Viikko 43: Manseviikko

168 metriä korkea Näsinneula.

Pelipainotteisen WoW-viikon jälkeen siirryin Tampereelle viikoksi, kun viikolla 43 vuorossa oli "Manseviikko". Manseviikon tarkoituksena oli tutustua syvemmin Tampereen kaupunkiin ja tamperelaisuuteen. Olin kerännyt vinkkejä viikkoa varten facebookissa ja sainkin paljon hyviä ehdotuksia, mitä minun tulisi tehdä, nähdä ja kokea. Ehdotuksiin kuului mm. Näsinneulaa, Pyynikkiä, mustamakkaraa, penkkiurheilua, nyssellä ajamista, manserockin kuuntelua, Kummeleita, siipiravintolaa ja lenkkeilyä. Olen käynyt Tampereella 2000-luvun aikana muutamia kertoja vuodessa siskojen luona, mutta en ole tutustunut Tampereen tarjoamiin mahdollisuuksiin riittävän syvällisesti. Tämän viikkotehtävän tarkoituksena oli siis saada selkeämpi käsitys Tampereen hienosta kaupungista.

Pyynikin näkötornin maisemia.

Aloitin viikkotehtäväsuorituksen tekemällä ”tamperelaisuustestin” ja tulokseksi tuli -7 ("tamperelainen vain pakon edestä"). Tein saman testin sunnuntaina uudestaan ja viikko oli vaikuttanut ainakin testituloksen perusteella minuun positiivisesti, sillä tulos oli kääntynyt plussan puolelle: sain tulokseksi +2 ("tamperelainen puhkeamassa"). Jotain oli siis viikon aikana opittu ja koettu. Manseviikon aloitin pyöräretkellä ympäri kaupunkia. Elokuun geokätköilyviikon aikana opin paljon uusia asioita Joensuusta geokätköilyn kautta, joten päätin hyödyntää kyseistä kokemusta myös manseviikolla ja lähdin viikon alkajaiseksi kiertämään Tamperetta geokätköilyn merkeissä. Kiersin kätköjen perässä mm. Linnainmaata, Messukylää, Kalevaa ja päädyin lopulta Tampereen keskustaan. Maanantain aikana löysin 16 kätköä ja sain tutustua mm. Tampereen kirkkoihin, puistoihin ja lenkkipolkuihin. Geokätköilyreissun päätteeksi menin parturiin ja sanoin siellä, että hiukset saa leikata perinteiseen manselaismiehen tyyliin. Lopputulos oli lopulta melko hillitty, vaikka lupa oli laittaa tukka täysin uusiksi. Parturin jälkeen kävin etsimässä Tammelantorilta mustamakkaraa, mutta olin liikkeellä väärään aikaan enkä saanut maistaa sitä vielä. Penkkiurheilun kannalta Tampere on melko oivallinen kaupunki, koska pääsarjajoukkueita löytyy monesta eri lajista ja penkkiurheiluravintoiloita löytyy paljon ympäri kaupunkia. Kävin suorittamassa Hot Wings-suorituksen Pub Aikalisässä, jossa kävin katsomassa jenkkifutista siipien kera.

Siipiä ja jenkkifutista Pub Aikalisässä.

Tiistaina sain suoritettua monia ehdotettuja asioita. Puolen päivän aikaan kävin syömässä elämäni ensimmäisen kerran mustamakkaraa Tammelantorilla. Mustamakkara oli paljon parempaa kuin etukäteen oletin sen olevan. Puolukkahillo ja maito sopi oikein hyvin sen kanssa. Voin ja aion syödä mustamakkaraa uudestaankin. Tammelantorilla oli jonkin verran ihmisiä koleasta syyssäästä huolimatta. Kävin jututtamassa muutamia tamperelaisherroja ja kyselemässä mikä Tampereessa on parasta, mutta herrasmiehet olivat melko vaitonaisia ja mainitsivat vain mustamakkaran. Tappara vs. Ilves-keskustelun suhteen he olivat kovin vaitonaisia ja syy selvisikin pienen juttelun jälkeen: molemmat olivat JYPin faneja. Sitä ei Tampereella välttämättä uskalla sanoakaan ääneen. 

Mustamakkara yllätti positiivisesti.

Tammelantorilta suuntasin keskustan kautta kohti Pyynikin näkötornia ja munkkikahveja. Pyynikin näköalatornista avautui upeat maisemat ja samalla sain testattua omaa tamperetietoisuuttani, kun yritin hahmottaa missä suunnassa oli mikäkin kaupunginosa. Pyynikin reissulla kävin hakemassa myös muutaman geokätkön sekä juoksemassa Pyynikin portaita, jotka olivat paljon lyhyemmät kuin olin kuvitellut. Pispalan portaat ovat ne toiset tunnetut portaat, joista puhutaan, mutta en lopulta ehtinyt käydä niitä testaamassa. Opin Pyynikin reissulla myös sen, missä Varala sijaitsee. Opiskelukaverini Noora on siitä puhunut, mutta en ollut aiemmilla Tampereen vierailuilla käynyt lähelläkään Varalaa. 

Pyynikin portaat tuli testattua.

Tiistai-iltana kävin Teivon raviradalla, jossa vietettiin Toto-iltaa. Minulla jäi heinäkuun lopussa Joensuun kuninkuusravit väliin ja nyt tuli oiva sauma lievittää sitä pettymystä Teivon raviradalla. Meininki raveissa oli kiehtova ja löin vetoa jokaisesta kymmenestä lähdöstä. Sain ainoastaan yhden osuman, mutta olin myös erittäin epäonnekas: kolmessa lähdössä minun veikkaamani hevonen hävisi kiritaistelun aivan viimeisten metrien aikana. Jos nämä kiritaistelut olisivat kääntyneet minun hevosten voitoksi niin olisin saanut mukavat voitot, mutta tällä kertaa jäin lievästi tappiolle. Teivon ravikokemus oli sen verran mukava, että aion lähteä katsomaan Joensuun iltaraveja tulevaisuudessa. Hieman koukuttavaa hommaa tuo on.

Totoilua Teivon raviradalla.

Keskiviikkona kävin katsomassa Tampereen parasta lätkää, kun Tappara pelasi Hakametsässä Vaasan Sportia vastaan. Tappara pelasi melko aneemisen pelin, mutta pystyi voittamaan reilun 4000 katsojan läsnäollessa Sportin lukemin 2-1. Hakametsän yleisön meininki oli muuttunut positiivisempaan suuntaan muutamassa vuodessa, koska nyt faniryhmä piti selkeästi ääntä ja tunnelmaa yllä ja kannustuksessa keskityttiin kannustamaan omiaan eikä buuaamaan vastustajalle. Vaikka olenkin Tappara-fani niin en ole aiemmin pitänyt Tapparan fanikulttuurissa, jossa tärkeämpää on ollut huutaa vastustajille kuin kannattaa omiaan. Siinä mielessä olin positiivisesti yllättynyt tästä muutoksesta. 

Tappara jatkoi vahvaa alkukauttaan voittamalla Sportin.

