti parempaa ja nopeampaa tuntumaa kuution pyörittelyssä ja pääsin loppuvaiheeseen jo ilman apuvideoita. Ratkaisin torstaina 3x3-kuution kahdeksan kertaa: hitain aika oli 22min 9s ja nopeimmaksi ajaksi sain 9min 53s. Kun ajat alkoivat nopeutua ja tuen tarve vähentyä niin perjantain tavoitteeksi nostin sen, että ratkaisen ensimmäistä kertaa 3x3-kuution täysin ilman apuja ja omatoimisesti. Perjantaina lämmittelin vielä apukaavojen avulla ja sain tehtyä oman nopeusennätyksen aikaan 6min 36s. Tämän jälkeen alkoi täysin omatoimisen kuutioratkaisun yrittäminen. Ajalla ei tässä vaiheessa ollut minulle niin paljon väliä vaan ainoa tavoite oli ratkaista kuutio omin voimin ilman minkäänlaisia apukeinoja.

Liikesarjat olivat jo torstaina muistissa.

Olin kokenut perjantain aikana samanlaisen motivaatiopiikin kuin aikoinaan yksipyöräisviikolla kun pääsin ajamaan yli 20 metriä lähes jatkuvasti. Perjantai-ilta menikin omatoimista ratkaisua hakiessa. Ensimmäinen täysin omatoimisesti ilman apukeinoja ratkaistu 3x3-kuutio meni aikaan 5 minuuttia ja 7 sekuntia. Kun omatoiminen ratkaisu oli saavutettu niin jatkoin nopeusennätysjahtia, mutta perjantaina en saanut sitä enää parannettua. Sunnuntaina ratkaisin kuution vielä kymmenisen kertaa ja ajat olivat keskimäärin 3-5 minuutin välissä. Illalla oli vuorossa viikkotehtävän lopputesti, jonka tavoitteena oli saada ratkaistua 3x3-kuutio ilman apua mahdollisimman nopeasti. Suoritin lopputestin onnistuneesti läpi ja aika oli lopulta melko hyvä: 4 minuuttia 45 sekuntia. Näin viikkotehtäväsuoritus oli suoritettu onnistuneesti läpi. Lopputestin jälkeen sain vielä parannettua omaa nopeusennätystä: ennätys on tällä hetkellä 2 minuuttia 31 sekuntia. 

Sunnuntain lopputesti: 4:45min.

Rubiikin kuution kanssa tuli vietettyä viikon aikana melko kauan aikaa, mutta kuution ratkaiseminen oli sen verran kiehtovaa, ettei se aika mennyt missään tapauksessa hukkaan. Tästä eteenpäin yritän ylläpitää tätä taitoa ja parantaa omaa nopeusennätystäni. 2x2-kuution ennätykseksi jäi tällä viikolla perjantaina tekemäni 38 sekuntia ja 3x3-kuution ennätys on tällä hetkellä siis 2 minuuttia 31 sekuntia. Ilman tätä taitoa voi elää ihan hyvin, mutta onpahan nyt tämäkin taito tullut opeteltua. Rubiikin kuution ratkaisu ei ole lopulta niin vaikeaa kuin se omasta mielestä vielä viikko sitten tuntui. Kuution ratkaisuun liittyy muutamia liikesarjoja, joiden mukaan kuutiota pyöritellään ja palat asettuvat lopulta oikeille paikoilleen. Youtubesta löytyy paljon hyviä videoita avuksi, joten kuka tahansa voi oppia kuution ratkaisun melko nopeasti. Toki tämäkin asia vaatii hieman kärsivällisyyttä ja toistoja, mutta oppiminen on mahdollista kenelle vain. Suuret kiitokset Juholle viikkotehtävän mentoroinnista! :)

ps. Rubiikin kuution maailmanennätysvideo löytyy youtubesta:
https://www.youtube.com/watch?v=i8RBl7NmL8g

Viikkotehtävävertailua 2009 vs. 2015

Elokuu vaihtuu syyskuun puolelle viikon 36 aikana ja viikkotehtävävuosivertailussa tämä vuosi on ottanut elokuun aikana yhä enemmän etumatkaa vuoteen 2009 verrattuna. Viikolla 32 oli vuonna 2009 skeittiviikko, joka oli hauska ja uudenlainen kokemus minulle. Skeittiviikko oli vertailussa yhden tämän vuoden hittiviikoista eli geokätköily- ja rekkaribongausviikon kanssa ja jäi vertailussa niukasti kakkoseksi. Geokätköilyä olen jatkanut viikkotehtäväviikon jälkeen ja kätkölöytöjä onkin jo yli 50 tullut. Geokätköilyviikon ehdoton plussa oli se, miten sen viikon aikana ja jälkeen on monet muutkin kaverit innostuneet kätköhommista.

Skeittiviikon otos vuodelta 2009.

Viikolla 33 kiersin vuonna 2009 kaikki ne varkautelaiset baarit, joissa en ollut aiemmin käynyt ja se viikko oli silmiä avartava viikko: sain tutustua täysin uudenlaisiin baareihin kuten mm. Old Baroniin, Lännen Tiehen, Rammariin ja moniin muihin baareihin. Mukavasta viikosta huolimatta tämän vuoden muisteluviikko vei tämänkin vertailun voiton. Vuoden 2009 viikolla 34 opettelin taikatemppuja (enimmäkseen korttitemppuja). Se viikko oli yksi vuoden hauskimmista ja muistan mm. vanhan opiskelutoverini Mikan turhautumisen, kun pääsin viikon aikana monta kertaa temppuilemaan Mikan kustannuksella. Vastaavasti urheilutestiviikko on ollut tähän mennessä tämän vuoden heikoin viikkotehtäväsuoritukseni, joten siitä ei taikatemppuviikolle ollut haastajaksi. Viikolla 35 toimin muiden ”palvelijana” kuusi vuotta sitten ja se oli ihan mukavaa niin kauan kunnes muut tajusivat sen ja alkoivat hyväksikäyttää minua. Rubiikin kuution parissa vietetty mennyt viikko on ollut mukava viikko, koska en ollut aiemmin kuutiota osannut ratkaista. En etukäteen uskonut, että pystyisin sen näinkin nopeasti oppimaan, mutta hyvän mentorin ja päämäärätietoisen harjoittelun avulla sain tämänkin taidon opeteltua riittävän hyvälle tasolle: osaan ratkaista rubiikin kuution missä tilanteessa tahansa.

