Viikko 44: Ysäriviikko @ ”Back to the 90`s”

Manseviikon jälkeen lähdin aikamatkustamaan takaisin ysärille ”Back to the 90`s”-viikon merkeissä. Viikkotehtävän tarkoituksena oli elää 1990-luvun tyylillä vuoden 2015 maailmassa. Otin esimerkiksi internetin ja kännykän pois käytöstä. Kännykkä toimi ainoastaan lankapuhelimen korvikkeena eli se oli kotona eteisen pöydällä ja sain vastata siihen tai soittaa sillä vain jos olin kotona. Internetiä en halunnut myöskään käyttää viikon aikana, koska halusin lisähaastetta tähänkin viikkotehtävään. Viikon tavoitteisiin kuului myös mm. vhs-videoiden katselua, 8-bittisen & Super Nintendon sekä 90-luvun tietokonepelien pelaamista. Televisiosta sain katsoa ainoastaan YLEn kanavia, Maikkaria sekä Nelosta. Kirpputoreilta oli tarkoitus etsiä 90-lukuun liittyviä vaatteita ja tavaroita. Siinä oli suurimmat etukäteislähtökohdat viikolle, mutta olin valmis reagoimaan ja muuttamaan omaa toimintaani jos tajusin, ettei kyseinen asia liity 1990-luvulle.

Ysärikamaa.

Rakas päiväkirja...

...heräsin maanantaiaamuna herätyskellon pirinään ja minulla oli outo tunne. Minulle tuli heti heräämisen jälkeen sellainen fiilis, että tästä viikosta tulee haastava. Edellisen kerran näin vahva fiilis on tullut tänä vuonna salaviikkotehtävän alussa viikolla 7 ja huippu-urheilijan treenviikolla (vko28). Herätyskellon pirinän sammuttua suuntasin suihkuun ja aamulenkille Mojiton kanssa. Aamutoimien jälkeen avasin television ja katsoin YLEn teksti-tv:n sivulta 235, mitä yön NHL-kierroksella oli tapahtunut: tämänkin asian olin viime vuosina katsonut netin kautta. Myös sään olen viime aikoina katsonut kännykästä, mutta nyt katsoin lämpötilan ulkomittarista ja myöhemmin viikon aikana uutisten säätiedotuksesta. Mielenkiintoinen havainto heti ensimmäisestä ysäripäivästä oli se, että sain päivän aikana tehtyä enemmän eri asioita kuin viime aikoina normaalisti. Merkittävin tekijä tähän lienee niin yksinkertainen asia kuin netittömyys ja kännykän puute. Nämä kaksi asiaa vievät huomaamatta enemmän aikaa kuin sitä monet meistä edes tajuavat. Maanantaina kävin Joensuun Areenalla ja mukanani oli ensimmäinen salibandymailani, jonka sain vuonna 1999 joululahjaksi: se oli edelleen tallessa ja ihan kelvollisessa kunnossa. Kävin myös kirjastossa pitkästä aikaa ja lainasin sieltä 1900-luvun pihaleikkikirjan, jääkiekon MM95-kisojen koostekirjan sekä taikatemppukirjan. Maanantaina sovin kolmen eri ihmisen kanssa mihin kellonaikaan nähdään ja missä: näitä asioita ei ole tarvinnut samalla tavalla sopia pitkään aikaan, kun on voinut kännykällä soitella perään jos myöhästyy tai tulee muita muutoksia sovittuun aikaan. En ole pitkään aikaan enää tykännyt olla salibandymaalivahtina, mutta viikkotehtävän hengessä olin yliopiston sählyvuorolla maalivahtina ja puin päälleni vanhan Timo Vertalan JyPin paidan, joka sekin on ysäriltä peräisin.

It´s disco time!

Tiistaina järjestettiin Educalla ”kouludisco”, joka sopi enemmän kuin mainiosti tähän viikkotehtävään. Kävimme tiistaina ennen discoa pyörimässä kirpputoreilla ja sieltä löytyi 90-lukuun liittyviä tavaroita. Ostin kirpparikierrokselta itselleni jojon, discoiltaa varten ruutupaidan, puuhelmet ja aurinkolasit. Jojon kanssa kikkailu oli muuten mukavaa, mutta en muistanut enkä osannut enää oikein mitään jojo-temppuja mitä lapsena tuli tehtyä. Olenpahan jälleen JoJon onnellinen omistaja niin voin myöhemmin harjoitella vanhat temput uudestaan.

YoYo!

Educan tiistai-illan kouludiscossa oli klassisia discokilpailuja (mm. lakunsyöntiä, limbokisaa ja arvontoja). Itse osallistuin limbokisaan, jossa jäin toiseksi: alitin riman selkeästi, mutta kallistin päätäni tuomariston mukaan liikaa sivulle ja se oli kielletty finaalivaiheessa. Minä en ole ollut arvonnoissa koskaan erityisen onnekas, mutta nyt voitin itselleni ”Kädenjälki”-pelin tai siis laatikon, jossa on välineet joiden avulla voi kehystää oman kädenjäljen. Discoillan huipennuksena toimi illan kuninkaan ja kuningattaren valinta. Discon kuningattareksi valittiin samaan aikaan kanssani yliopisto-opinnot aloittanut Auli ja kuninkaaksi valittiin minut! Olin erittäin otettu kuningas-tittelistä, sillä en ollut tällaista kunnianosoitusta saanut koskaan kouludiscoissa. Ainoastaan Varkauden legendaaristen torpan discojen tanssikisoissa oli tullut menestystä. Discoilta toi mieleen paljon muistoja erityisesti juuri Varkauden ajoilta.