Perjantaina oli hieman naisellisempi päivä. Päivällä pyörähdin IKEAssa parin tunnin mittaisella visiitillä ja illalla kävin katsomassa naisten salibandyliigan ottelua Classic vs. O2-JKL. IKEA on ollut aina yksi suosikkipaikoistani ja nyt tuli vähän ikävä Järvenpään aikoja, kun IKEAssa tuli pyörittyä useammin ja silloin oli mahdollisuus ostella vaikka mitä. Nyt en voinut ostaa sieltä paljoakaan, koska tavaroiden kuljettaminen Joensuuhun ei ole kovinkaan helppoa. Perjantai-illan Classicin ja O2:sen ottelussa joukkueiden tasoero tuli 1.erän lopussa esille ja Classic voitti jyväskyläläiset lopulta lukemin 12-1. En ollut aiemmin käynyt Tampere Areenalla, joten sekin tuli nyt nähtyä. O2-JKL:n pelissä mieltä lämmittävää oli nähdä vanhan pelaajani Siljan tekemä maali normaalisti aivan maalivahdin alueen rajoilta. Ex-koutsi oli erittäin ylpeä kyseisestä suorituksesta, vaikka muuten peli oli Classicin näytöstä. Classicin pelaajista suurimman vaikutuksen teki Ella Alanko, vaikka hän huilasikin viimeisen erän. Ella on vakuuttava ja näyttävä pelaaja, jota on ilo katsella.

IKEA: taivas maan päällä.

Manseviikolla kävin tietenkin myös Näsinneulassa katsastelemassa maisemia. Näsinneulan maisemat olivat upeat, varsinkin kun aurinko paistoi kirkkaana taivaalla. Näsinneulavisiitillä huomasin miten hyvin olin oppinut tuntemaan Tamperetta: hahmotin yläperspektiivistä missä mikäkin kaupunginosa sijaitsee ja bongailin tuttuja paikkoja (mm. Ratina, Pyynikin näköalatorni, tornihotelli, Hervannan vesitorni). Särkänniemen keikka jäi välistä vuodenajan takia, mutta tulipahan nähtyä minkälaisia laitteita Särkänniemessä on. 

Aurinkoiset maisemat oli Näsinneulavisiitin aikaan.

Viikon aikana luin tietenkin Aamulehteä aamuisin, jotta tiesin mistä Tampereella puhutaan. Katsoin viikon aikana myös Uusi päivä-tv-sarjan kaikki viikon jaksot. "UP" on kuvattu Tampereella, joten kuului omalta osaltaan tähän viikkoon. En ollut aiemmin katsonut UP-jaksoa kokonaan, mutta ihan sympaattiselta sarjalta se vaikutti. Tähän viikkoon sopi myös mainiosti YLEn stand up-kilpailun Naurun tasapainon semifinaali, jonka teemana oli ”Manserock”. Sitä oli hauska katsella juuri tällä viikolla, kun olin itsekin juuri tutustunut tarkemmin manseen ja myös manserockiin (olin tehnyt spotifyssä "manserock"-soittolistan). Kyseinen Naurun tasapainon jakso on katseltavissa Areenassa: 
http://areena.yle.fi/1-2623971?autoplay=true

Aamulehden osuva otsikko.

Manseviikko toi mukavaa vaihtelua tähän syksyyn, koska olen ollut pääsääntöisesti Joensuussa koko syksyn. Manseviikon tarkoituksena oli tutustua Tampereen kaupunkiin ja tamperelaisuuteen mahdollisimman hyvin ja koen onnistuneeni siinä. Viikon onnistumista kuvastaa tamperelaisuustestin tulos ja se, että osaan hahmottaa Tamperetta nykyään maantieteellisesti selkeämmin ja tiedän, mitkä asiat ovat tamperelaisille ”tärkeimpiä” ja mitä he pitävät Tampereessa maininnan ja tutustumisen arvoisena. Sain tehtyä lähes kaikki facebookin kautta ehdotetut asiat ja ne ehdotukset tulivat pääsääntöisesti tamperelaisilta (nykyisiltä tai entisiltä). En tiedä olisinko koskaan tutustunut ja oppinut tuntemaan Tamperetta näin hyvin ilman tätä viikkotehtävää. Jälleen on yksi sulka lisätty viikkotehtävävuoden hattuun: olen saanut jälleen uutta oppia yksinkertaisella tavalla.

Tampereen komein rakennus: 88,5m korkea tornihotelli.

Viikko 44: Back to the 90`s

Menneellä viikolla muisteltiin sitä, kuinka 30 vuotta vanhassa ”Paluu tulevaisuuteen”-elokuvassa käytiin vierailemassa 21.10.2015 silloisessa tulevaisuudessa. Itselläni on luvassa eräänlainen aikahyppy viikolla 44, kun palaan ajassa yli 15 vuotta taaksepäin ja yritän elää viikon ajan sellaista elämää, jota elettiin 1990-luvulla. Tämän viikkotehtäväsuorituksen suurin haaste on se, että ympäröivä maailma elää vuotta 2015 ja minun pitäisi yrittää elää siinä 1990-luvun avuin. Tämä kuuluu niihin viikkotehtäviin, joissa suoritus muotoutuu ja tarkentuu viikon edetessä eli aina kun tajuan jonkin tilanteen/asian, joka ei kuulunut vielä 1990-luvulle niin jätän sen tekemättä.

Paluu 1990-luvulle.

Etukäteen ajateltuna merkittävimmät ”puutteet” ovat kännykän ja internet-yhteyden puute. Nämä molemmat olivat toki jo osittain käytössä 1990-luvulla, mutta päädyin jättämään ne lähes kokonaan pois, että saan hieman lisähaastetta tähänkin viikkoon. Kännykkää pidän kotona eteisen pöydällä ja käytän sitä ainoastaan samalla tavalla kuin lankapuhelinta käytettiin eli vastaan puhelimeen tai voin soittaa sillä ainoastaan kotona ollessani. Televisiosta saan katsoa ainoastaan YLEn kanavia, MTV3:sta ja Nelosta. Aion pelata viikon aikana 8-bittistä Nintendoa ja 90-luvun tietokonepelejä. Jos mieleni tekee katsoa elokuvia niin niitä minä katson videoilla. Musiikkia voin kuunnella ihan normaalisti radiosta, mutta minulla on myös muutama CD-levy tallella 90-luvulta (mm. Captain Jackia). Tämän viikkotehtäväsuorituksen aikana minuun saa yhteyden parhaiten siis soittamalla ja toivomalla, että olen kotona ja ehdin vastaamaan puhelimeen. Myös posti kulkee normaalisti ja vanhanaikaisesti kotiovelle saa tulla tarkastamaan olenko kotona. Tämä voi olla erittäin mielenkiintoinen ja mieltä avartava viikko, kun tulee huomattua miten paljon maailma ja arki on muuttunut 15 vuoden aikana. Netittömyys ei tule olemaan vaikeaa, koska olen tänäkin vuonna jo ollut ilman sitä viikon yksipyöräisviikolla. Ilman kännykkää oleminen voi tuottaa jonkin verran haasteita nykyään, kun on tottunut olemaan saavutettavissa koko ajan. Näistä haasteista huolimatta palaan 90-luvulle hyvällä mielellä! :)

Herätyskello herättää minut maanantaina 1990-luvulle.