Vertailuviikot 32-35:

Viikko 32: Skeittiviikko < Geokätköily- ja rekkaribongausviikko
Viikko 33: Varkauden baarikierros < Muisteluviikko
Viikko 34: Taikatemppuviiko > Urheilutestiviikko
Viikko 35: Palvelusviikko < Rubiikin kuutio

Kokonaistilanne on nyt vuoden 2015 hyväksi 28-7.

Vuoden 2009 syyskuussa minulla oli seuraavanlaiset viikkotehtävät: 36) Katso kaikki Pasilan jaksot, 37) Parkourviikko, 38) Youtube-viikko, 39) Lautapeliviikko, 40) Roskaruoka- ja lihotusviikko. Syyskuun viikkotehtävät olivat oikein mukavia vuonna 2009, joten voi olla että vertailu tasoittuu tulevan kuukauden aikana. Tämän vuoden syyskuun kaikkia viikkotehtäviä en ole vielä lopullisesti päättänyt, mutta edessä on todennäköisesti ainakin alkaneen viikon päivähaasteviikko 2, kirpputoriviikko sekä luentoviikko. Muitakin vaihtoehtoja on ja otan edelleen mielelläni myös uusia ehdotuksia vastaan! :)

Kuution pyörittelyä parvekkeella.

Viikko 36: Päivähaasteviikko 2

Edessä tänä vuonna on vielä 18 viikkotehtävää, joista seuraavana vuorossa on vuoden toinen päivähaasteviikko. Ensimmäinen päivähaasteviikko keväällä oli ihan mukava, vaikkakin muutamien päivien haasteet oli kiireessä keksitty edellisenä iltana. Nyt on vuorossa hieman erilaisempia tehtäviä. Olen alustavan suunnitelman joka päivälle tehnyt, mutta muutosia voi olla luvassa, jos keksin tilalle jotain parempaa tai koen, että kyseinen haaste ei kyseiselle päivälle sovikaan. Vuorossa on mm. istumattomuuspäivä ja ”ei saa katsoa kelloa”-haaste. Lisäksi aion viettää päivän käsiraudoissa/kädet sidottuina. Myös ainakin yksi päivähaaste tulee olemaan ”salahaaste”, koska jos muut sen päivähaasteen tietävät niin he voivat vaikuttaa päivähaasteen suorittamiseen ja onnistumiseen negatiivisesti. Edessä on haasterikas viikko, johon voi myös ehdottaa haasteita.

Yksi päivä menee käsiraudat käsissä.

Viikko 34: Urheilutestiviikko

Viikolla 34 oli vuorossa eräänlainen väliviikko, koska minulla oli kiireinen viikko, johon kuului mm. norsupallon MM-kisat Savonlinnassa. Viikkotehtävänä oli testata ja mitata erilaisia urheilusuorituksia. Aion tehdä samoja testejä vuosittain elokuun aikana, jotta voin vertailla vuosittain omaa kuntokäyrääni testitulosten perusteella. Löysin muisteluviikolla omia nuoruuden tuloksia monesta yleisurheilulajista, joten vertailukohtaa löytyy myös yli 10 vuoden taakse. Tämä viikkotehtäväsuoritus meni lopulta melko kehnosti, koska maanantaina en käynyt tekemässä yhtään testiä ja lähdin kohti Savonlinnaa jo torstaina enkä siellä enää ehtinyt testailla urheilusuorituksia. Loput testitulokset mittasin syyskuun lopussa "suunnittelu- ja täydennysviikolla".

Yleisesti ottaen testituloksista huomasi, että nopeus minulla on laskenut lyhyillä juoksumatkoilla nuoruuden vuosista, mutta kestävyysmatkoilla pärjään nykyään jopa paremmin kuin aiemmin. Esimerkiksi 60 metrin juoksuaika on pudonnut parhaista vuosista muutamia kymmenyksiä ja nyt se meni vain niukasti alle 9 sekunnin (8.56s). Cooperin testin ennätykseni on 3 400 metriä 10 vuoden takaa. Nyt en osannut odottaa muuta kuin 3 000 metrin ylitystä, koska en ole viime viikkojen aikana ehtinyt juosta enkä edes urheilla kovinkaan paljon. Pystyin kuitenkin pitämään yllättävän tasaista vauhtia cooperissa alusta asti ja pinnistin juuri ja juuri 3 200 metriä täyteen. Jukka Keskisalon treeniviikon vauhti oli jo kadonnut, mutta niin kauan kun juoksen yli 3 000 metriä cooperissa niin olen itse tyytyväinen. Lihaskuntotestit tein peruskoulutestien tyyliin eli mukana oli minuutin vatsalihas-, punnerrus- ja yleisliikesuoritukset. Lihaskuntosuoritukset menivät ihan mukavasti siihen nähden, etten ole lihaskuntoliikkeitä tehnyt kovinkaan paljon viime aikoina. Sain minuutin aikana punnerruksia 70, vatsalihaksia 73 ja yleisliikesuorituksia 36. Lisäksi testasin Guinness World Records-viikolta tuttua tähtihyppyä ja tulokseksi sain 75 eli 9 kappaletta vähemmän kuin GWR-viikolla. Loput testitulokset täydensin viikon 39 "suunnittelu- ja täydennysviikolla" ja nyt senkin viikon aikana tehdyt testitulokset löytyvät alla olevasta taulukosta.

