Viikko 38: Suunnistusviikko

Viikolla 38 oli jälleen vuorossa yksi liikunnallinen viikkotehtävä, kun halusin kehittää omia taitojani suunnistusviikon merkeissä. Tähän mennessä muut liikunnalliset viikot ovat sisältäneet mm. joogailua, hiihtämistä, yksipyöräisellä ajamista, lenkkeilyä ja frisbeegolfin hole-in-one-yrittämistä, kokonaisen maratonin, kuntosaliviikon sekä tähän mennessä ehkä vuoden kovimman viikkotehtäväsuorituksen eli Jukka Keskisalon treeniviikon. Suunnistuksesta olen saanut kokemuksia peruskoulussa, lukiossa, yliopistossa ja armeijassa, mutta muuten suunnistaminen on jäänyt paitsioon, vaikka kyseessä on erittäin mukava liikuntamuoto. Olen pärjännyt suunnistuksessa aiemmin lähinnä sen takia, että suunnistuskokemukset ovat olleet tutuissa maastoissa ja oma juoksuvauhti on ollut hyvällä tasolla lapsesta asti. Viikkotehtävän merkeissä halusin oppia suunnistamaan oikeasti/kunnolla eli opetella entistä paremmin kartanlukua, kompassin käyttöä ja järkevien reittivalintojen tekemistä. Viikkotehtävän mentoreina toimivat opiskelutoverini Heikki ja Rosa, joista Heikki on harrastanut suunnistusta monta vuotta. Mukana viikkotehtäväsuorituksessa oli myös opiskelutoverini Jesse, joka lähti mukaan torstaina iltarasteille ja sunnuntaina Lykynlammella järjestetyille Pertti Ahtiaisen syntymäpäivärasteille.

Suunnistusviikko alkoi maanantaina Heikin pitämällä 45 minuutin pituisella kartanlukuluennolla. Siinä tuli nopeasti todettua, että minun kartanlukutaidot ovat melko heikot ja siihen halusinkin panostaa tämän viikkotehtävän kautta. Iltapäivällä oli vuorossa suunnistusharjoitus ”hullunkolmiolla” Rosan kanssa. Treeni meni ihan mukavasti, mutta eniten haasteita tuli mittakaavan hahmottamisessa: 1: 4 000 / 2m oli niin pieni että muutamaan otteeseen juoksin/meinasin juosta rastista ohi. Rasteja 2 kilometrin matkalla oli 11 ja minun kokonaismatkaksi tuli 3,3 kilometriä eli hieman yli kilometri tuli ylimääräistä juoksua. Muutama reittivalinta meni hyvin, mutta varsinkin näin pienellä mittakaavalla oli vaikea pysyä kartalla. Tämä harjoite oli sopiva viikon alkuun: sain opetella kompassin käyttöä käytännössä ja havaitsin jo entistä paremmin miten tärkeää on ottaa suunta tarkasti.

Heikki piti suunnistusopetusta maanantaina Futuralla.

Tiistaina oli vuorossa elämäni ensimmäiset iltarastit Jaamanlammen moottoriradalla. Iltarastien tarkoitus ei ollut tässä tilanteessa kiertää rasteja mahdollisimman nopeasti läpi vaan kulkea rastit kartanlukua ja kompassin käyttöä harjoitellen ja reittivalintoja miettien. Jos olisin lähtenyt itsekseni iltarasteille niin olisin juossut varmasti rastilta rastille nopeammin, mutta olisin todennäköisesti kiertänyt pitempiä reittejä enkä olisi oppinut kartanlukua ja kompassin käyttöä. Aikaa rastien kiertämiseen meni 53 minuuttia. C-kartta oli pituudeltaan 3,0 kilometriä ja Sports Trackerin mukaan oma matka oli tasan 5 kilometriä eli ylimääräistä kiertämistä tuli peräti kaksi kilometriä. Maasto oli minulle ennestään tuntematon, joten harjoitusmielessä tämä oli hyvin opettavainen ja tähän tilanteeseen sopiva. Kompassin avulla suunnassa pysyminen toimi ajoittain erittäin hyvin ja siitä olin itse ylpeä.

Keskiviikkona kävin tekemässä omatoimisen suunnistusharjoitteen kaupunkimaastossa: merkkasin karttaan kuvitteelliset rastipaikat ja pyrin suunnistamaan jatkuvalla liikkeellä eli harjoittelin kartanlukua vauhdissa. Vauhti pysyi hyvänä läpi matkan ja reittivalinnat olivat jälkikäteen ajateltuna 7/9 rastivälien osalta onnistuneet. Asiaa helpotti se, että kyseessä oli ennestään melko tuttu maasto. Huomasin tämän treenin kautta sen, että olin jo parissa päivässä kehittynyt kartanlukutaidoissa ja suurin syy siihen lienee se, että olen ensimmäistä kertaa keskittynyt nimenomaan kartanlukuun enemmän kuin pelkkään päättömään ja kovavauhtiseen juoksemiseen. Kokonaisuudessaan matka oli hieman yli 3 kilometriä ja aikaa minulla siihen meni 18 minuuttia. Keskivauhti rastiväleillä oli 7,1km/h - 13,7km/h. 

Meininki ja suunnistustaidot paranivat viikon edetessä.

Torstaina oli edessä toiset iltarastit: tällä kertaa tiistaita haastavammassa maastossa Härkinvaaralla. Maasto oli mukavan vaihteleva korkeuseroineen päivineen. Aikaa torstain iltarasteilla meni hieman yli tunti. Tiistain maastoon verrattuna nyt oli enemmän korkeuseroja ja tiheämpää maastoa. 3,2 kilometrin matkaa tuli juostua 3,95 kilometriä eli tällä kertaa ei tullut ainakaan liikaa ylimääräistä juoksua tähän suunnistusuran vaiheeseen. Yritin mennä mahdollisimman paljon kompassisuuntaa seuraamalla, mutta muutamaan otteeseen pieni kiertäminen olisi säästänyt aikaa ja voimia, varsinkin maaston jyrkimmissä nousuissa. Tykkäsin Härkinvaaran maastosta, vaikka kyseessä oli tiistaita haastavampi maasto. Paljon on vielä oppimista nimenomaan reittivalintojen suhteen, mutta harjoittelemalla sekin taito kehittyy. Fyysinen kunto minulla on tarpeeksi hyvällä tasolla, joten siihen minä en (ainakaan tällä hetkellä) suunnistuksessa kaadu. Torstain iltarastien jälkeen tuli sellainen fiilis, että kyllä näitä iltarasteja voisi satunnaisesti käydä jatkossakin juoksemassa. Tämän suhteen kävi hyvä tuuri, koska sunnuntaina järjestettiin Lykynlammella ylimääräiset synttärirastit, joten pääsin kolmannen kerran viikon aikana juoksemaan kunnon rasteja ja jälleen eri maastossa.

Jalat kärsivät suunnistuksen ja pesäpallon yhteisvaikutuksesta.