Viikko 42: WoW-viikko

Viikolla 42 päätin syksyisen pimeyden lisääntyessä poistua omalta mukavuusalueeltani pelimaailmaan. Monet viikkotehtävät ovat olleet liikunnallisia (mm. Jukka Keskisalon treeniviikko sekä suunnistus-, hiihto- ja kuntosaliviikot) tai jotain yksittäisten taitojen opettelua (korttitalo, yksipyöräisellä ajaminen, rubiikin kuutio), mutta tällä kertaa oli vuorossa aiempiin tehtäviin verrattuna erilainen viikko. Viikolla 42 vietin nimittäin ”WoW”-viikkoa, jonka aikana tutustuin ja opettelin pelamaan maailmalla erittäin suosittua World of Warcraft-tietokonepeliä. En ollut kyseistä peliä aiemmin pelannut, mutta vuosien varrella olen kuunnellut sivukorvalla, kun monet kaverini ovat siitä puhuneet ja sitä pelanneet. En ole pelannut tietokoneella oikeastaan muita kuin urheilupelejä nuorempana, joten edessä oli normaaleja rutiineja rikkova viikko. Fiilikset tähän viikkoon lähtiessäni olivat hyvin samankaltaiset kuin ”Harry Potter”-viikolla: lähdin kohti uutta ja tuntematonta maailmaa vähäisillä etukäteistiedoilla. Tässä blogitekstissä on yleisfiiliksiä koko viikosta ja 24 tunnin maratonhaasteesta sekä lyhyt kooste siitä, millainen peli WoW on. 

Warrior DiMauro.

WoWista lyhyesti

World of Warcraft (”WoW”) on erittäin suosittu verkkoroolipeli, joka julkaistiin vuonna 2004. Pelin suosio on ollut huipussaan vuonna 2010, jolloin sillä oli peräti 12 miljoonaa maksavaa pelaajaa. Pelissä asetutaan Liittouman tai Lauman puolelle. Pelaaja valitsee itselleen myös hahmoluokan, nimen ja ulkonäön. Rodun valinta vaikuttaa aloituspaikkaan ja taitoihin. Rotuja ovat mm. ihminen, haltia, kääpiö, maahinen, örkki, peikko ja hiisi. Pelin edetessä hahmot kehittyvät ja saavat uusia taitoja, jotka vaikuttavat pelaamiseen. Pelissä edetään erilaisten tehtävien tekemisen kautta: tehtävän suorittamisesta saa usein palkintoja (rahaa tai esineitä) sekä kokemuspisteitä (experience points eli "xp"), joiden kautta myös oman hahmon taso (=level) lopulta nousee. Tehtävät voivat olla esimerkiksi esineiden/asioiden keräilyä, tavaran kuljettamista, paikkojen tai henkilöiden etsimistä tai vihollisten tappamista. WoWia voi pelata yksin, mutta on mahdollista muodostaa ryhmiä ("partyja") toisten pelaajien kanssa: tämä helpottaa tehtävien suorittamista. Pelihahmon kuollessa hahmo palaa lähimmälle hautausmaalle, josta haamun on kuljettava takaisin omaan kuolinpaikkaanasa ennenkuin pelaaminen voi jatkua. (Lähde: Wikipedia.)

Paikasta toiseen voi liikkua lentämällä.

Viikko WoWittamista

En osannut etukäteen odottaa juuri mitään tästä viikkotehtävästä enkä osannut määritellä mitään erityistä tavoitetta. Tarkoituksena oli kuitenkin asettaa WoWin pelaaminen tällä viikolla arkipäivien ykkösprioriteetiksi siten, että kaikki muu oheistoiminta elämässä kulkee WoWin ehdoilla. Tiesin etukäteen, että WoWissa pelaajan ”levelit” nousevat pelin edetessä, mutta en tiennyt, mikä voisi olla realistinen lvl-tavoite viikon aikana saavutettavaksi. Muutamat kaverit arvioivat, että voisin edetä viikon aikana (peliajasta riippuen) johonkin 15-25 levelin tasolle. Olin ehkä hieman yllättäen sunnuntai-iltana innoissani tästä viikkotehtävästä ja siitä, että pääsen aivan uuteen maailmaan käsiksi. Sen vuoksi aloitinkin WoW-viikon välittömästi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, kun kello löi 0.00. Sunnuntain puolella olin varmistanut, että peli toimii ja tutustuin WoWin maailmaan etsimällä perustietoa Wowista ja lukemalla keskustelufoorumeita. Hauska yksityiskohta oli se, että muutamat linkit veivät minut keskusteluihin, joita mm. lasten äidit tai miesten vaimot/tyttöystävät kyselivät miten suhtautua kun oma lapsi/mies pelaa wowia. Katsoin sunnuntai-iltana myös South Parkin jakson, joka oli pyhitetty WoWille. Kyseinen South Parkin jakso ("Make Love, Not Warcraft") voitti Emmy-palkinnon parhaana alle tunnin pituisena animaatiosarjan jaksona vuonna 2007. Kyseinen South Parkin jakso antaa kyllä yllättävänkin realistisen (vaikkakin ylivedetyn) kuvan siitä, millaista kunnon wowittaminen voi korkeimmillaan olla. Sen jakson katsomisen jälkeen olin entistäkin enemmän innossani WoW-viikkoa varten. Kyseinen South Park-jakso löytyy mm. täältä: https://vimeo.com/89858791

Su-ma-yön peliympäristö oli tunnelmallinen.

Sunnuntai vaihtui maanantaiksi ja wowittaminen alkoi hahmon luomisella. Valitsin itselleni punahiuksisen kääpiötaistelijan, jonka nimeksi tuli DiMauro. Tämän jälkeen lähdimme WoW-viikon kavereiden (MikkoA:n & Tommin) kanssa pelaamaan. Pojat ovat wowittaneet aiemmin ja he toimivatkin viikon aikana pätevinä mentoreina ja pelikavereina. Ensimmäinen pelisessio kesti hieman yli neljä tuntia. Ensimmäiset ”questit” eli tehtävät olivat yksinkertaisia ja helppoja, mutta se oli minulle tärkeää, koska minulle tuntui kaikki olevan uutta ja ihmeellistä. Ensitunnelmat pelistä olivat positiiviset, mutta siihen kokemukseen vaikutti vahvasti peliympäristö ja sen luoma hämyinen tunnelma. Aloin oppimaan perusasioita ja liikkumista vähitellen, mutta kaikki toiminnot tapahtui hitaasti. Levelit lähtivät kaikesta huolimatta nopeasti nousuun ja ensimmäisen pelisession jälkeen olin jo levelillä 7. Väsymys alkoi painaa auringon noustessa ja kuolin yhdessä vaiheessa liian monta kertaa peräkkäin, joten päätin lähteä unille muutamaksi tunniksi ja jatkaa päivällä uudestaan virkeämmällä mielellä. Ensivaikutelman perusteella melko yksinkertaiselta peliltä WoW vaikutti.

Viikon teema: energiajuomaa ja WoWia.