Testitulokset 2015:

60m	8,56 s
100m	13,05s
200m	32,01s
400m	1:04min
1500m	4:58min
Cooper	3205m
Vauhditon pituus	2,34m
Pituushyppy	4,54m
Vatsalihakset (1min)	73x
Punnerrukset (1min)	70x
Yleisliike (1min)	36x
Tähtihyppy (1min)	75x

Tästä tuli siis tähän mennessä vuoden heikoin viikkotehtäväsuoritus, koska en ehtinyt panostamaan tähän halutulla tavalla. Toisaalta olen aika hyvin pystynyt tähän viikkoon asti välttämään tällaisia heikkoja viikkotehtäväsuorituksia jos vertaan tilannetta esimerkiksi vuoden 2009 viikkotehtävävuoteen. Sain toki täydennettyä tätä viikkotehtävää myöhemmin, mutta suoritus oli silti heikko. Mojito-koirani tuli elokuun lopulla takaisin Joensuuhun seurakseni, joten Mojito tsemppaa minua jatkossa varmasti jälleen hyviin viikkotehtäväsuorituksiin.

Mojito is back! :)

Sen verran täytyy mainita aiemmista viikkotehtävistä, että geokätköily on noussut suureksi hitiksi omassa sekä kavereiden arjessa: olen saanut vielä viikkotehtäväviikonkin jälkeen yli 10 uutta kaveria mukaan tähän harrastukseen. On ollut hauskaa huomata, kuinka geokätköily on vienyt mukanaan paljon sellaisia tyyppejä, joista ei välttämättä uskoisi sitä, että metsässä kätköjen etsiminen voisi kyseistä henkilöä innostaa. Näin on kuitenkin monen kohdalla käynyt ja mikäpäs sen mukavampaa. Minulla on nyt 50 kätköä täynnä ja matka jatkuu tästä eteenpäin. Täydennysviikolla kävin viemässä vihdoin omankin kätkön paikoilleen.

Geokätköily vei minut mm. Karvion kanavan sillan alle.

Viikko 35: Rubiikin kuutio

Viikolle 35 otin haasteeksi ja opeteltavaksi asiaksi rubiikin kuution. Minä sain monta vuotta sitten rubiikin kuution joululahjaksi, mutta olen pitänyt sitä tähän mennessä ainoastaan koristeena kotonani. Jotta voisin edes kokeilla onko minusta rubiikin kuution ratkaisijaksi niin paras sauma tähänkin asiaan on nimenomaan viikkotehtäväviikko. Viikkotehtävän mentorina toimii vanha lukiokaverini Juho, joka on luvannut auttaa ja neuvoa minua viikon aikana tarvittaessa. Tavoitteena on viikon aikana opetella ensiksi 2x2-kuution ratkaiseminen ja sen jälkeen perinteisemmän 3x3-kuution ratkaisu. Olisihan se hienoa oppia tämäkin asia viikkotehtävän kautta, mutta etukäteen en uskalla luvata mitään tämän suhteen. Kiehtova asiahan tuo rubiikin kuutio on. Katsotaan olenko viikon päästä samaa mieltä: todennäköisesti olen.

Viikko 33: Muisteluviikko

Viikolle 33 otin viikkotehtäväksi muisteluviikon, jonka tarkoituksena oli muistella omaa elämääni tähän 17.elokuun pyöreään syntymäpäivään saakka. Muistelu tapahtui lähinnä kuvien, lehtileikkeiden ja muiden arkistoista löytyneiden asioiden/tavaroiden kautta. Tein itselleni listauksen syntymästä tähän päivään saakka kaikista merkittävistä tapahtumista ja asioista elämäni varrelta, jotka vain viikon aikana tuli mieleen. Blogikirjoitusta varten tein pienen koosteen näistä viikon muisteluistani.

Olen syntynyt Kuopion sairaalassa elokuun 17.päivä kello 4.08. Olen elämäni aikana asunut Siilinjärvellä, Kuopiossa, Varkaudessa, Helsingissä, Järvenpäässä ja Joensuussa. Koen olevani sydämeltäni varkautelainen, vaikka muutin sieltä pois jo kahdeksan vuotta sitten. Olen valmistumassa tulevana lukuvuonna kolmanteen ammattiin ja sen jälkeen minulla ei ole tietoa, mihin päin elämäni minua seuraavaksi johdattaa. Minulla on kohta sosionomin ja kirkon nuorisotyönohjaajan papereiden lisäksi luokanopettajan ammattiin kelpaavat maisterin paperit, joten töitä minulle pitäisi kaiken järjen mukaan löytyä. Tällä hetkellä kaikista kiehtovin paikka on Kuopio, mutta varmaksi en osaa sanoa missä olen muutaman vuoden päästä.

Järvenpään legendaarinen pihamökkini :)

Olen matkustellut elämäni aikana melko vähän, koska minä LUULIN pitkään että minulla on lentopelko. Kävin alle vuoden ikäisenä Mallorcalla ja 2000-luvulle mennessä vielä kaksi muuta kertaa Espanjassa. Luulin jostain syystä aina vuoteen 2014 saakka, että minulla on lentopelko enkä sen vuoksi halunnut/uskaltanut matkustaa lentäen. Päätin kuitenkin testata minun lentopelkoani keväällä 2014 lähtemällä myöhäiselle rippilahjamatkalle lähes 90-vuotiaiden mummoni ja ukkini kanssa Israeliin. Israelin reissulla totesin, ettei minulla olekaan lentopelkoa ja siitä aukesikin aivan uudenlainen maailma minulle. Sen reissun jälkeen olen käynyt opiskelutovereiden kanssa Puolan Katowicessa katsomassa lentopallon MM-kisoja viime syksynä ja lisäksi kävin kaksi kertaa isosiskon perheen luona Wienissä viime jouluna viikon sekä tämän vuoden toukokuussa kolmen viikon ajan. Wienin reissun yhteydessä kävin katsomassa myös jääkiekon MM-kisoja  Tshekin Ostravassa sekä tein päivän visiitin Slovakian kauniiseen Bratislavan kaupunkiin. Seuraavaa reissua en ole vielä varannut, mutta yksi mahdollisuus on lokakuussa edessä olevat lentopallon EM-kisat Italian Busto Arsiziossa. Ne kiehtoisi paljonkin, koska Italiassa en ole käynyt ja kisajoukkueessa pelaa vanhoja varkautelaisia lukiokavereita. Suurin matkahaaveeni on matkustaa Hawaijille ja vaeltamaan suosikkitelevisiosarjani Lostin kuvauspaikoille.