Viikonlopun ohjelmassa oli lauantainen kaupunkisuunnistusharjoitus ja sunnuntaina kävimme Jessen kanssa Lykynlammella Ahtiaisen Pertin 70v.-syntymäpäivärasteilla. Lauantain taitoharjoitus oli pituudeltaan 3,2 kilometriä ja maasto oli minulle ennestään hyvin tuttua: rastit olivat raviradan, laulurinteen, tiedepuiston, jäähallin, areenan ja yu-kentän ympäristössä. Lähdin testaamaan nopeassa vauhdissa kartanlukua ja pyrin pitämään tasaisen (kovan) vauhdin rastilta toiselle ilman suuria pummeja. Muutama heikko reittivalinta tuli tehtyä ja yhden kerran lähdin vahingossa väärälle rastille (muistihäiriö), joten kovinkaan ehjästä suorituksesta ei voi puhua. Pystyin kuitenkin pitämään melko kovan juoksuvauhdin matkan aikana: matkaa kertyi 4,28km ja aikaa meni 19min 44s eli keskinopeus oli 13,0km/h (4:36min/km). Täysin tyytyväinen en voi harjoitussuoritukseen olla, koska noin lyhyellä matkalla tutussa ympäristössä ei pitäisi tulla kilometriä ylimääräistä matkaa. 

Tästä kreppinauhasta lähdin lauantaina liikkeelle.

Sunnuntaina oli Pertti Ahtiaisen syntymäpäivärastit Lykynlammella ja sinne menimme Jessen kanssa suunnistamaan 4,1 kilometrin radan. Kompassia ei tällä kertaa ollut matkassa, joten se lisäsi hieman haastetta suunnistukseen. Rastit löytyivät hyvin ja vauhti pysyi melko hyvänä muutamasta pummista huolimatta. Jälkikäteen arvioituna 3/16 rastia menivät heikommin ja kompassi olisi voinut kyseiset virheet ehkäistä. Loppuosuus (rastit 9.-16.) meni kuitenkin hyvällä vauhdilla ja tarkalla suunnistuksella ja maalissa olimme lopulta ajassa 48.52. Matkaa kertyi 5,3km eli yli kilometri tuli juostua ylimääräistä ja suurin osa siitä kilometristä tuli juuri kolmen pummin takia. Kompassin kanssa olisi suoritus ollut todennäköisesti parempi, mutta kyllä tämä sunnuntain suoritus oli kokonaisuudessaan viikon paras. Rastivälit menivät pummeja lukuunottamatta 1½-3 minuutin välille. Suunnistusviikko oli hyvä päättää tällaiseen loppurutistukseen ja Pertin tarjoamat juhlalliset kakkukahvit maistuivat Lykynlammen rastien jälkeen.

Synttärirastien jälkeen oli vuorossa kakkukahvit.

Kokonaisuudessaan tämän suunnistusviikon aikana opin enemmän kuin olen tähän mennessä aiemmin suunnistuksesta oppinut. Ennen ei ole tosiaan tarvinnut juurikaan miettiä kompassin käyttöä ja en ole jaksanut karttaakaan hyödyntää viisaasti vaan olen luottanut omaan juoksuvauhtiin sekä sopivaan määrään tuuria. Tutuissa maastoissa näillä metodeilla olen pärjännyt, mutta tämän viikon aikana pyrin keskittymään nimenomaan siihen, että oppisin kompassin käyttöä ja sen hyödyntämistä sekä kartanlukua. Koen oppineeni näitä asioita melko paljon, mutta vielä on paljon opittavaa. Aion käydä iltarasteilla jatkossakin ja ensi kesänä aloitan ainakin kevyen treenaamisen kohti vuoden 2017 Jukolan viestiä, jotka järjestetään Enossa. Sinne on tarkoitus kasata jonkinlainen joukkue, mutta kyllähän tätä lajia täytyy treenata jos Jukolasta haluaa hengissä selvitä. Tämä oli odotetusti erittäin mukava viikko ja uutta oppia tuli paljon. Iso kiitos Rosalle ja Heikille mentoroinnista ja Jesselle suunnistusseurasta! :)

Suunnistusviikon kartat.

Viikko 39: Suunnittelu- ja täydennysviikko

Viikon päästä alkaa vuoden viimeinen neljännes ja vuoden aikana olen monesti kokenut yhdeksi viikkotehtävien haasteeksi sen, että vaikka viikkotehtäväsuoritus on ollut onnistunut ja mukava niin en ole ehtinyt jäädä siitä hirveästi nauttimaan, koska joka maanantai alkaa aina uusi viikkotehtävä. Muutamat viikkotehtäväsuoritukset ovat jääneet myös hieman odotettua laimeammaksi ja yksi syy siihen on ollut juuri se, etten ole ehtinyt valmistautumaan ja miettimään tarpeeksi kyseisen viikkotehtävän suoritusta. Näiden syiden vuoksi halusin ottaa tähän vaiheeseen suunnitteluviikon, jonka aikana yritän tehdä vuoden viimeiselle neljännekselle valmiita suunnitelmia viikkotehtävien ajankohtien ja sisältöjen suhteen. Suunnitteluviikon yhteydessä teen myös pientä väliarviota ennen viimeistä neljännestä ja avaan jälleen hieman statistiikkaa siitä, mitkä viikkotehtäväsuoritukset ovat saavuttaneet eniten lukijoita vuoden aikana. Vuoden ehdottomasti kovimpien viikkotehtävien blogitekstit on ollut selvästi muita suosituimpia, mutta vielä toistaiseksi viikon 7 salaviikkotehtävä ("elämää kodin ulkopuolella") on pysynyt luetuimpana blogikirjoituksena, vaikka Jukka Keskisalon treenviiikko on ottanutkin huimaa kiriä heinäkuusta saakka.

Suunnitteluviikolla lyömme lukkoon mm. graduviikon ajankohdan.

Jotta saan lisää tekemisen meininkiä tähänkin viikkoon niin täydennän muutamien viikkotehtävien suorituksia eli lähinnä niitä viikkotehtäväsuorituksia, joihin en ole itse jälkikäteen täysin tyytyväinen. Täydennettäväksi otan korttitaloviikon suorituksen ja yritän saada yli 52 korttia korttitalorakennelmaan. Lisäksi täydennän geokätköilyviikon suoritusta ja vien oman geokätkön vihdoin kätköpaikkaan, jotta tähän mukavaan geokätköilyharrastukseen tulee itselle lisää mielenkiintoa. Teen viikon aikana myös rästiin jääneet viimeiset urheilutestiviikon suoritukset loppuun asti, jotta saan testitulokset kasaan tämän syksyn aikana. Ristikko- ja sudokuviikko oli muuten onnistunut, mutta minä unohdin viedä postiin ajoissa täytetyt ristikot, joten en päässyt osallistumaan voittaja-arvontaan elokuun osalta. Tämän vuoksi täytän viikon aikana uuden ristikkolehden ja laitan sen postiin siten, että voin osallistua voittaja-arvontaan lokakuun osalta. Parin viikon takainen tutkimusviikko oli lopulta niin innostava, että täydennän sitäkin viikkotehtäväsuoritusta vielä yhdellä lisätutkimuksella. Siinäpä niitä tämän vuoden täydennystä vaativia viikkotehtäväsuorituksia onkin ihan riittävästi yhdelle viikolle. Mukavaa viikkoa toverit! :)

Yritän parantaa korttitaloennätystä.