Maanantaina jatkoin pelaamista yliopistolounaan jälkeen ja pelasin illan sählyvuorolle asti. Sählyvuoron jälkeen oli vuorossa jälleen peliyö ja saavutin 10 levelin ensimmäisen vuorokauden aikana. Ma-ti-yönä jatkoin pelaamista neljään asti. Tiistaina jatkoin pelaamista päivällä ja peliputken katkaisi ainoastaan Pekan ja Pätkän "Lumimiehen jäljillä"-elokuva sekä Suomen lentopallomaajoukkueen EM-kisojen urhea pudotuspeliottelu Italiaa vastaan, joka päättyi hienon taistelun jälkeen kuitenkin Italian voittoon. Lentopallopettymyksen jälkeen oli kotona kuitenkin odottamassa WoW. Tällä kertaa pelasin WoWia vain aamukolmeen, koska keskiviikkona oli yliopiston sählyliigan kauden avauspelit ja halusin olla niissä edes jonkinlaisessa fyysisessä vireessä. Pelit menivät tappioista huolimatta hyvin toisen pelin loppuun asti. Minut taklattiin vastustajan toimesta polvitaklauksella laidan vieressä nurin ja sehän sattui. Viikkotehtävän kannalta tämä oli kuitenkin onnekas polvitaklaus, koska nyt minulla oli enemmän aikaa wowittamiselle. Edellisyön pelaamisen aikana mietin jo puolihuumorilla, että voisin yrittää ottaa tästä viikkotehtävästä vieläkin enemmän irti ja kokeilla 24 tunnin pelihaastetta. Se jäi yöllä enemmänkin väsyneen ajatuksen tasolle, mutta polvitaklauksesta toipuessani mietin, että enpä minä muuta seuraavan 24 tunnin aikana voisikaan oikeastaan tehdä. Siispä haastoin itseni 24 tunnin WoW-haasteeseen eli minun oli tarkoitus pelata WoWia 24 tuntia putkeen ilman suurempia taukoja.

Polvitaklauksen "ansiosta" oli enemmän aikaa WoWille.

24 tunnin WoW-haaste (ke-to)

Sain siis kuningasidean tiistaiyönä pelaamisen yhteydessä ja lähdin toteuttamaan 24 tunnin mittaista pelimaratonia keskiviikkoillasta eteenpäin. Ainoat tauot 24 tunnin pelisessiossa oli Mojiton ulkoiluttamiset, mutta muuten olin pelin äärellä 24 tuntia. MikkoA hoiti kahvinkeittämisen illalla ja toi minulle pyytämättä 10 juustohampurilaista mäkkäristä, että jaksan varmasti pelata koko urakan alusta loppuun. Muuten jääkaapissa oli mikroa vaille valmista ruokaa, jota söin pelaamisen yhteydessä, ettei vaan tauot veny liian pitkiksi. Olen valvonut useasti elämäni aikana yli 24 tuntia putkeen, mutta nyt oli uusi syy kokeilla 24 tunnin valvomista. Haasteen alkaessa pohjalla oli jo 9 tuntia valvomista ja kaksi sählyliigan peliä, joten täysin tuoreena en lähtenyt tätä 24h-suoritusta tekemään. Uskoin kuitenkin itseeni ja omaan jaksamiseen, koska minulla tulee hyvin harvoin elämässä sellaisia tilanteita, joissa joudun sanomaan: ”ei jaksa”.

Pelikone ja laskuri oli valmiina haasteeseen.

Lähdin 24 tunnin sessioon leveliltä 13. Takana oli alkuviikon ajalta jo 20 tuntia WoWittamista ja perusasiat alkoivat olla jo jollain tasolla hallussa. Olin jo tässä vaiheessa todennut, että WoWittaminen ei ole edelleenkään minun juttu enkä ole kovinkaan hyvä pelaamaan tätä peliä. Toisaalta juuri sen takia halusinkin ottaa mahdollisimman paljon irti tästä viikkotehtävästä. 24 tunnin haaste lähti maltillisesti käyntiin. Lähdin aluksi suorittamaan tehtäviä, mutta tuntien edetessä aloin enemmänkin seikkailemaan ja kuluttamaan aikaa myös muuten kuin tehtäviä tekemällä. Sain kutsuja yön aikana kolmeen eri "partyyn" ja se oli hauskempaa kuin yksin pelaaminen. Aamuyöllä laitoin toisesta läppäristä pyörimään NHl-matsin Philadelphia-Chicago, jonka yhteydessä juhlistettiin Stanley cup-voittaja Kimmo Timosen päättynyttä uraa.

Kimeä juhlittiin Philadelphiassa.

Neljän jälkeen tuli 24 tunnin haasteen pahimmat väsymyksen oireet, kun ajatus ei kulkenut enää ja pelaaminenkin oli puuduttavaa. Olin tässä vaiheessa levelillä 16, mutta seuraavan viiden tunnin aikaan en saanut oikeastaan mitään aikaan vaan seikkailin uusissa maisemissa tekemättä mitään järkevää. Aamuyön turhien tuntien jälkeen käytin Mojiton aamulenkillä ja sain siitä uutta virtaa ja tuntui kuin olisin noussut pelissä uudelleen kuin feeniksin lintu. Tunnit alkoivat vähenemään ja minua alkoi yhä enemmän hymyilyttämään tämä koko haaste: tiesin viimeistään 14 tunnin kohdalla, että tämä tulee onnistumaan ja laitoinkin youtubesta toisella koneella soimaan laskurin taakse South Parkin WoW-jaksosta tutun ”Live to win”-biisin 10 tunnin version tuomaan tunnelmaa viimeisille tunneille. En jaksanut välittää enää leveleistä ja questeista ja loppupuolella keksinkin omia tehtäviä, joita tein pelaamisen yhteydessä. 24 tunnin pelisession hauskimmat ja samalla jännittävimmät hetket tulivat 16 tunnin kohdalla, kun Duskwoodin kylään saapui iso jättiläishahmo, joka tappoi kaikki eteen tulleet tyypit ja sille ei kukaan pärjännyt. Minä pääsin väistämään sitä ennen kuin kuolin ja päätin lähteä seuraamaan jättiläistä niin pitkälle kun vain pystyn. Minun piilos-/seuraamisleikki kesti lopulta yli tunnin ennenkuin tapahtui kummia: minun takaa tuli toinen samanlainen jättiläinen ja tappoi minut välittömästi. Olin kauhistunut miten joku voi trollata tuolla tavoin näinkin vakavassa pelissä.

10 juustohampparia oli haasteen tukena.

Viimeinen tunti meni MikkoA:n kanssa ja saimme nostettua viimeisen tunnin aikana minun levelin vielä yhden pykälän ylöspäin. Aivan lopuksi menin Lakeshiren kaupungin ravintolaan ja kun 24 tunnin laskuri kävi loppuun niin aloitimme MikkoA:n kanssa juhlimisen, pelihahmoilla tietenkin. Haaste oli onnistuneesti suoritettu ja olin päätynyt levelille 19.