Pääsin käymään Kuolleessa meressä keväällä 2014.

Muutimme Kuopiosta Varkauteen, kun olin siirtymässä 2.luokalle. Kuopion ajoista muistan lähinnä kerrostalopihapiirin kaverit ja leikit sekä 1.luokalta muutamia jännittäviä muistoja. Varkauden ajoista muistan huomattavasti enemmän ja muistojen sekä erilaisten kokemusten moninaisuus on tehnyt Varkaudesta sydämessäni kotikaupungin. Varkauden vuosien aikana tapahtui niin paljon, että niitä kaikkia oli vaikea viikon aikana ehtiä listaamaan. Päällimmäisenä muistan Varkaudesta lapsuuden ja nuoruuden monipuoliset pihapelit eri lajeineen kavereiden kanssa. Hauskoja muistoja on paljon myös legendaarisista Torpan discoista, jossa olin myöhemmin myös DJ-hommissa.

DJ Lazze & oranssit hiukset.

Toimin Varkaudessa myös Warkiksen jääkiekkojoukkueen lyhytaikaisen faniklubin perustajana, olin ehdokkaana seurakunta- ja eduskuntavaalaleissa, kuvasimme ”Golden Boys”-nimisellä porukalla yhteensä kolme kahden tunnin DVD-sarjaa. Olin Varkauden seurakunnassa aktiivinen isonen, solu- ja kerhonohjaaja sekä nuorisotyön avustaja. Minulla oli 15-17-vuotiaana omat nettisivut, joissa vieraili parhaimpana vuotena yli 20 000 ”kävijää”. Minä löysin tietokoneen vanhoista tiedostoista mm. nettisivuilla olleet kaveriesittelyt, joita oli hauska lukea vuosien jälkeenkin.

Katkelma Golden Boys 4:sen "Morkkis"-puhelinvisasta.

Harrastuksista jalkapallo jäi lyhyeksi kokeiluksi ja salibandyakin maltoin pelata vain kolme kautta, mutta aloitin lopettamisen jälkeen valmentamaan Varkauden Tarmon poika- ja tyttöjunioreita. Valmennusura kestikin aina tämän vuoden kevääseen saakka, kun valmensin VarTan juniorijoukkueiden lisäksi Tuusulassa 7-9-vuotiaita TuSByn poikia kaksi vuotta sekä viimeiset neljä kautta TuuU:n naisten edustusjoukkuetta. Varkauden vuosina olin myös keilahallilla töissä ja siinä ohessa keilasin muutamia vuosia käyden kolme kertaa nuorten SM-kisoissa. Varkauden lukiossa opiskelun ohessa minä pyöritin mm. lukion salibandysarjaa ja olin oppilaskunnan hallituksen jäsenenä kaksi vuotta. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen kävin armeijan, jonka jälkeen tein töitä Päiviönsaaren yläkoululla, Varkauden keilahallilla sekä seurakunnalla varhaisnuorisotyön sijaisena. Vuonna 2007 olikin aika suunnata pois Varkaudesta kohti uusia maisemia.

Kokemus joka naurattaa edelleen: kansanedustajaehdokkuus.

Varkaudesta muutin pois vuonna 2007, kun lähdin opiskelemaan sosinomiksi ja kirkon nuorisotyönohjaajaksi Järvenpäähän. Siellä menikin erittäin mukavat neljä vuotta. Niistä vuosista jäi käteen paljon mukavia muistoja sekä kaksoistutkinnon lisäksi mm. uusia kavereita, monivuotinen yhteistyö Tuusulan seurakuntaan ja vuonna 2010 Kreikasta Suomeen saapunut Mojito-koira. Oli mielenkiintoista asua lähellä pääkaupunkiseutua ja nähdä sitä puolta Suomesta. Järvenpää ei ollut kaupunkina erityisen viehättävä, mutta elämä itsessään siellä oli erittäin mukavaa.

Mojito ja Ressu vuodelta 2010.

Valmistuttuani Diakonia-ammattikorkeakoulusta hain ja pääsin opiskelemaan luokanopettajaksi Joensuuhun. Nyt minulla lähtee Joensuussa viides opiskeluvuosi ja edessä siintää valmistuminen. Olin todennut joskus nuorempana, että ”ennen 30 ikävuotta ei työelämään kannata mennä”, ja se toteamus tulee käymään toteen. Elämäni paras pettymys on ollut ehdottomasti se, kun en päässyt Joensuuhun opiskelemaan vuonna 2007 samalla kuin hain Järvenpäähän. Hauskaksi tilanteen tekee se, että sain silloin soveltavuuskokeiden haastattelusta 10/10 pistettä ja ryhmätilanteestakin 8/10, mutta silloisten kriteerien mukaan kokonaispisteet (yo-todistus, VAKAVA-koe + soveltavuuskokeet) eivät riittäneet opiskelupaikkaan. Olen jälkikäteen iloinen niistä monipuolisista kokemuksista mitä olen sen pettymyksen ansiosta kokea. Työelämässä ehdin olemaan vielä pitkään, vaikka olen ”vasta nyt" valmistumassa viimeiseen ammattiini. Joensuu on ollut kiva kaupunki varsinkin urheilullisesssa ja liikunnallisessa mielessä eikä minulla ole täältä mitään kiirettä pois väkisin. Aion nauttia Joensuun antimista ainakin vielä tulevan lukuvuoden ajan.