Viikko 37: Tutkimusviikko

Viikolle 37 jouduin tekemään muutoksen alustavaan suunnitelmaan viikkoa edeltävänä sunnuntai-iltana, kun alkuperäiset suunnitelmat eivät toteutuneetkaan. Takana oli melko haastava päivähaasteviikko 2, joten mitään äärimmäisen haastavaa en halunnut sen jatkoksi ottaa. Päätin sunnuntai-iltana ottaa viikkotehtäväksi tutkimusviikon, jonka aikana toteutin melko suppeita kyselytutkimuksia yliopistolla. Tutkimuksen osallistujat valitsin tutuista opiskelutovereistani ja lähes kaikki tutkimusviikkoon osallistuneista ihmisistä olivat kasvatustieteiden opiskelijoita. Esittelen tässä blogissa lyhyesti suppeat tulokset jokaisesta tutkimuksesta. Kovinkaan suuria analyysejä tutkimustuloksista en kuitenkaan lähtenyt tekemään.

Merkintävihko.

Parasta Joensuussa?

Yksi viikon tutkimuksista käsitteli Joensuun kaupungin ja täällä elämisen parhaita puolia. Tutkimuskysymyksenä oli ”Mitkä asiat on parasta Joensuussa?”. Jokainen vastaaja sai mainita max.10 asiaa, mitkä asiat on hänen mielestään parasta Joensuussa. Yksittäismainintoja sai kaikista eniten Pielisjoki, jonka mainitsi puolet vastaajista. Toiseksi eniten mainintoja saivat kaverit/ystävät ja kolmanneksi eniten mainittiin urheilu- ja liikuntamahdollisuudet.

Mojito & Pielisjoki syksyllä 2012.

Tein pientä luokittelua vastausten suhteen, jotta vastauksista saisi hieman laajemman kuvan siitä, mitkä asiakokonaisuudet ovat Joensuussa vastaajien mielestä parasta. En käyttänyt luokitteluun hirveästi aikaa, joten tulokset voisivat olla hieman erilaiset tarkemmalla luokittelulla. Vastaajat olivat kaikista eniten maininneet parhaana asiana erilaiset urheilu- ja liikuntamahdollisuudet: tarjontaa on paljon ja se on monipuolista. Mainintoja tämän suhteen saivat Joensuun Areena, lenkkipolut, kuntosalit sekä yliopiston Sykettä-liikuntatarjonta ja epävirallisempi ”Educa Sport”-yhteisö. Toiseksi eniten mainintoja sai yliopisto yleisellä tasolla: yliopiston sijaintia pidettiin hyvänä, rakennukset ovat hyviä/kivoja ja ruoka on monipuolista. Pronssisijalle tuli Joensuun luonto, joka sai monipuolisesti erilaisia mainintoja: Pielisjoki, Kuhasalo ja Aavaranta mainittiin yksittäisinä paikkoina useampaankin otteeseen, mutta myös puistot, kaupungin maisemat ja luonnon kauneus sekä vihreys mainittiin vastauksissa. Alla on top10-lista, jossa on myös tarkennettuja mainintoja vastauksista.

Top10 (suluissa mainintoja vastauksista):

1. Urheilu-, liikunta- ja lenkkeilymahdollisuudet
(- Areena, Educa Sport, lenkkipolut, Sykettä, kuntosalit, skeittiparkit)
2. Yliopisto
(- Sijainti, rakennukset, ruoka)
3. Luonto
(- Pielisjoki, Kuhasalo, Aavaranta, puistot, kauneus, lähellä, monipuolinen, vihreys, maisemat)
4. Ihmiset
(- Kaverit/ystävät, opiskelutoverit, perhe)
5. Opinnot/opiskelu
(- Paljon opiskelijoita ja monipuolista koulutustarjontaa)
6. Tapahtumat
(- Paljon, monipuolisia, Ilosaarirock, opiskelijabileet)
7. Kaupungin koko
(- Lyhyet välimatkat, sopivan kokoinen kaupunki, ruuhkattomuus)
8. Ravintolat ja kahvilat
(- Jetset, Jokiasema, Pizzapojat)
9. Keskusta
(- Torielämä, aktiivisuus, torisusi)
10. Kaupungin ilmapiiri/yhteisöllisyys
(- Ystävälliset ihmiset)

Mehtimäen ympäristö on täynnä liikuntapaikkoja.

Tunnetut suomalaiset ihmiset ja asiat maailmalla

Halusin selvittää ketkä suomalaiset ihmiset ja mitkä suomalaiset asiat ovat tutkimukseen osallistuvien henkilöiden mielestä tunnettuja ulkomailla. Jokainen osallistuja sai nimetä kolme suomalaista ihmistä ja kolme asiaa, joiden luulee olevan tunnettuja maailmalla. Eniten tunnetuimmaksi suomalaiseksi vastaajat arvioivat jääkiekkoilija Teemu Selänteen (63%). Toiseksi eniten mainintoja sai F1-kuski Kimi Räikkönen (55%) ja jaetulle pronssisijalle mainintamäärien perusteella tulivat futislegenda Jari ”Litti” Litmanen (35%) sekä presidentti ja Nobelin rauhapalkinnon saaja Martti Ahtisaari. Arvelinkin etukäteen, että urheilijat tulevat olemaan tämän kyselyn kärkipäässä, koska vastaajista suurin osa oli tässä tutkimuksessa miehiä. Kärkinelikon lisäksi enemmän kuin yhden maininnan saivat Venäjällä tunnettu näyttelijä Ville Haapasalo, Sunrise Avenuen laulaja Samu Haber sekä euroviisuvoittaja(yhtye) Lordi. Yksittäisiä ääniä saivat musiikin ammattilaiset, muutama poliitikko sekä huippu-urheilija. Myös joulupukki sai tässä kategoriassa yhden äänen.

Samaisen tutkimuksen yhteydessä tutkin maailmalla tunnettujen suomalaisten ihmisten lisäksi myös tunnettuja suomalaisia asioita. Asioitakin sai mainita ainoastaan kolme ja kolmeen asiaan rajaaminen oli monelle haastava asia. Jaetulle kärkisijalle nousivat joulupukki (63%) ja sauna (55%), jotka mainittiin yli puolien vastaajien vastauksissa. Nokia (55%) nousi vielä tänäkin päivänä kärkikolmikkoon. Kärkikolmikon takana tulivat Angry Birds, Muumit, Marimekko, Helsinki, vodka, salmiakki ja ruisleipä. Tämä kymmenen poppoo erottui muista suomalaisista asioista, sillä mitkään muut asiat eivät saaneet yksittäisiä mainintoja enempää vastaajien listauksessa.

Vanha kunnon Joulupukki tunnetaan maailmalla.

Maailman valtioiden listaus (2min)

Viikon ensimmäisessä tutkimuksessa pyysin tutkimukseen osallistuneita henkilöitä kirjoittamaan niin monta maailman valtiota lapulle kuin he kahden (2) minuutin aikana ehtivät. Jos haluat testata minkälaisen listan itse saisit kahdessa minuutissa aikaan niin älä lue tästä eteenpäin vaan testaa itseäsi ja vertaile omaa listaustasi viikkotehtävätutkimuksen tuloksiin. Jos et jaksa tätä tehdä niin voit jatkaa lukemista. 

Katja ja Saara listaamassa valtioita.