24 tunnin haasteen loppubileet! :)

Viikon mittainen WoW-taival

World of Warcraft-viikko menee omassa kategoriassaan tämän vuoden viikkotehtävien aateliin. Veikkasin etukäteen, että pystyn innostumaan tästäkin asiasta viikkotehtävän ajaksi, mutta arvelin tämän jäävän viikon mittaiseksi kokeiluksi. Näin sunnuntai-iltana olen edelleen samaa mieltä, vaikka kyseessä onkin ihan mukava ja tietynlaisesta yksinkertaisuudesta huolimatta moniulotteinen peli. Tällaiset pelit eivät ole kuitenkaan minulle niin kiinnostavia ja innostavia, että jaksaisin jatkaa pelaamista tämän viikon jälkeen. Toki nyt minulla on 20 levelin tasoinen hahmo tallennettuna, joten jos joskus tulee sellainen fiilis, että tekisi mieli wowittaa niin onpahan se mahdollisuus olemassa eikä tarvitse aloittaa pelaamista ihan alusta. Nytpä tiedän millainen peli WoW on ja osaan kuvitella, miksi sitä niin monet ihmiset ympäri maailmaa pelaa. Viikkotehtävän suurin ja muistorikkain anti oli 24 tunnin haaste, josta suoriuduin omasta mielestäni oikein mainiosti. Kokemus ympärivuorokautisesta pelaamisesta oli uusi juttu, mutta eipähän ole enää.

14.-15.10.2015: Never forget!

Jos minun viikkotehtäväsuoritusta miettii kunnon WoW-pelaajien näkökulmasta niin ei tämä pelillaadullisesti ollut erityisen kova suoritus. Levelille 20 pääseminen voisi tapahtua huomattavasti nopeammin ja pienemmillä pelimäärillä, mutta toisaalta minun pääasiasiallinen tarkoitus ei ollutkaan nostaa leveleitä mahdollisimman korkealle vaan tutustua WoW-maailmaan ja opetella pelaamaan. Yksin pelaaminen oli tylsää ja onneksi Tommi ja MikkoA jaksoivat olla mukana monia tunteja viikon aikana. Sain heiltä apua ja tukea ja oli muutenkin mukavampi suorittaa tehtäviä kimpassa kuin yksin. Ilman näiden kahden sankarin apua ja peliseuraa viikkotehtäväsuoritus ja pelaaminen ei olisi ollut niin mukavaa. Oli hauska liittyä myös tuntemattomien ihmisten ”partyihin” eli suorittamaan tehtäviä yhdessä. Vaikka en osannut vielä pelata ja chat-kommunikointi oli hidasta niin oli kivaa jutella pelichatin kautta tuntemattomien party-kavereiden kanssa. Välillä vaan hävetti, kun olin huomattavasti huonompi pelaaja kuin muut partyn jäsenet. Sosiaalinen ulottuvuus on varmastikin tämän pelin yksi vahvuus ja suosion syy. Kiva peli WoW on, vaikka oma pelaaminen jääkin aika lailla tähän viikkoon. 24 tunnin haasteen jälkeen pelasin itseni siis vielä levelille 20, jotta sain tasaluvun täyteen.

Tähän jäi DiMauron WoW-viikko.

Viikko 43: Manseviikko

Viikolla 43 vietän aikaa Tampereella ja mikäpä olisi parempi viikkotehtävä kyseiselle viikolle kuin rehellinen ”manseviikko”. Olen viettänyt Tampereella aikaa vuosien varrella useita kertoja, kun molemmat siskoni ovat asuneet siellä. En ole kuitenkaan osannut antaa Tampereelle sitä arvoa, mikä sille kuuluu vaan olen ollut Tampereella enemmänkin vierailemassa siskojen luona ja viettänyt aikaa melko yksinkertaisella tavalla. Sen vuoksi nyt on oivallinen tilaisuus viikkotehtävän merkeissä selvittää, mitkä asiat Tampereessa ja tamperelaisuudessa on parasta ja ominaista. Kysyin tätä viikkotehtävää varten facebookissa pari viikkoa sitten kavereiltani, mitä kaikkea tamperelaisuuteen kuuluu ja mitä minun pitäisi viikkotehtävän aikana tehdä/huomioida. Sain erittäin paljon vinkkejä ja ehdotuksia, joten lähtökohdat tälle viikolle ovat sangen maittavat. Kiitokset jo tässä vaiheessa kaikille ehdotusten antajille!

 

Viikko 41: Minimibudjettiviikko

Lokakuusta tuli erilaisten sattumusten kautta minulle taloudellisesti haastava kuukausi ja sen vuoksi yksi viikko siitä oli hyvä pyhittää aiemmin suunnitellulle minimibudjettiviikolle. Viikon tarkoituksena oli selvitä minimaalisella rahankäytöllä eläen kuitenkin mahdollisimman normaalisti. Viikkotehtävän rajoitteita olivat mm. seuraavat asiat: en saanut tehdä "rehellistä työtä" eli tienata rahaa tekemällä töitä enkä ottaa velkaa. Viikon alkaessa minulla oli varastossa ainoastaan viime viikon jääkaapin tyhjennysyrityksestä jäljelle jääneet asiat eli tilkka mehutiivistettä, muutama kanamuna, voita, ketsuppia, öljyä ja punasipulia. Virallista tavoitetta viikolle minulla ei ollut, mutta yritin selvitä viikosta alle 20 eurolla. Etukäteen ajattelin kerääväni pulloja ja tölkkejä, jotta saisin hieman ylimääräistä taskurahaa ja voisin syödä viikon aikana edes jotain muuta kuin makaronia.

Lähtökohdat viikolle.

Viikko alkoi melko mainiosti, koska opiskelukaverini MikkoN maksoi (tietämättä viikkotehtävästä) 2,50 €uron velat tarjoamalla minulle yliopistolla lounaan ja siihen päälle jälkiruokakahvit. Maanantaina vietetiin sopivasti ”Maailman opettajien päivää” ja SOOL Ry:n (Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liiton) edustajat tarjosivat kahvia ja keksiä yliopistolla. Gradutyöskentelykin sujui mukavasti, kun pääsi hakemaan välipalaa ilmaiseksi. Maanantaina ainoa taloudellinen kulu oli lopulta makaronipussin ostaminen (28snt), koska tein makaronien lisukkeeksi munakasta jäljellä olevista kanamunista. Illalla opiskelukaverini MikkoA kävi hakemassa minut kaveriksi McDonaldsiin ja koska en itse voinut ostaa mitään niin Mikko tarjosi minulle pari juustohampurilaista iltapalaksi. Maanantain jälkeen minulla oli mennyt siis omaa rahaa 28 senttiä ja olin saanut ravintoa normaaliin tapaan.

SOOL tarjosi maanantaina välipalakahvit ja -keksit.