Joensuun suuret tuolit ja pienet miehet.

Liikunta ja urheilu ovat olleet minun elämässä näkyvästi esillä lapsesta asti. Olen harrastanut (lisenssitasolla) ainoastaan jalkapalloa, salibandya sekä keilailua, mutta suuri intohimoni on ollut lapsesta asti erilaiset sosiaaliset pihapelit. On ollut onni, että ympärillä on ollut joka kaupungissa tyyppejä, joiden kanssa on saanut urheilla ja liikkua monipuolisesti. Omat henkilökohtaiset huippusaavutukset urheilun saralla ovat FC Jökkiksen kanssa saavuttamat 7 MM-mitalia norsupallosta sekä umpihankifutiksesta: kruununa tietenkin vuoden 2011 maailmanmestaruus Savonlinnan norsupallon MM-kisoissa. Korkealle arvostan myös tämän vuoden "Huippu-urheilijan treeniviikon", jonka aikana treenasin Jukka Keskisalon treeniohjelman mukaisesti ja selvisin siitä erittäin mainiosti, kun huomioi minun urheilutaustani.

Norsupallon maailmanmestarit @ FC Jökkis.

Olen harrastanut vuosien varrella myös arkisempia asioita, kuten mm. rekkaribongausta, penkkiurheilua, pokeria, parkouria ja uusimpana harrastuksena aloitin nyt viikkotehtäväviikon kautta geokätköilyn. Viikkotehtävien kautta olen saanut uudenlaisia kokemuksia ja esimerkiksi vuoden 2009 viikkotehtävävuoden aikana löysin parkourin omaksi harrastukseksi. Parkourin huippuvuodet ajoittuvat Järvenpään aikoihin, mutta se loppui Joensuuhun muuttamisen aikoihin. Teimme kavereiden (=FlowRidersin") kanssa parkourvideon samalla (viikkotehtävä)viikolla, jolloin aloitimme kyseisen lajin. Video on edelleen nähtävissä youtubessa: 
https://www.youtube.com/watch?v=1R3Z52fe1FM

Parkouria liekeissä.

Jos nopeasti pitäisi mainita jotain tähän astisen elämäni huippujuttuja ja -kokemuksia niin mieleen tulee mm. norsupallon maailmanmestaruus, kaksi viikkoa takaperinkävelyä sekä viikkotehtävävuodet (2009 & 2015), mummon ja ukin kanssa Israelissa käynti, lentopallon MM-kisareissu Katowicessa, tämän kevään kolmeviikkoinen Wienin reissu, syömiskisa keväältä 2007, torpan discon (ensimmäinen) tanssikisan voitto ja Puhalla nollien DJ-kisan voitto, Mojiton saapuminen Suomeen sekä pesäpallon suurleirin avajaisjuonto noin 1500 ihmisen edessä.  Myös kohtaamiset eri fanitettavieni henkilöiden kanssa ovat jääneet tottakai mieleen... :) Näiden lisäksi tuli viikon muisteluiden aikana paljon muitakin kivoja juttuja mieleen, mutta jääköön ne tässä yhteydessä mainitsematta.

Karjalaisen juttu takaperinkävelystä:

http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/39697-28-vuotias-mies-kaveli-noljakasta-takaperin-lidliin

Kaikkia huonoja ja ikäviä asioita en edes halua muistella, mutta oman isän kuolema 17-vuotiaana on ollut selvästi ikävin kokemus elämäni aikana. Muita ikäviä asioita on ollut ihmissuhteisiin liittyvät pettymykset, puukotusyritys reilu 10 vuotta sitten sekä kolmen varkautelaisen voimin minun kimppuun käyminen eli hyvin yksipuoliseksi jäänyt tappelu. Onneksi noistakin tapahtumista on selvitty terveenä ja hengissä, koska pahastikin olisi voinut käydä. Kuten ehkä jotkut minut tuntevat tietävät niin minä keskityn mielummin positiivisiin asioihin elämässä ja se toistui tämänkin viikkotehtävän aikana: muistelin ikäviä asioita huomattavasti vähemmän kuin niitä kivoja ja positiivisia asioita.

Tämä muisteluviikko oli mukava piristys tähän elämänvaiheeseen ja oli hauska palata erilaisin elämäntilanteisiin mitä ei ole tullut pitkään aikaan muisteltua. Minulla ei varsinaista ikäkriisiä ole tullut ja yleisfiilis tämän muisteluviikon jälkeen on ("yllättäen") positiivinen: paljon olen ehtinyt näiden vuosien aikana tehdä, kokea ja nähdä. Siitä voin olla kiitollinen kaikille ympärillä oleville ja joskus olleille ihmisille. Toivottavasti tulevaisuudessa sama meno jatkuu. Viikkotehtävävuosi jatkuu tämän vuoden loppuun asti ja jos loppuvuosi menee yhtä hyvin kuin tähän mennessä niin tästä(kin) vuodesta on tulossa erittäin hieno vuosi ja suuri syy löytyy nimenomaan monipuolisista ja innostavista viikkotehtävistä. Kiitos kaikille synttärionnitteluista, jatketaan tästä kohti uutta ikäkautta! :)

:)

Viikko 34: Urheilutestiviikko

Tulevana viikonloppuna on luvassa norsupallon MM-kisat Savonlinnassa, joten haluan keskittyä niihin synttäreiden jälkeen. Tämän vuoksi en ota viikkotehtäväksi mitään koko viikon jatkuvaa ja kestävää suoritusta. Päätin tehdä tästä viikkotehtäväsuorituksesta jokavuotisen perinteen eli aion testata/mitata erilaisia urheilusuorituksia ja laittaa tuloksia ylös, jotta voin vuosittain vertailla mihin suuntaan oma suoritustasoni on mennyt. En ole vielä päättänyt mitä kaikkia suorituksia aion tehdä, mutta yleisurheilukentällä tulen suuren osan suorituksista suorittamaan.