Tämän tutkimuksen ideana oli seurata kahta asiaa: 1) Mitkä maat mainitaan useimmiten? sekä 2) Mitkä maat ”linkittyvät” toisiinsa? Etukäteen odotin tutkimustuloksilta sitä, että Euroopan valtioita mainitaan kaikista eniten ja Suomen jälkeen aloitetaan listaamaan pohjoismaita. Lisäksi odotin Venäjän ja USA:n löytyvän suurimmasta osasta lapuista. Oli mielenkiintoista nähdä miten paljon/vähän mainitaan esimerkiksi Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan maita ja mitkä Euroopan maat jäävät kokonaan mainitsematta.

Suomi, Ruotsi ja Ranska mainittiin jokaisessa listauksessa.

Tulokset olivat hyvin mielenkiintoiset. Ainoastaan kolme (3) maata mainittiin kaikissa valtiolistauksessa ja nämä maat olivat Suomi, Ruotsi ja Ranska. Suomi ja Ruotsi olivat lähes kaikissa listauksissa peräkkäin mainittuna. Mielenkiintoinen seikka on se, että Ranska löytyi jokaisesta listauksesta: Ranska mainittiin useiden eri maiden rinnalla, mutta eniten se mainittiin peräkkäin joko Saksan ja/tai Espanjan kanssa. Norja puuttui ainoastaan yhdestä listauksesta ja Espanja, Italia sekä Saksa puuttuivat kahdesta lapusta. Pohjoismaista Tanska puuttui kolmesta lapusta, mutta Islanti mainittiin ainoastaan joka kolmannessa lapussa. Euroopan maat olivat eniten mainittuja odotetusti tässä tutkimuksessa. Muista maanosista Kiina (71%), Yhdysvallat (64%) sekä Brasilia, Chile ja Japani (50%) mainittiin vähintään puolissa lapuista. Australia ja Kanada mainittiin hieman alle puolissa lapuista (43%). Afrikan maista eniten maininittiin Egypti ja Somalia (29%). Vähintään yhden maininnan sai valtiolistauksissa yhteensä 98 eri valtiota. Euroopan maista kokonaan ilman yhtäkään mainintaa jäivät Montenegro, Makedonia, Georgia, Luxemburg sekä Liechtenstein. Kuka yllättyi?

Kaikkien vähintään 20% lapuista mainittujen valtioiden prosentit:

1. Ranska, Ruotsi & Suomi 100%
2. Norja 93%
3. Espanja, Italia, Saksa & Venäjä 86%
4. Tanska 79%
5. Kiina, Liettua, Portugali & Viro 71%
6. Latvia, Puola, Turkki, Unkari & USA 64%
7. Kreikka 57%
8. Brasilia, Chile, Iso-Britannia* & Japani 50%
9. Australia, Itävalta, Kanada & Ukraina 43%
10. Irlanti, Islanti, Pohjois-Korea & Thaimaa 36%
11. Argentina, Egypti, Englanti*, Etelä-Korea, Israel, Malta, Somalia, Tshekki, Uusi-Seelanti & Valko-Venäjä 29%
12. Bosnia-H., Bulgaria, Intia, Kuuba, Romania, Skotlanti*, Sudan, Sveitsi & Uruguay 21%

* = Iso-Britannia mainittiin eniten itsenään, mutta myös Englanti, Skotlanti ja Wales mainittiin muutamaan otteeseen.

En lähtenyt kovinkaan tarkasti analysoimaan sitä, millä mailla löytyi suurimmat yhteydet toisiinsa eli mitkä maat mainittiin peräkkäin useimmiten. Silmämääräisesti vilkuiltuna suurin osa listauksista tehtiin (odotetusti) maantieteellisesti, esimerkiksi pohjoismaat löytyivät yleensä peräkkäin. Latvia & Liettua mainittiin yhteensä kahdeksan kertaa peräkkäin: Latvia mainittiin yhteensä yhdeksän kertaa ja Liettua kymmenen kertaa. Etelä- ja Pohjois-Korea olivat jokaisessa maininnassa peräkkäin ja Espanjan ja Portugalin välinen yhteys oli myös selkeä. Etelä-Amerikan yleisin yhteys löytyi Brasilian ja Chilen välillä. Mielenkiintoista oli se, kuinka esimerkiksi Islanti unohdettiin niin usein vaikka muut pohjoismaat olivat muuten nätisti peräkkäin. Valko-Venäjä mainittiin ainoastaan kaksi kertaa ja Ukraina mainittiin peräkkäin kolmessa lapussa Unkarin kanssa, mutta muuten ei ollenkaan. Tämä tutkimus muuttui omissa silmissä paljon mielenkiintoisemmaksi tulosten analysoinnin aikana, mutta viikkotehtävän rajoissa en tätäkään tutkimusta syvennä tämän syvemmälle.

Tyyppillinen listan aloitus: pohjoismaista vain Islanti puuttuu.

Jos jotain kiinnostaa tietää tarkempia tutkimustuloksia niin minulta voi niitä kysellä. Tämän tutkimuksen tulokset olivat hieman erilaiset kuin etukäteen oletin. Osallistujat saivat halutessaan osallistua kilpailuun, jossa eniten maita 2 minuutissa listanneet henkilöt voittavat palkinnon, joka on perinteisesti muumitikkari. Keskiarvoksi tässä listauksessa tuli n.30 valtiota/henkilö ja voittajan tulos oli 37 eri valtiota. Voittajaksi selviytyi Heikki (37) ja jaettu kakkossija meni Jesselle & Katjalle (34). Onnittelut kärkikolmikolle! :)

Viikkotutkimus: kuinka monen eri ihmisen kanssa juttelen viikon aikana?

Olen tehnyt parin vuoden aikana arkitutkimusta siitä, kenen kanssa juttelen päivittäin ja nyt päätin tutkia, kuinka monen eri ihmisen kanssa viikon aikana juttelen. Jutteluksi tässä tutkimuksessa lasken vähintään "kolmisuuntaisen" keskustelun eli pelkkä kaksisuuntainen tervehtiminen ei riitä. Viikon aikana yritin pitää kirjaa kaikista eri henkilöistä joiden kanssa keskustelin, mutta kaikkia en todennäköisesti muistanut kirjata ylös. Viikon kokonaistulokseksi laskelmieni mukaan tuli 243 henkilöä. Etukäteen arvioin, että loppulukema tulee olemaan jossain 100-200 välillä. Toisaalta minulla oli melko monipuolinen viikko, jossa oli jonkin verran erilaisia tapahtumia ja tilanteita, joiden kautta tuli automaattisestikin juteltua eri henkilöiden kanssa.

Koko viikkotehtävän osalta jälkikäteen ajateltuna olisin voinut määrän sijasta keskittyä enemmän laatuun eli valita viikon ajaksi yhden ainoan tutkimusaiheen. Tällä tavoin olisin voinut käyttää enemmän aikaa laadukkaampaan tulosten analysointiin. Minulla jäi muutama tutkimusidea toteuttamatta loppuun asti, kun tajusin ettei minun aikaresurssit tällä viikolla riitä niiden analysointiin. Olen aiemminkin tehnyt muitakin joutenpäiväisiä tutkimuksia, joten eiköhän niitä ole jatkossakin luvassa ilman viikkotehtäväviikkoakin. Tutkimusviikkoon osallistui viikon aikana yli 30 ihmistä, joista monet osallistuivat monena eri päivänä tutkimuksiin. Päätin arpoa muutaman muumitikkarin tutkimusviikon osallistujien kesken ja voittajiksi arvottiin Anna, Veikko & Juuli. Onnittelut voittajille ja kiitokset kaikille tutkimusviikon tutkimuksiin osallistuneille tovereille! :)

Muumitikkareita lähti jakoon tutkimuksen osallistujille.