Tiistaina hyvä onni jatkui, kun vuorossa oli liikuntailtapäivä. Meidän joukkueemme FC LOKOmotiv voitti liikuntailtapäivän jalkapallon rentosarjan toista kertaa peräkkäin ja palkintona saimme voittojuoman lisäksi liput liikuntailtapäivän jatkobileisiin Ilonaan. Tiistai meni siis odotettua juhlallisemmin ja vaikka kävin Ilonassa niin taloudellisesti kyseinen reissu ei ollut tappiollinen. Keskiviikkona söin hyvin kevyesti ja kun olin saanut pullonpalautusrahoja tähän mennessä mukavasti niin tilanne näytti viikon osalta erittäin hyvältä. Torstaina tein välitilannelaskelman ja totesin, että olen itse asiassa muutaman euron voitolla. Tämän vuoksi päätin vähän hullutella ja kävin ostamassa ainekset makaronilaatikkoa varten ja siihen päälle vielä 63 senttiä maksaneen vehnäpatongin. Perjantaihin mennessä olin minimibudjettiviikolla 93 senttiä voitolla ja keskiviikkoa lukuun ottamatta olin elänyt tavallaan ”normaalisti” ja syönyt riittävästi.

Mestarijoukkue FC LOKOmotiv.

Viikonloppua varten minulla oli siis hyvä tilanne, koska epävirallinen tavoitteeni oli käyttää/jäädä tappiolle viikon aikana maksimissaan 20 euroa ja tässä vaiheessa minulla oli viikonloppua varten sen verran vielä käytössä. Perjantaina pärjäsin vielä torstaina tehdyllä makaronilaatikolla ja pienellä välipalalla. Lauantaina pidimme viikonlopun kunniaksi lentopallon EM-kisojen studio- ja saunailtaa kavereiden luona ja koska viikko oli mennyt taloudellisesti vakaasti niin kukkaroa ei paljon painanut se, että maksoin 5,50 €uroa yhdessä tehdyistä tortilloista. Olin tähän mennessä syönyt sen verran yksipuolisesti ja tylsästi, että tortillat maistuivat oikein mainiosti lauantai-iltana, vaikka niistä joutuikin maksamaan melko paljon. Lauantai-iltana tein budjettilaskelman vielä sunnuntaita varten: olin käyttänyt hieman alle 20 euroa rahaa ruokaan, mutta toisaalta olin saanut hieman yli 15 euroa voittoa mm. pullonkeräyksen ansiosta. Olin siis vain pari euroa tappiolla. Se tarkoitti sitä, että viikotehtäväsuoritus alkoi olla melko hyvissä kantimissa. Mietin kuitenkin, miten kruunaisin parhaiten tämän minimibudjettiviikon mahdollisimman hyvällä, mutta halvalla tavalla. Kävin sunnuntaina palauttamassa pulloja Lidliin ja niillä rahoilla ostin kalapuikkoja ja ruisleipää sekä Siti-colaa. Halvalla mentiin siis viikon viimeinenkin päivä.

Torstain ateriana oli makaronilaatikkoa ja patonkia.

Tämä viikko eteni alusta alkaen hieman eri tavalla kuin etukäteen ajattelin. Jos en olisi kerännyt ja palauttanut viikon aikana pulloja ja tölkkejä, enkä kaupannut omaa liikuntailtapäivän jatkolippua, eivätkä kaverit olisi olleet anteliaita niin siinä tapauksessa minulla olisi mennyt viikon aikana hieman yli 20 euroa rahaa. Toisaalta jos näin ei olisi käynyt niin olisin toki elänyt säästeliäämmin ja esimerkiksi tiistai olisi ollut hyvin erilainen päivä. En kuitenkaan lähtenyt tahallani itseäni kiduttamaan, vaan elin hetkessä ja otin vastaan mitä eteen tuli. Sen vuoksi viikkotehtäväsuoritus oli onnistunut. Jos miettisi tarkemmin omaa rahankäyttöään ja haluaisi elää halvalla niin voisi säästää nopeastikin melko paljon. Minä tein tätä viikkotehtävän ja toisaalta myös osittaisen ”pakon” edessä. En osaa sanoa, minkä verran minulla menee normaalisti viikon aikana rahaa, mutta pienillä valinnoilla säästin ainakin tällä viikolla muutamia euroja.

Viikon kruunannut ateria.

Ruokaostoksiin käytiin viikon aikana yhteensä 20,18 €uroa ja viikon aikana sain kerättyä rahaa mm. pullonpalautuksilla 17,40 €uroa. Tällä tavoin laskettuna jäin viikon aikana tappiolle 2,78 €uroa. Jos kuitenkin lasken mukaan ne asiat, joista viikon aikana en maksanut ja sain "ilmaiseksi" niin arvioni mukaan näitä hyötyjä sain viikon aikana yhteensä n. 26 €uroa. Eli laskentatavasta riippuen budjettini viikon aikana oli joko -20,18 €uroa, -2,78 €uroa tai +23 €uroa. Loppujen lopuksi tällä ei ole minulle mitään väliä. Tärkeämpää oli se, että sain säästettyä rahaa melko paljon viikon aikana. Ilman viikkotehtävän painetta en olisi ihan tällä tavalla elänyt ja se olisi kostautunut viimeistään kuun loppupuolella. Eipähän tarvitse lähteä dyykkaamaan, koska  se ei ole kovinkaan miellyttävää hommaa. Nyt on testattu sekin.

Ilmaiseksi viikon aikana:
→ Yksi opiskelijalounas, 6 kuppia kahvia, keksiä, 2 juustohampurilaista, voittoskumppa, sisäänpääsy ja narikka Ilonaan, muutamia virkistysjuomia sekä dyykkauksen löydöt. Lisäksi minulla oli jääkaappiin jäänyt edellisviikolta punasipulia, ketsuppia, öljyä ja kanamunia.

Viikon ruokamenu:- Yliopistolounaat (x2), makaronia ja munakasta, juustohampurilaisia (x2), ranskalaisia ja kalapuikkoja, lihamakaronilaatikkoa, tortilloita ja ruisleipää.

Pelkkään makaroniin ei tarvinnut viikon aikana tyytyä.

Viikko 42: World of Warcraft- eli "WoW"-viikko

Monet tämän vuoden viikkotehtäväni ovat olleet liikunnallisia ja jonkinlaista taitoa vaativia/kehittäviä, mutta tajusin suunnittelu-ja täydennysviikolla, että musiikkiviikkotehtävän lisäksi minulta puuttuu kunnollinen peliviikkotehtävä. Jo viime keväänä oli puhetta opiskelukaverini Mikon kanssa, että voisin ottaa yhdeksi viikkotehtäväksi World of Warcraft-viikon ja nyt se on luvassa! Olen kuunnellut sivukorvalla vuosien varrella muutamien kavereiden kokemuksia ”WoW:ista”, mutta itse en ole sitä koskaan pelannut. Minun pelikokemukseni konsoli- ja tietokonepelimaailmasta ovat pääasiallisesti urheilupeleistä. Viime keväänä seurasin yhtenä peli-iltana, kun opiskelukaverini pelasivat WoW:ia, mutta en minä siitä silloin(kaan) juuri mitään ymmärtänyt. Lähden kuitenkin jälleen viikkotehtävän merkeissä tutustumaan itselleni hieman oudompaan maailmaan ja yritän hahmottaa, mikä tässä pelissä on niin hienoa. Fiilikset tätä viikkotehtävää kohtaan ovat hyvin samankaltaiset kuin ennen Harry Potter-viikkoa. Aion aloittaa WoWiin tutustumisen ja sen pelaamisen heti kun sunnuntai vaihtuu maanantaiksi. Epätietoisella innokkuudella odotan tätä viikkoa, kun poistun melko kauaksi omalta mukavuusalueeltani. 