Ikinuorta viikkoa kaikille! :)

Viikko 32: Geokätköily- ja rekkaribongausviikko

Viikolla 32 yhdistin yhden vanhan harrastukseni (rekkaribongauksen) sekä uuden potentiaalisen harrastuksen (=geokätköily). Geokätköilyä olin jo muutaman vuoden ajan halunnut testata ja koska testailu oli siirtynyt tähän vuoteen saakka niin mikäpä olisi ollut parempi paikka sen testailuun kuin viikkotehtäväviikko? Otin viikkotehtävään mukaan siis myös rekkaribongauksen. Olen harrastanut sitä jo vuodesta 2010 saakka ja nyt on ollut erittäin hidasvauhtinen vuoden pätkä ja halusin viikkotehtävän kautta saada rekkaribongaukseenkiin uutta nostetta pienen taantumavaiheen jälkeen. Viikkotehtäväsuorituksen tavoitteet olivat saada rekkaribongaus etenemään jälleen mahdollisimman hyvällä tahdilla ja opetella/oppia geokätköilyn perusteet viikon aikana.

Viikkotehtäväsuoritus vei minut monenlaisiin paikkoihin.

Geokätköilyn huumaa, jästien välttelyä ja geosilmän kehitystä

Geokätköily (engl.geocahcing) on ulkoiluharrastus, jossa etsitään GPS-satelliittien avulla ulkoilmaan piilotettuja kätköjä. Geokätköt voivat olla minkälaisia tahansa ja niitä voi kätkeä kuka vain. Geokätköilyssä yhdistyy ulkoilu, piiloleikit sekä tietyllä tapaa myös suunnistus. Geokätköilyosuus oli tämän viikkotehtävän pääosuus ja sellaiseksi se toden totta muodostuikin: olin geokätköilemässä viikon aikana yli 25 tuntia Joensuussa ja Kuopiossa. Geokätköilyviikosta tuli erittäin mukava kokonaisuus senkin vuoksi, koska minun mukana kätköilemässä oli viikon aikan yli 10 eri kaveria. 

Ensimmäinen kätköni oli perinteinen filmipurkki.

Maanantaipäivä meni vielä lajiin tutustuessa, kun tutustuin lajin sääntöihin ja periaatteeisiin. Olin ladannut puhelimeeni etukäteen ”c:geo”-sovelluksen, josta löytyy kaikki kätköt kartalla ympäri maailman. Oma kätköilyura alkoi ikävästi, koska ensimmäinen kätkö, jota lähdin etsimään, ei ollutkaan enää paikallaan. Muutaman hetken paikalla pyörittyäni katsoin sovelluksesta vinkkejä kyseistä kätköä varten, mutta siellä todettiin, että kätköä ei enää löydy. Sen ovat ilmeisesti JÄSTIT (=ukopuoliset) vieneet pois. Jästi-sana tulikin viikon aikana tutuksi, koska geokätköilyssä yksi periaate on se, ettet saa jäädä kiinni ”jästeille” eli muille ihmisille siitä, että olet etsimässä kätköä. Jästiperiaate tuo omaa mielenkiintoa ja lisähaastetta jo muutenkin kiehtovaan harrastukseen. Muutaman kerran jouduin jo maanantaina välttelemään jästejä ja lopettamaan kätköetsinnät. Maanantain saldoksi jäi lopulta 3 kätköä. Yhtä lähimetsäni kätköä etsin YLI TUNNIN enkä löytänyt ja se vei kätköilyfiilistä loppuillasta. Tunnelmat maanantain jälkeen olivat hieman samanlaiset kuin yksipyöräisviikolla: ei tästä tule yhtään mitään.

Pääsin käymään myös puussa.

Tiistaina oli enemmän vuorossa rekkaribongausta aamupäivästä, mutta sain opiskelutoverini Veikon mukaan kätköilemään iltapäivästä eteenpäin ja lopulta meidän tiistaipäivä sujuikin vahvasti kätköjen parissa: etsimme kätköjä iltamyöhään asti ja löysimme päivän aikana 9 kätköä lisää. Muutama kätkö jäi löytämättä, osittain pimeyden, mutta myös meidän heikkouden takia. Meidän geosilmämme ei ollut vielä kehittynyt tarpeeksi. Päivän mielenkiintoisin geokätkö löytyi Karsikosta ja sen paikan nimi oli "Karsikon casino". Kaiken kaikkiaan saimme kuitenkin tiistaina jo muutaman onnistumisen kokemuksen ja minä tuulettelinkin Pekkalan sillalla iloisesti, kun löysin elämäni kymmenennen geokätkön monien minuuttien etsinnän jälkeen.

10 kätköä tuli täyteen tiistai-iltana! :)

Keskiviikkona vietin rekkaribongauksen ja krokettipelien merkeissä suurimman osan päivästä, joten geokätköily jäi hieman taka-alalle. Alkuillasta kävimme autolla etsimässä kätköä mm. Kyyrönsuolta. Aivan illasta kävimme ennätysporukan kanssa etsimässä minun lähimetsän kätköä, mutta se jäi jälleen löytämättä. Tällä kertaa oli hieman liian hämärää, joka vaikeutti etsintää. Olin siis löytänyt yhden kätkövihollisen, jonka aion kyllä viimeistään seuraavalla viikolla käydä vielä etsimässä. Geokätköily alkoi viedä vähitellen mukanaan minua ja muutamaa kaveriakin. Muutamat onnistumisen kokemukset olivat nostaneet maanantain turhautunutta fiilistä parempaan suuntaan.