Viikko 38: Suunnistusviikko

Viikolla 38 on vuorossa suunnistusviikko. Omat suunnistuskokemukseni liittyvät peruskoulun ja lukion yksittäisiin liikunnan suunnistustunteihin sekä yliopiston suunnistudemoihin. Myös armeijassa sai opetella suunnistamaan ja olin edustamassa omaa komppaniaa prikaatin partio- ja yösuunnistuskisoissa, mutta olin siellä pääasiallisesti siksi, että juoksin kovaa ja rastien löytämisen suhteen kävi hyvä tuuri. Minun omat suunnistus- ja kartanlukutaidot ovat heikot, joten halusin käyttää nyt yhden viikkotehtävän siihen, että oppisin nykyistä paremmaksi suunnistajaksi. Ties vaikka edessä olisi tulevina vuosina elämäni ensimmäinen Jukolan viesti? 

Tässä viikkotehtävässä mentorina toimii kuntosaliviikollakin mentorina toiminut entinen aktiivisuunnistaja ja nykyinen opiskelutoverini Heikki. Heikki suunnittelee viikon aikana minulle harjotteita ja käyn tiistaina sekä torstaina Joensuun viikkorasteilla testaamassa suunnistusvireeni. En tiedä mitä tältä viikolta voin itseltäni konkreettisesti odottaa, mutta jos edes jotain uutta oppisin suunnistuksesta niin viikon päästä voisin olla tyytyväinen.

Viikko 36: Päivähaasteviikko 2

Viikolla 36 oli vuorossa viikkotehtävävuoden toinen päivähaasteviikko. Ensimmäinen päivähaasteviikko oli keväällä ja nyt lähdin tekemään hieman erilaisia ja osittain haastavampia päivähaasteita. Etukäteen olin päättänyt viisi päivähaastetta, jotka olivat istumattomuuspäivä, sokkona kotona-päivä, käsirautapäivä, ”ei saa katsoa kelloa”-päivä sekä salahaasteena ”yesman”-päivähaaste. Päätin seuraavan päivän päivähaasteen ennen nukkumaanmenoa ja päivähaaste vaihtui aina herätessäni. Ensimmäisen päivähaasteviikon blogitekstiin pääset klikkaamalla TÄSTÄ.

Keskiviikkona olin käsiraudat kädessä.

Maanantaina aloitin päivähaasteviikon istumattomuuspäivällä. Idea mukailee viimeaikaisia tutkimuksia, joiden mukaan suomalaiset istuvat aivan liikaa päivittäin. Lisäksi esimerkiksi YLE:n Prisma Studio järjesti vuoden 2014 tammikuussa ”Tuolittoman tammikuun”. Tämä haaste oli hetken aikaa kokonaisena viikkotehtävälistalla, mutta siirsin sen tähän päivähaasteviikkoon. Aamulla herätessäni yritin muistuttaa itseäni siitä, että tänään en saa istua. Aamu lähtikin hyvin käyntiin, mutta ensimmäinen haaste tuli, kun hyppäsin pyörän selkään ja edessä oli pyörämatka yliopistolle. Poljin siis pyörää yliopistolle seisten. Yliopistolla kävi klassinen tilanne uuden haasteen suhteen: unohdin hetkeksi istumattomuuden ja istuin ruokalassa syömään. Ruokailun jälkeen muistin päivähaasteen paremmin kun ensimmäinen ”virhe” oli tehty. Kotiin palattuani käänsin kaikki tuolit pois pöytien läheisyydestä. Iltapäivällä alkoi jo hieman sattumaan alaselkään, kun olin kirjoitellut Rubiikin kuutio-viikon blogitekstiä seisten. Siinä vaiheessa hyödynsin alkuvuoden joogaviikon oppeja ja suoritin vartin mittaisen joogahetken iltapäivän ratoksi. Illalla alkoi istumattomuus jo myös fyysisesti väsyttämään, kun katsoin yhtä maailman historian parasta elokuvaa eli Rocky 4:sta toverini Veikon luona. Jaksoin sinnitellä päivän loppuun asti istumatta ja palkinto odotti kotona, kun pääsi sänkyyn lepäämään. Lopulta istumattomuuspäivän ainoat istumiset tapahtuivat yliopiston ruokalassa (n.15 min) sekä yksi lyhyt muutaman sekunnin istahtaminen kotona päivällä. Muuten maanantain päivähaaste onnistui hyvin ja pyrin istumaan päivähaasteviikon aikana mahdollisimman vähän, vaikkei tämä haaste enää jatkunutkaan muina päivinä ”virallisesti”. 

Tuolit kasassa.

Tiistaina oli viikon ainoa salahaastepäivä. Tämän haasteidean otin vuoden 2009 viikkotehtävästä, jolloin vietin Jim Carreyn tähdittämään Yes Man-elokuvaan perustuvaa ”Yesman”-viikkoa eli vastasin kaikkiin pyyntöihin kyllä. Toteutin tämän päivähaasteen jo aiemmin tänä vuonna juuri v.2009 päiväuusintaviikolla, mutta halusin ottaa tämän vielä kerran uudelleen. Vuonna 2009 tilasin mm. APU-lehden itselleni puoleksi vuodeksi, kun puhelinmyyjä soitti kyseisellä viikolla. Yksittäinenkin yesman-päivä on haasteellinen, koska monet asiat mitä sinulta kysytään, voivat johtaa päivää täysin eri suuntaan kuin silloin jos on mahdollisuus sanoa myös ei. Tiistaipäivän aikana tulikin paljon erilaisia tilanteita, joissa olisin saattanut normaalitilanteessa sanoa ”ei”, mutta koska nyt ei ollut vaihtoehtoja niin päivä mentiin myöntyvällä linjalla. Toisaalta tiistaina oli helppoa toimia, kun ei tarvinnut tehdä itse päätöksiä. Päivän aikana kävimme Veikon kanssa pitämässä pienen puheen liikunnan sivuaineen aloittaneille opiskelijoille, kun meitä tultiin siihen pyytämään. Lähdin myös Veikon, Mikon ja Henun kanssa käymään salilla ja iltapäivällä lähdin heittämään frisbeegolfia. Sain tilattua ilmaiset sukka- ja bokserinäytteet, kun puhelinmyyjä soitteli sopivaan aikaan... Tässä päivähaasteessa alkoi olla samanlainen maku kuin alkuvuoden legendaarisessa ”Noppa ratkaisee”-viikkotehtävässä. Tosin tässä ei ollut vaihtoehtoja kuin yksi ja se oli myöntyvä kyllä. Illalla kävimme istumassa iltaa JetSetissä ja tulihan sitä käytyä myös Ilonassa illan hämärtyessä. Päivä olisi voinut olla hieman erilainen ilman tätä päivähaastetta, mutta kokonaisuudessaan tiistai oli aamusta alkaen erittäin mukava, joten ei tästä ainakaan mitään haittaa ollut. Kyllä vain.