Live to win!

Viikko 40: Luentoviikko

Viikolla 40 lähdin vielä kerran istumaan yliopiston luentosaleissa, mutta tällä kertaa kuitenkin "vapaaehtoisesti". Luentoviikon tehtävänä oli käydä mahdollisimman monen eri alan luennolla (mitä Joensuun kampuksella voi opiskella). Maanantaina en ehtinyt käymään kuin yhdellä luennolla, koska minulla oli Italian matkaan liittyviä selvitettäviä asioita, mutta maanantain jälkeen olin varannut päivät eri alojen luennoille. Kuten etukäteen arvelinkin niin en saanut mahdutettua kaikkia eri aloja luentokalenteriini ja jouduin tekemään pieniä muutoksia suunnitelmiin viikon aikana. Tämän vuoksi päätin käydä seuraavan viikon aikana vielä käymättä jääneiden alojen luennoilla, joita ei onneksi jäänyt paljoakaan. Tässä blogitekstissä kerron päällimmäisiä fiiliksiä luentoviikolta. Kaikista luennoista ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa, johtuen osittain myös omasta energiatasostani.

Kemian luennon rotaatiotermilaskuesimerkki.

”Koulu kasvattaa ja toimii yhdessä”

Maanantaina kävin ainoastaan yhdellä luennolla, koska minun piti selvitellä onnistuuko minun lentopallon EM-kisamatka ja meillä oli Turkan kanssa hieman graduhommia. Graduhommia tehtiin iltapäivällä, mutta Italian reissun joudun jättämään väliin: sain kolmasosan kesällä tehdyn työn palkasta myöhässä ja sen takia en saanut toimeentulotukea lokakuuksi. "Hauskana" sivuhuomiona voin todeta, että palkanmaksuviiveen takia sain lopulta vähemmän rahaa kesän aikana tehdystä työstä kuin olisin saanut sossusta tekemättä töitä. Kaiken tämän reissun peruuntumisesta johtuvan pettymyksen keskellä kävin erityispedagogiikan luennolla istumassa Jessen seurana. Edellinen luentoni oli lähes puolen vuoden takaa huhtikuun lopusta ja jostain syystä menin erittäin innokkaana luennolle. Erkkaluennolla kävimme mm. ProKoulu-hanketta läpi. Luennon suurin anti oli se, että nyt tiedän tarkemmin mitä ProKoulu-hankkeeseen kuuluu ja mitkä sen tavoitteet ovat. ProKoulu tulee sanoista "Positiivisesti Ryhmässä Oppiva"-koulu. Jos asia kiinnostaa niin tietoa löytyy netistä: http://www.prokoulu.fi

”Moraali on yksi älyllisen toiminna osa-alue, jolla on omat hierarkiset kehitysvaiheet”

Tiistaina vietin aikaani Metrian luentosalissa. Psykologian luennon aiheena oli "moraalin kehitys ja mielen teoria", joten asia oli tuttua aiemmista opinnoistani. Luento oli monen eri yliopiston yhteinen videoluentokurssi, mutta tämä videoluento oli onnistunut, koska mitään teknisiä ongelmia ei esiintynyt. Psykologian lisäksi metrian luennoista tutumpaa juttua löytyi maantieteen luennolta, jonka luento käsitteli kartografiaa. Luennon sisältö oli melko yksinkertaista asiaa, vaikken ole mikään maantieteen spesialisti. Luennolla käytiin läpi mm. karttojen värimaailmaa ja luennon loppupuolella saimme pohtia erilaisten esimerkkien kautta, mitä hyvää ja mitä huonoa on esimerkkien karttaesityksissä. Psykologian ja maantieteen luennot olivat kokonaisuudessaan tyypillisiä luentoja ja luennointitapa oli hyvin perinteistä: luennoitsija puhui ja me kuuntelimme. Puheenvuoroja ei kovinkaan paljon luennoilla jaeltu. Psykologia on minua kiinnostanut aina, joten se olisi voinut olla yksi ala, jota olisin voinut lähteä opiskelemaan. Siinä mielessä olisi ollut mielenkiintoisempaa käydä maisterivaiheen luennolla.

Luentotarvikkeet: kalenteri, vihko, kahvi, mp-välineet & muumitikkari.

”Urokset ovat aina kiinnostuneita siitä”

Keskiviikkoaamuna menin varkautelaisen opiskelukaverini Saaran kanssa biologian luennolle. Bilsan luento käsitteli genetiikan ja evelutiikan perusteita. Luennon aihe oli mielenkiintoinen, luennoitsija puhui jämäkästi ja sopivan värikkäästi, että mielenkiinto aiheeseen säilyi. Luennoitsijan ja luentoväen välillä oli luonnollisen lämmin vuorovaikutussuhde ja vaikka kyseessä oli aamuluento niin tunnelma oli oikein myönteinen. Kirjoittelin aukeaman verran muistiinpanoja ja opin uusiakin asioita ja termejä lajiutumiseen liittyen. Parhaiten mieleen luennolta jäi esimerkki eri lajien lisääntymisvietistä, jonka loppukaneettina todettiin, että urokset ovat aina kiinnostuneita siitä. 

Tietojenkäsittelytieteen luennolla oli käytössä vanhat kunnon kalvot.

Keskiviikkona eksyin myös tietojenkäsittelytieteen luennolle. En edes tiennyt, että tällaista alaa voi opiskella Joensuussa. Luennon alussa jaettiin monistemuodossa luentomateriaalit ja seuraavaa kertaa varten laskutehtäviä. Tämän jälkeen päästiin suoraan asiaan, kun alettiin käymään normaalijakaumaa perinteisellä luentotavalla luennoitsijajohtoisesti KALVOJEN kautta. Normaalijakaumakuvioita käytiin läpi siten, että luennoitsija näytti kalvoilla ja selitti suullisesti tehtäviä ja me kuuntelimme. Ymmärsin jonkin verran läpikäydyistä asioista, mutta alussa mentiin niin nopeasti, etten ehtinyt itse pohtimaan mistä oli kyse. Luennon toisella puoliskolla teimme esimerkkitehtäviä ja minä osasin laskea ne itsenäisesti ja ne meni vieläpä oikein! Vaikka tämä luentokokemus oli jännittävä ja sain onnistumisen kokemuksia niin onhan tämä ala kaukana omasta todellisesta mielenkiinnosta. Luennon jälkeen tutustuin kyseisen alan koulutusohjelmaan tarkemmin, että sain paremman kuvan siitä, mitä kaikkea tietojenkäsittelytieteen opiskelijat opiskelevat.

Itse laskemani esimerkkilasku.

”Tietojenkäsittelytieteessä tutkitaan tiedon esittämistä, tiedonkäsittelymenetelmiä ja tietojärjestelmiä sekä tietokoneita ja niiden hyödyntämistä osana tietojärjestelmiä. Vaikka alan tekninen kehitys on hyvin nopeaa, saat koulutuksesta vahvan perustan muutosten ennakoimiseen ja ymmärtämiseen. Tietojenkäsittelytiedettä voi opiskella sekä Joensuun että Kuopion kampuksella...Tulevaisuuden työpaikkasi voi olla ohjelmisto- ja elektroniikkateollisuudessa, yrityksissä, julkishallinnossa, opetuksessa ja tutkimuksessa.” 