Pimeässä etsintä on hieman haastavampaa.

Torstaina suuntasin viikonlopun viettoon Kuopion maisemiin ja siellä oli luvassa uuden kaupungin kätköt. Minä juhlin etukäteen omia synttäreitäni Kuopiossa lauantai-iltana, joten geokätköilyn suhteen torstai-ilta ja perjantaipäivä olivat minun ykkösprioriteetit Kuopion reissulla. Torstai-iltana kävin kävelemässä Männistön alueella ja etsimässä kätköjä, jotka tulivat kävelyreissulla vastaan. Kuopiossa oli sen verran paljon jästejä liikkeellä torstai-iltana, että muutamat kätköt jäivät niiden takia löytämättä: minä en halunnut jäädä jästeille kiinni. Löysin torstai-illan aikana muutamia kivoja kätköjä ja sain aikaan ensimmäisen geokätköilyhaavan, kun yritin saada erittäin tiukasti rakennelmassa ollutta kätköä pois: kädet menivät verille. Sen jälkeen päätin lähteä nukumaan mummon ja ukin luokse, jotta perjantaina olisi intoa, energiaa ja kätköonnea torstaita enemmän.

Ensimmäinen kätköilyhaava.

Perjantaina oli vuorossa kätköilyä tyttöporukalla, kun Joensuun opiskelukaverini Jossu ja kuopiolaistunut varkautelainen Teija olivat mukana reilun 6 tunnnin kätköilyurakassa. Pitkä ja hauska kätköilyurakka tuotti 12 uutta kätköä Kuopion alueelta ja ne olivat hyvin erilaisia ja hauskoja toteutukseltaan. Yksi parkkihallin sisällä ollut kätkö jäi löytämättä: jästiautoilijat olivat aktiivisesti etsinnän tiellä ja itselle tuli hyvin kyseenlainen olo, kun kiertelimme parkkihallin nurkkia eri tasoilla. Lauantaina ennen synttärijuhlintaa kävin hakemassa kolme kätköä Puijon alueelta ja kun olin saanut 29 kätköä viikon saldoksi niin päätin lopettaa mukavaan ja sopivaan lukuun viikon geokätköilyt. Sunnuntaiaamuna kävin vielä täydentämässä lukemaa tasan 30:een kun yksi kätkö oli sopivasti kaverini Kostin talon lähellä. Mukana tässä kätköetsinnässä oli myös vanhat toverini el Toro & Tuomo. Ilman tätä kaksikkoa en olisi kätköä edes voinut saada, sen verran korkealla se oli. Geokätköilyviikon huipennus tuli sitten Trust Kapital turnauksen finaaliotteluiden yhteydessä, kun pääsin halaamaan iki-ihanaa Heidi Suomea ja sain mm. nimmarin minun puma-huppariin. 

"pumadimauron" viikon helmikätkö: Heidi Suomi.

Joensuussa löysin viikon aikana yhteensä 15 kätköä, joista suurimman osan kävin etsimässä tiistaina Veikon kanssa. Kuopiossa kävin etsimässä myöskin 15 kätköä ja 30 on enemmän kuin hyvä loppulukema, koska se sopii lukuna oikein mainiosti tähän tilanteeseen, kun synttärit odottavat viikon päästä. Jos en olisi innostunut geokätköilystä enkä jatkaisi sitä tämän viikkotehtäväviikon jälkeen niin siinä tapauksessa olisin etsinyt viikon aikana enemmänkin kätköjä, mutta koska aion jatkaa tätä tästä eteenpäin niin halusin jättää sekä Kuopioon että Joensuuhun kätköjä tulevaisuutta ajatellen. Erittäin suuri kiitos Veikolle, Mikoille, Kirsille, Henulle, Heikille, Rosalle, Jossulle, Teijalle, Tomille, El Torolle, Triplavisa-Leppilammelle sekä Tuomolle kätköilyseurasta. Tämä nousikin viikkotehtävävuoden kärkeen eri ihmisten osallisuudella mitattuna. KK!

Näistä maisemista saattaa löytyä lähiaikoina uusi kätkö..

ps. Geokätköilyyn voi tutustua mm. seuraavilla nettisivuilla: http://www.geokätköt.fi tai http://www.geocahcing.com

Rekkaribongaus eteni hitaasti mutta varmasti: #615- #634

Myös rekkaribongaus on arkinen ja halpa harrastus, jota voi harrastaa kuka vain: siinä on tarkoituksena löytää suomalaisten autojen rekisterikilvistä (oikeassa) numerojärjestyksessä numerot 1-999. Minä aloitin rekkaribongauksen 31.5.2010 yhdessä varkautelaisen kaverini Lindan kanssa. Numerot 1-99 löytyvät kolminumeroisia rekkareita hitaammin, koska niitä on liikenteessä huomattavasti vähemmän. Minä löysinkin numeron 99 vasta 2.2.2013 eli niiden etsimiseen meni melkein 3 vuotta. Sen jälkeen alle kolmessa vuodessa olenkin bongannut numerot 100-615 eli vauhti on ollut huomattavasti nopeampaa. Viime kesänä bongasin heinäkuussa yli 2 rekkarin päivävauhdilla rekkareita, mutta sen jälkeen alkoi pieni taantumavaihe, joka on jatkunut tähän viikkoon asti: bongasin numeron 500 viime vuoden elokuussa eli minulla meni melkein vuosi 100 numeron bongaamiseen, joka on minulle erittäin hidas tahti. Tämän vuoksi halusin ottaa geokätköilyviikon rinnalle rekkaribongauksen: halusin edistää omaa bongaustani ja päästä jälleen hyvään vauhtiin, jotta pääsisin ensi vuoden puolella bongauksessa ”maaliin” asti.

Ison tien varressa on hyvät spotit rekkaribongaukselle.