Kädessä oli muistutus päivähaasteesta.

Keskiviikkona oli viikon odotetuin haaste vuorossa, kun laitoin käsiraudat käteen ja yritin elää niiden kanssa päivän. Aamupäivän ajan minulla oli vielä hikinauhaside kädessä, mutta kyllä nekin rajoitti elämää lähes saman verran kuin oikeat käsiraudat. Oikeat käsiraudat sain käyttööni päivällä, kun hain ne opiskelutoveriltani Mikolta. Oikeat käsiraudat olivat hikinauhasidettä raskaammat ja käsien liikkuvuus suppeampi, joten päivä muuttui haastavammaksi. Tämäkin oli alkuperäisideana kokonaisen viikkotehtävän mittainen ja olisin toki voinut pitää käsirautoja viikon ajan, mutta käsirautojen kanssa kaupungilla ihmisten ilmoilla liikkuminen on sen verran arveluttavaa, että järkevämpää kun kyseessä oli ”vain” päivähaaste.

Päivän suurimmat jännityksen paikat olivat kauppakäynnit sekä polkupyörällä ajaminen. Yksi pyörätiellä vastaan tullut poika huusi isälleen minun käsiraudat nähtyään: ”Isi, tuolla miehellä on käsiraudat!”. En jäänyt katselemaan taaksepäin mikä oli isän reaktio vaan jatkoin matkaani. Samalla matkalla minun pyörästä tippui ketjut sopivasti parkkipaikan vieressä ja pysähtymispaikan vieressä olleessa autossa oli mies, joka huomasi minun käsiraudat ja otti puhelimen käteen sen jälkeen. En jäänyt seurailemaan tilannetta sen tarkemmin vaan laitoin ketjut nopeasti paikoilleen ja jatkoin matkaani. Käsirautapäivä eteni aivan tappiin asti, mutta loppuillasta vaihdoin jälleen käsiraudat hikinauhasiteeseen, ettei vain käy mitään vahinkoa. Muutamat kaverit kokeilivat käsirautoja myös ja olivat aluksi innoissaan, mutta totesivat saman minkä minäkin: käsiraudat alkavat melko nopeasti ahdistamaan. Paitaa vaihtaessani otin käsiraudat pois, mutta muuten pidin joko nauhaa tai käsirautoja heräämiestä nukkumaanmenoon saakka kädessä. Haastavinta päivässä oli wc-käynnit ja housujen vyön kiristäminen. Pyörällä ajaminen sujui yllättävänkin sutjakkaasti, kun laittoi vain kädet toiselle puolelle tankoa. Tanssiminenkin on melko helppoa, joskin liikkeet jäävät pakollakin melko yksipuoliseksi. Rubiikin kuution selvitin kolmessa minuutissa, mutta siinä käsien liikkuvuus ei ole muutenkaan kovinkaan suuri. Olihan tämä yksi typerimmistä viikkotehtäväsuorituksista tähän mennessä, mutta hauskaa oli. Taas.

Kaveritkin pääsi testaamaan käsirautoja.

Torstaina oli vuorossa pelkästään kotona suoritettava haaste: kotona ollessani olin koko ajan sokkona. Aina kun tulin kotiin niin laitoin pipon päähän ja pipo pysyi silmillä aina siihen asti, kunnes poistuin kotoa. Koti on onneksi sen verran tuttu paikka, että tiesin missä mitäkin on ja mitä pitää varoa. Päivän huippuhetkiä oli ne hetket, kun poistuin kotoa ja sain näkökykyni takaisin. Päivän aikana kävin yliopistolla syömässä ja käytin Mojitoa kolme kertaa lenkillä. Muuten päivä oli yksi koko elämäni ankeimmista ja ahdistavimmista. Päivän aikana katselin/kuuntelin telkkaria ja tein mikroruokaa, mutta paljon muuta ei oikein voinut tehdä. Aika kului erittäin hitaasti ja meinasin jo monta kertaa luovuttaa päivän aikana, mutta sinnittelin päivän loppuun asti ja mietiskelin miten rankka elämänmuutos olisi se, jos yhtäkkiä sokeutuisi. Tämä ei ollut missään tapauksessa mukava päivähaaste ja odotinkin alusta asti vain, että päivä päättyy ja herään uuteen päivään. En halunnut kuitenkaan helpottaa tätä suoritusta sillä tavoin, että olisin ollut koko päivän kodin ulkopuolella. Opettavainen päivähaaste tämä oli kaikesta huolimatta. Tietyllä tapaa sanattomaksi vetää.

Sokkoilu oli tähän mennessä ahdistavin viikkotehtäväsuoritus.

Perjantaina keräsin luonnosta kaikki roskat mitkä silmääni osuivat. Ainoana poikkeuksena oli ne matkat, jotka tein pyörällä eli kun kävin yliopistolla syömässä ja pelaamassa futista sekä illalla pyöräillessäni kaverin luokse katsomaan Huuhkajien voitokasta Kreikka-peliä. Päivän aikana tuli huomattua nopeasti miten paljon löytyy pieneltäkin matkalta roskia. Suurin osa vastaan tulleista roskista oli karkkipapereita. Mielenkiintoinen seikka oli se, kun kuljimme Mojiton kanssa illalla samasta paikasta kuin aamulla ja samalle matkalle oli tullut päivän aikana uusia roskia. Tämän päivähaasteen anti jäi pieneksi, mutta onpahan nyt Joensuussa edes yhden pussillisen verran vähemmän roskia luonnossa.

Aamupäivän roskasaldo.

Lauantaina yritin opiskelutoverini Sailan ehdottomaa haastetta eli ”Älä katso kelloa”-päivää. Käänsin perjantaina kaikki seinäkellot pois näkyviltä ja laitoin kännykän ja tietokoneen kellot myös näkymättömiin. Päivän aikana tuli huomatttua, että nykyään on erittäin haastavaa olla näkemättä kelloa missään. Pystyin välttämään kellonajan näkemistä klo 14.14:ään saakka, mutta kun avasin tietokoneen niin Windowsin aloitusnäytössä oli isolla kellonaika enkä osannut sitä varoa. Olin perjantai-iltana piilottanut tietokoneen alareunassa olevan kellon, mutta aloitusnäytön kelloa en muistanut. Siinä vaiheessa olin arvellut kellon olevan jotain klo 13-14 välillä, mutta hieman olin jäljessä oikeaa aikaa. Kellonajan hahmottamisen haasteena oli se, kun minulla ei ollut herätyskelloa soimassa joten heräämisaikaa en tiennyt ollenkaan. Iltapäivällä lähdin käymään Citymarketissa ja ihmismäärästä päätellen kello oli siinä vaiheessa noin 17. Lopulta se oli melko lähellä totuutta, koska spoilaannuin toisen kerran päivän aikana klo 18.08, kun luin whatsapp-viestin enkä muistanut peittää viestin lähetysaikaa. Illalla lähdin käymään kaverin synttäreillä ja viimeistään Susijengin pelin alkaessa olin kartalla kellonajasta, koska tiesin että peli alkaa iltakymmeneltä. Minulla ei ollut lauantaina synttäreiden lisäksi muuta ”pakollista” menoa, joten sinällään pääsin helpolla tämän päivähaasteen suhteen. Kellonajan arvioinnissa käytin aurinkoa ja illan hämärtymistä apuna ja melko hyvin olin kartalla kellonajoista päivän aikana. Olihan tämäkin tavallaan melko mielenkiintoinen päivähaaste. Nykymaailmassa vain on vaikea enää välttyä kellonajan näkemiseltä.