(Lähde: www.uef.fi)

Keskiviikkona pääsin käymään luennolla rakkaalla Educalla.

”Orientaatio → määrittely → tunnistaminen → tuottaminen → lujittaminen”

Keskiviikkoiltapäivänä kävin muistelemassa omia opintojani, kun kävin istumassa Educan luentosalissa (E100) matematiikan pedagogisten perusteiden luennolla. Oli hauska huomata, että vuosien takaiset asiat olivat vieläkin yllättävän hyvin muistissa. Vaikka luennoitsija on tällä kurssilla nykyään eri kuin meillä (Lenni on vaihtunut Pasiin) niin samat asiat (ja jopa diat) ovat käytössä. Luentosalissa oli paljon tilaa, vaikka kyseisellä kurssilla on enemmän opiskelijoita kuin mitä luentosaliin mahtuisi. Kyseinen neljän tunnin rupeama ei ollutkaan perinteinen luento vaan modernimpi "suurryhmäopetus" ja ensimmäisen tunnin jälkeen alkoi osallistujia osallistava matemaattisten tehtävien keksiminen. Pienissä ryhmissä piti kehitellä desimaaliluvun käsitteen ymmärtämistä kehittäviä tunnistamis- ja tuottamistehtäviä eri muodoissa. Kun tämä toiminnallinen osuus alkoi niin luentosalista alkoi porukka vähentyä nopeaan tahtiin. Itsekään en voinut olla loppuun asti, koska olin ollut yliopistolla jo aamusta asti ja piti lähteä ulkoiluttamaan Mojitoa. 

Käsittelyssä oli desimaalilukuja ja mittaamista. 

”F(J+1)-F(J)=B(J+1)(J+2)-BJ(J+1)=2B(J+1)"

Luentoviikon aikana oli monenlaisia luentokokemuksia, mutta kenties kaikista mieleenpainuvin luento oli lopulta perjantaiaamun kemian luento Suvin kanssa. Kyseisellä luennolla kävimme kvanttikemiaan liittyviä laskukaavoja ja esimerkkejä läpi. Vauhti oli melko nopeaa, ainakin minulle. Yritin keskittyä ymmärtämään edes jotain luennon aikana, mutta hyvin minimaalista oli oma luennon aikainen ymmärtämisaste. Tämä vahvisti sitä, että kemia on erittäin kaukana siitä alasta, jota haluan opiskella. Toki yksinkertaiset ja käytännölliset kemiaan liittyvät asiat/teemat kiinnostavat, mutta sitten kun mennään kauaksi arkitodellisuudesta niin minun kiinnostus kemiaa kohtaan laskee. Siitä huolimatta kemian luento oli kuitenkin hauskahko kokemus: minun ei näitä asioita tarvitse osata eikä opetella. Kun katsoin kemian luennon muistiinpanoja tätä blogikirjoitusta kirjoittaessani niin en ymmärtänyt muistiinpanoista vieläkään juuri mitään. Kemian luennon parhaimpana vastaparina viikon aikana oli yleishallinto-oikeus ja nämä luennot olivatkin sopivasti peräkkäin perjantaina. Hallinnon oikeusperiaatteet kiinnostivat huomattavasti enemmän ja kyseinen luento oli mukava, kun kävimme käytännön esimerkkien kautta läpi hallintoon ja asianomaisuuteen liittyviä asioita. Toki näistäkin asioista monet olivat etukäteen jo tuttuja, mutta jos tämän luentoviikon perusteella pitäisi valita mitä luentokurssia lähtisin suorittamaan niin ykkösenä olisi yleishallinto-oikeus ja viimeisimpänä kemia. 

”Pitäisi tarjota mahdollisuus korjata toimintaa”

Yleisfiilis luentoviikosta jäi ehdottomasti positiiviseksi. Luennoille meneminen oli paljon mielekkäämpää kuin esimerkiksi omien opintojen aikana. Syynä lienee ehkä se, että nyt tein tämän täysin vapaaehtoisesti eikä minulla ollut mitään oppimistavoitteita tai -paineita. Ensimmäisen kahden yliopistovuoden aikana minulta jäi vain muutama luento väliin ja yhtä luentoa lukuunottamatta olin luennoilla alusta loppuun asti, vaikka läsnäolopakkoa niillä ei ollut. Olen kyllä tykännyt istua ammattikorkeakoulun ja yliopiston luennoilla, mutta siitäkin huolimatta nyt oli jotenkin helpompi ja mukavampi mennä luennoille. Fiilikseen vaikutti todennäköisesti myös se, etten tiennyt etukäteen mitä luento käsittelee vaan se selvisi luennon edetessä eli edessä oli aina jotain uutta. Kuten yleishallinto-oikeuden luennolla sanottiin: asianomaisille tulisi tarjota mahdollisuus korjata toimintaa. Tämän vuoksi minä täydennän omaa viikkotehtävätoimintaa ja käyn vielä loppujenkin alojen luennot kuuntelemassa viikkotehtävän loppumisenkin jälkeen. Vielä on minulla siis muutama luento yliopistossa jäljellä.

Viikon luentokalenteri (ennen muutoksia).

Viikko 41: Minimibudjettiviikko

Minulla jäi siis lentopallon EM-kisareissu Italiaan väliin palkanmaksuviiveestä johtuneen taloudellisen tappion ja rappion vuoksi. Reissun kariutumisen lisäksi minulla ei ole lokakuussa kovinkaan paljon rahaa käytettävissä (”työnteko kannattaa”...), joten minun täytyy elää melko säästeliäästi. Otan säästötalkoita helpottaakseni viikkotehtäväksi ”minimibudjettiviikon” eli yritän elää alkaneen viikon mahdollisimman pienellä rahamäärällä. Rajaan Mojito-koirani tästä suorituksesta pois eli Mojitoa varten saan käyttää rahaa niin paljon kuin tarvitsee. Tyhjensin jääkaappiani menneen viikon aikana ja sinne jäi ainoastaan tilkka mehutiivistettä, kanamunia, voita, ketsuppia, punasipulia ja rypsiöljyä. Muuten lähden viikkoon täysin ilman mitään ylimääräistä ravintoa. Virallista tavoitetta minulla ei ole, mutta yritän selvitä viikosta alle 20 eurolla. Syksy on siinä määrin huono ajankohta tälle tehtävälle, koska esimerkiksi pullojen ja tölkkien kerääminen ei ole kovinkaan tuottoisaa. Yritän keksiä muita keinoja saada hieman apua siihen, ettei minun tarvitse syödä päivittäisen yliopistoruokailun (2,40€) lisäksi pelkästään makaronia. Yksi sääntö tässä viikkotehtävässä on se, etten saa tehdä rehellistä työtä tällä viikolla. Sehän minun Italian reissunkin pilasi. "Heh".

Tässä lähtökohdat viikkoon.