Rekkarbongaus jäi viikon aikana selvästi geokätköilyn varjoon, mutta muutaman kerran viikon aikana keskityin pelkästään rekkaribongaukseen. Maanantaina harjoittelin enemmän geokätköilyä ja rekkaribongauksessa etenin ainoastaan yhden numeron eli löysin numeron 615. Tiistaina liikuin kävellen, pyörällä ja autolla päivän aikana hyvin paljon (enimmäkseen geokätköilyn merkeissä) ja sain bongattua numerot 616-622. Keskiviikkona oli vuorossa sitten parin tunnin vahtivuoro ison tien varressa. Menin aamupäivällä Joensuun keskustaan vievän rampin vieressä oleville kumpareille: istuin aurinkotuolissa, otin aurinkoa, kuuntelin musiikkia, join kahvia ja bongasin rekkareita parin tunnin ajan. Bongaustuurini ei ollut erityisen hyvä, mutta etenin sentään numerosta 622 numeroon 625. Tämä oli kuitenkin ehkä yksi koko viikkotehtävävuoden hauskimmista kokemuksista, ja sitä se oli myös autoilijoiden mielestä: monet osottelivat minua, näyttivät peukkua ja muuten vain ihmettelivät mitä minä niillä kumpareilla tein. Aion mukavina aurinkoisina päivinä tehdä tuota vielä uudestaan, koska haluan saada rekkaribongauksen loppuun viimeistään ensi vuoden loppuun mennessä ja tällä tavoin se nopeutuu huomattavasti.

Tunnelmia kumpareilta.

Torstaina suuntasin viikonlopuksi Kuopioon, jossa oli tarkoitus juhlia hieman etukäteen tulevan viikon synttäreitä. Kuopion reissua en kuitenkaan pelkästään juhlan kannalta ottanut vaan lähdin sinne geokätköilyn lisäksi etsimään myös rekkareita. Rekkaribongauksessa minulla kävi huono tuuri Kuopiossa. Etenin sunnuntai-iltaan mennessä numeroon 634 saakka, mutta minulla oli potentiaalia parempaankin: bongailin Puijon tornille vievässä risteyksessä sekä moottoritiellä ajavia että keskustaa kohti ajavia autoja, mutta numeroa 632 ei näkynyt ollenkaan. Sen sijaan numerot 633-639 menivät ohi. Löysin myöhemmin muualta numerot 632, 633 & 634, mutta se ei tuossa vaiheessa paljon lohduttanut.

Puijon juurella tuuri ei ollut läsnä bongauksessa.

Sain huonosta tuurista huolimatta bongattua viikon aikana 20 numeroa, joten rekkaribongaus otti suurimman harppauksen mitä se on minulla tähän mennessä koskaan ottanut. Myös oma 24 tunnin ennätys rikkoutui tiistain ja keskiviikon aikana, kun bongasin 24 tunnin sisällä 11 uutta numeroa oikeassa järjestyksessä: aiempi ennätys oli kesältä 2013, kun yhden päivän aikana etenin 10 numeroa eteenpäin. Rekkaribongauksen lisääminen tähän viikkotehtävään oli lopulta ihan hyödyllinen lisäys, koska vaikka geokätköily vei enemmän aikaa kuin osasin etukäteen arvata niin nämä kaksi halpaa harrastusta tukee toisiaan: kun siirryt kätköltä toiselle niin varsinkin kaupunkiympäristössä vastaan tulee koko ajan autoja. Myös onnistumisen kokemuksia molemmissa harrastuksissa saa mukavan usein. Tästä jatketaan kohti numeroa 999 ja tämän viikon perusteella laitan maltilliseksi tavoitteeksi sen, että bongaan numeron 999 vuoteen 2017 mennessä. Se vaatisi hieman alle 1 rekkari/päivä-tahtia. Se on mahdollista ja siihen pyritään! :)

Tutustu lajiin Turun rekkaribongausliiton sivuilta:
http://turunseudunrekisterikilpinumerotarkkailijoidenklubi.com/

Viikko 33: Muisteluviikko

Minulla on synttärit elokuun 17.päivä eli tulevana maanantaina. Synttäreiden kunniaksi päätin ottaa viikkotehtäväksi ”muisteluviikon”. Aion tutkia vanhoja arkistotavaroitani (+kuvia) ja muistella tähänastista elämääni. Vaikka olen vielä suhteellisen nuori niin olen ehtinyt tehdä elämäni aikana paljon monenlaisia asioita. Aiemmin kesällä tajusin, etten edes muista kaikkea mitä olen tähän mennessä Siilinjärvi-Kuopio-Varkaus-(Helsinki)-Järvenpää-Joensuu-akselilla ja sen ulkopuolella ehtinyt tehdä. Sen vuoksi nyt on hyvä sauma viikkotehtävän merkeissä pysähtyä viikon ajaksi muistelemaan ja miettimään tähän astisen elämän erilaisia vaiheita ja kokemuksia. Teen itselleni henkilökohtaisen ”elämänkertamuistion”, johon merkitsen erilaisia elämänvaiheita, tapahtumia ja muita merkittäviä asioita ylös. Eipähän tarvitse sitten myöhemmin vanhemmalla iällä ja huonommalla muistilla yrittää muistaa kaikkea. 

Tämä on enemmän itselleni tärkeä viikkotehtävä, mutta ensi viikolla teen blogikirjoitukseen pienen koonnin niistä ajatuksista, mitä tämä viikkotehtävä on herättänyt ja ehkä kerron jotain paljastuksia menneistä vuosista. Instagramiin laitan tulevan viikon aikana muutamia kuvia menneiltä vuosilta jostain hauskasta tai muuten vain mieleenpainuvasta hetkestä/vuodesta (IG-seuranta: #lazze2015 @lazzekorhonen). Muistorikasta viikkoa! :)

Minä ja El Toro 2.luokan pikkujouluissa.