Tietokoneen kello peitettynä.

Sunnuntaina oli vuorossa Twitter-haaste. Tavoitteena oli päästä Susijengin EM-kisamatsissa Israelia vastaan twiitaten tv-lähetykseen ja siinä sivussa voittaa kisapallo. Twiittasin ennen peliä yhden twiitin ja se pamahtikin ruutuun juuri ennen ottelua. Kisapalloa ei edes arvottu lähetyksessä kenellekään, joten palkinto jäi saamatta. Kyseinen suoritus kruunasi tämän vuoden toisen onnistuneen päivähaasteviikon. En sunnuntaiksi tämän suurempaa haastetta halunnutkaan. 

#emkorisyle

Tämä toinen päivähaasteviikko oli haastavampi ja tavallaan monipuolisempi viikko kuin kevään ensimmäinen päivähaasteviikko. Viikko olisi ollut hieman erilainen ilman näitä päivähaasteita, mutta omalla tavallaan näiden päivähaasteiden kautta viikko oli hieman mielenkiintoisempi. Vaikka kaikki haasteet eivät olleet erityisen mukavia niin tehtäväsuorituksena koin onnistuneeni tässä viikkotehtävässä hyvin. Torstain kokemus oli kaamea, mutta onpahan sekin nyt koettu. Keskiviikon käsirautapäivä on sellainen päivä, jota voi muistella vielä vuosienkin päästä. Olihan se typerää, mutta hauskaa.

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille! :)

Viikko 35: Rubiikin kuutio

Viikolla 35 otin viikkotehtävähaasteeksi rubiikin kuution. Tämän viikkotehtävän mentorina toimi vanha lukiotoverini Juho, joka lupasi neuvoa ja opastaa minua viikon aikana rubiikin kuution ratkaisemisessa. Juho tulikin käymään maanantai-iltana ja kertoi rubiikin kuutioon liittyviä perusasioita. Oma etukäteistavoitteeni viikkotehtävän suhteen oli opetella ja oppia vähintään 2x2-kuution ratkaiseminen, mutta tottakai halusin oppia myös perinteisemmän 3x3-kuution ratkaisemisen jos se vain minulle on mahdollista. Rohkaisevia viikkotehtäväsuorituksia tämän tavoitteen suhteen aiemmin ovat olleet mm. yksipyöräisviikko sekä frisbeegolfin hole-in-one-viikko, jossa molemmat lähes mahdottomalta tuntuneet suoritukset onnistuivat viikkotehtäväviikon aikana. Sunnuntaiksi olin suunnitellut "lopputestin", jossa testaan sen osaanko ratkaista 3x3-kuution ilman apuohjeita. Lopputestin video löytyy alempaa.

Viikon ykköshaaste: rubiikin kuutio (3x3)

Maanantaina lähdin tutustumaan rubiikin kuutioon youtube-videoiden kautta ja illalla Juho tuli mentorin ominaisuudessa opettamaan minulle perusasioita. Rubiikin kuution ratkaiseminen perustuu tiettyihin toistettaviin liikesarjoihin ja harjoittelun voi aloittaa suoraan 3x3-kuutiostakin. Minä keskityin maanantaina 2x2-kuution ratkaisemiseen ja sen liikesarjojen harjoitteluun: siinä toistuu kaksi samaa liikesarjaa kuin 3x3-kuutiossakin. Vielä maanantaina en saanut ratkaistua pikkukuutiota, mutta luotin siihen, että tiistaina homma alkaa automatisoitua paremmin. Tiistaina jauhoinkin pikkukuutiota yli tunnin verran ja sainkin ratkaistua sen monta kertaa päivän aikana. Ratkaisuajat menivät 2-3 minuutin välille, mutta parhaimmillani sain ratkaistua pikkukuution 1 minuutissa ja 8 sekunnissa. Tiistai-iltana yritin jo saada ratkaistua 3x3-kuution opetusvideon avulla, mutta 40 minuutin pyörittelyn jälkeen tein yhden suuren virheen ja kuutio sekottui täysin. Turhauduin virheestä niin paljon, että jätin kuution yön yli rauhaan.

Pikkukuution ennätykseksi tuli 38 sekuntia.

Keskiviikkona lämmittelin pari kertaa 2x2-kuution avulla, jonka jälkeen lähdin nöyrästi harjoittelemaan 3x3-kuutiota. Olin oppinut jo muodostamaan yhden värin kasaan, mutta sen jälkeen minun piti turvautua vielä opetusvideoihin. Opetusvideoiden avulla sain lopulta keskiviikkona ratkaistua elämäni ensimmäisen 3x3-kuution ja aikaa siihen meni 54 minuuttia ja 19 sekuntia. Vaikka jouduin tukeutumaan videoapuun niin ratkaisun jälkeinen fiilis oli silti yllättävänkin hyvä. Onnistuminen nosti omaa motivaatiota loppuviikon suhteen: halusin opetella ratkaisemaan 3x3-kuution ilman videoapua täysin omin voimin. Jätin kuution lepäämään keskiviikkoillaksi ja torstaina lähdin tavoittelemaan entistä nopeampaa ja omatoimisempaa suoritusta.

Elämäni ensimmäinen ratkaistu 3x3-kuutio.

Torstaina aloin saamaan jo huomattavasti parempaa ja nopeampaa tuntumaa kuution pyörittelyssä ja pääsin loppuvaiheeseen jo ilman apuvideoita. Ratkaisin torstaina 3x3-kuution kahdeksan kertaa: hitain aika oli 22min 9s ja nopeimmaksi ajaksi sain 9min 53s. Kun ajat alkoivat nopeutua ja tuen tarve vähentyä niin perjantain tavoitteeksi nostin sen, että ratkaisen ensimmäistä kertaa 3x3-kuution täysin ilman apuja ja omatoimisesti. Perjantaina lämmittelin vielä apukaavojen avulla ja sain tehtyä oman nopeusennätyksen aikaan 6min 36s. Tämän jälkeen alkoi täysin omatoimisen kuutioratkaisun yrittäminen. Ajalla ei tässä vaiheessa ollut minulle niin paljon väliä vaan ainoa tavoite oli ratkaista kuutio omin voimin ilman minkäänlaisia apukeinoja.

Liikesarjat olivat jo torstaina muistissa.

Olin kokenut perjantain aikana samanlaisen motivaatiopiikin kuin aikoinaan yksipyöräisviikolla kun pääsin ajamaan yli 20 metriä lähes jatkuvasti. Perjantai-ilta menikin omatoimista ratkaisua hakiessa. Ensimmäinen täysin omatoimisesti ilman apukeinoja ratkaistu 3x3-kuutio meni aikaan 5 minuuttia ja 7 sekuntia. Kun omatoiminen ratkaisu oli saavutettu niin jatkoin nopeusennätysjahtia, mutta perjantaina en saanut sitä enää parannettua. Sunnuntaina ratkaisin kuution vielä kymmenisen kertaa ja ajat olivat keskimäärin 3-5 minuutin välissä. Illalla oli vuorossa viikkotehtävän lopputesti, jonka tavoitteena oli saada ratkaistua 3x3-kuutio ilman apua mahdollisimman nopeasti. Suoritin lopputestin onnistuneesti läpi ja aika oli lopulta melko hyvä: 4 minuuttia 45 sekuntia. Näin viikkotehtäväsuoritus oli suoritettu onnistuneesti läpi. Lopputestin jälkeen sain vielä parannettua omaa nopeusennätystä: ennätys on tällä hetkellä 2 minuuttia 31 sekuntia. 

Sunnuntain lopputesti: 4:45min.

Rubiikin kuution kanssa tuli vietettyä viikon aikana melko kauan aikaa, mutta kuution ratkaiseminen oli sen verran kiehtovaa, ettei se aika mennyt missään tapauksessa hukkaan. Tästä eteenpäin yritän ylläpitää tätä taitoa ja parantaa omaa nopeusennätystäni. 2x2-kuution ennätykseksi jäi tällä viikolla perjantaina tekemäni 38 sekuntia ja 3x3-kuution ennätys on tällä hetkellä siis 2 minuuttia 31 sekuntia. Ilman tätä taitoa voi elää ihan hyvin, mutta onpahan nyt tämäkin taito tullut opeteltua. Rubiikin kuution ratkaisu ei ole lopulta niin vaikeaa kuin se omasta mielestä vielä viikko sitten tuntui. Kuution ratkaisuun liittyy muutamia liikesarjoja, joiden mukaan kuutiota pyöritellään ja palat asettuvat lopulta oikeille paikoilleen. Youtubesta löytyy paljon hyviä videoita avuksi, joten kuka tahansa voi oppia kuution ratkaisun melko nopeasti. Toki tämäkin asia vaatii hieman kärsivällisyyttä ja toistoja, mutta oppiminen on mahdollista kenelle vain. Suuret kiitokset Juholle viikkotehtävän mentoroinnista! :)

ps. Rubiikin kuution maailmanennätysvideo löytyy youtubesta:
https://www.youtube.com/watch?v=i8RBl7NmL8g

Viikkotehtävävertailua 2009 vs. 2015

Elokuu vaihtuu syyskuun puolelle viikon 36 aikana ja viikkotehtävävuosivertailussa tämä vuosi on ottanut elokuun aikana yhä enemmän etumatkaa vuoteen 2009 verrattuna. Viikolla 32 oli vuonna 2009 skeittiviikko, joka oli hauska ja uudenlainen kokemus minulle. Skeittiviikko oli vertailussa yhden tämän vuoden hittiviikoista eli geokätköily- ja rekkaribongausviikon kanssa ja jäi vertailussa niukasti kakkoseksi. Geokätköilyä olen jatkanut viikkotehtäväviikon jälkeen ja kätkölöytöjä onkin jo yli 50 tullut. Geokätköilyviikon ehdoton plussa oli se, miten sen viikon aikana ja jälkeen on monet muutkin kaverit innostuneet kätköhommista.

Skeittiviikon otos vuodelta 2009.

Viikolla 33 kiersin vuonna 2009 kaikki ne varkautelaiset baarit, joissa en ollut aiemmin käynyt ja se viikko oli silmiä avartava viikko: sain tutustua täysin uudenlaisiin baareihin kuten mm. Old Baroniin, Lännen Tiehen, Rammariin ja moniin muihin baareihin. Mukavasta viikosta huolimatta tämän vuoden muisteluviikko vei tämänkin vertailun voiton. Vuoden 2009 viikolla 34 opettelin taikatemppuja (enimmäkseen korttitemppuja). Se viikko oli yksi vuoden hauskimmista ja muistan mm. vanhan opiskelutoverini Mikan turhautumisen, kun pääsin viikon aikana monta kertaa temppuilemaan Mikan kustannuksella. Vastaavasti urheilutestiviikko on ollut tähän mennessä tämän vuoden heikoin viikkotehtäväsuoritukseni, joten siitä ei taikatemppuviikolle ollut haastajaksi. Viikolla 35 toimin muiden ”palvelijana” kuusi vuotta sitten ja se oli ihan mukavaa niin kauan kunnes muut tajusivat sen ja alkoivat hyväksikäyttää minua. Rubiikin kuution parissa vietetty mennyt viikko on ollut mukava viikko, koska en ollut aiemmin kuutiota osannut ratkaista. En etukäteen uskonut, että pystyisin sen näinkin nopeasti oppimaan, mutta hyvän mentorin ja päämäärätietoisen harjoittelun avulla sain tämänkin taidon opeteltua riittävän hyvälle tasolle: osaan ratkaista rubiikin kuution missä tilanteessa tahansa.

Vertailuviikot 32-35:

Viikko 32: Skeittiviikko < Geokätköily- ja rekkaribongausviikko
Viikko 33: Varkauden baarikierros < Muisteluviikko
Viikko 34: Taikatemppuviiko > Urheilutestiviikko
Viikko 35: Palvelusviikko < Rubiikin kuutio

Kokonaistilanne on nyt vuoden 2015 hyväksi 28-7.

Vuoden 2009 syyskuussa minulla oli seuraavanlaiset viikkotehtävät: 36) Katso kaikki Pasilan jaksot, 37) Parkourviikko, 38) Youtube-viikko, 39) Lautapeliviikko, 40) Roskaruoka- ja lihotusviikko. Syyskuun viikkotehtävät olivat oikein mukavia vuonna 2009, joten voi olla että vertailu tasoittuu tulevan kuukauden aikana. Tämän vuoden syyskuun kaikkia viikkotehtäviä en ole vielä lopullisesti päättänyt, mutta edessä on todennäköisesti ainakin alkaneen viikon päivähaasteviikko 2, kirpputoriviikko sekä luentoviikko. Muitakin vaihtoehtoja on ja otan edelleen mielelläni myös uusia ehdotuksia vastaan! :)

Kuution pyörittelyä parvekkeella.

Viikko 36: Päivähaasteviikko 2

Edessä tänä vuonna on vielä 18 viikkotehtävää, joista seuraavana vuorossa on vuoden toinen päivähaasteviikko. Ensimmäinen päivähaasteviikko keväällä oli ihan mukava, vaikkakin muutamien päivien haasteet oli kiireessä keksitty edellisenä iltana. Nyt on vuorossa hieman erilaisempia tehtäviä. Olen alustavan suunnitelman joka päivälle tehnyt, mutta muutosia voi olla luvassa, jos keksin tilalle jotain parempaa tai koen, että kyseinen haaste ei kyseiselle päivälle sovikaan. Vuorossa on mm. istumattomuuspäivä ja ”ei saa katsoa kelloa”-haaste. Lisäksi aion viettää päivän käsiraudoissa/kädet sidottuina. Myös ainakin yksi päivähaaste tulee olemaan ”salahaaste”, koska jos muut sen päivähaasteen tietävät niin he voivat vaikuttaa päivähaasteen suorittamiseen ja onnistumiseen negatiivisesti. Edessä on haasterikas viikko, johon voi myös ehdottaa haasteita.

Yksi päivä menee käsiraudat käsissä.