Discokuningas.

Elektroniikkaa ja ysäripelejä

Televisiostani poistui ysäriviikon ajaksi kaikki muut kanavat paitsi YLEn kanavat, Maikkari ja Nelonen. Viikon aikana katselin televisiosta lähinnä vain uutiset, urheilu- ja tulosruudun sekä teksti-tv:tä selailin pari kertaa päivässä. En ollut katsonut uutisia televisiosta näin paljon moneen vuoteen. Lauantai-iltana katsoimme pyhäinpäivän/halloweenin teeman mukaisesti mm. legendaarista Halloween-elokuvaa vuodelta 1978 sekä ysärin kauhuklassikkoa Scream 1:stä. VHS-soittimen sain maanantaina Jesseltä lainaan, mutta se ei ikävä kyllä oikein toiminut. Minulla on vielä tallessa kymmeniä videokasetteja ja kaikkien sisällöstä en ole varma, joten olisi ollut kiva ysäriviikon merkeissä tarkastaa mitkä niistä ovat turhia ja mitkä voisi säilyttää. Yritän löytää viimeistään kirpputoriviikolla toimivamman vhs-soittimen, jotta voin katsella löytyykö videoarkistosta jotain säilytettäviä klassikoita. Videoarkistostani löytyy ainakin jalkapallon MM-kisojen otteluita (-86, -90 & -94), jääkiekon MM-finaali 1995, Titanic-elokuva, Kummeleita sekä joskus lahjaksi saamani kolmiosainen ”Lassen maailma”-piirrettysarja, jota en vieläkään päässyt katsomaan.

VHS-videoita oli, mutta tekniikka petti.

Myös Nintendo (8-bittinen) oli valmiina viikkoa varten jo sunnuntaina. Nintendo ei toiminut kuin hetkellisesti, joten lainasin opiskelukaveriltani Mikolta Super Nintendon, joka onkin enemmän ysäriä kuin 8-bittinen, sillä Super Nintendo julkaistiin 1990-luvun alussa ja sen huippuvuodet olivat jo ohi 2000-luvulle siirryttäessä. Super Nintendosta en ole koskaan oikein tykännyt ja tälläkään viikolla en siitä innostunut yhtä paljon kuin olisin 8-bittisen peleistä innostunut. Super Nintendon lisäksi pelasin itselle tuttuja 1990-luvun tietokonepelejä: eniten pelasin mäkihyppyklassikkoa Ski Jumpingia sekä Segan NHL97-peliä emulaattorin kautta. Olin menossa NHL97-pelissä kohti Stanley Cup-voittoa, mutta tietokone tilttasi eikä tallennus toiminut, joten tällä kertaa jäi vuoden 1997 Stanley Cup saavuttamatta. Nämä esimerkit kuvaavat hyvin sitä, että vaikka nostalgisuus nostaa päätään kun muistellaan esim. juuri ysäriaikoja niin onhan tässä maailmassa tekniikka kehittynyt ja nykyään voi pienistä ongelmista huolimatta luottaa siihen, että tekniikka toimii, ainakin paremmin kuin aiemmin.

Vanhat NHL-pelit toimii edelleen.

Sähköautorataa, uutiskatsausta, ysärimusaa ja viikon huipennuksena Titanic

Sain vuosi sitten opiskelukaveriltani Jannelta lainaan sähköautoradan. Ysäriviikon kunniaksi rakensin itselleni sähköautoradan olohuoneen lattialle ja sitä tuli jälleen ajeltua jonkin verran (lyhyt videopätkä löytyy alempaa). Muita ysärijuttuja viikon aikana oli myös 1990-luvun cd-levyjen kuuntelu. Minulla on tallessa 1990-luvun cd-levyistä mm. Captain Jackin, Sashin, Backstreet Boysin sekä Tenavatähtien (-93) levyt. Löysin myös vanhat ”Turtles”-pussilakanat, jotka otin käyttööni vielä kerran. Ysäriviikkoon liittyvä tilanne sattui vielä sunnuntaina, kun olin menossa kauppaan, mutta muistin että kaupat eivät olleet auki sunnuntaisin 90-luvulla. Jätin siis kauppareissun väliin.

Otin kirjastolainojen lisäksi luettavaksi myös tallessa olleita 90-luvun Aku Ankka-lehtiä sekä vuoden 1990-1999 ”Mitä-Missä-Milloin”-kirjasarjan kirjat. Oli mielenkiintoista lukea koko vuosikymmenen tapahtumia näin vuosia myöhemmin. Omat tietoni 1990-luvun tapahtumista liittyvät suurimmaksi osaksi urheiluun, joten oli mielenkiintoista silmäillä kaikkien vuosien uutiskoosteet. En lähtenyt lukemaan kaikkia ”MMM”-kirjoja alusta loppuun, koska siihen ei olisi aika riittänyt, mutta pelkkä silmäily antoi jo aikaisempaa parempaa kuvaa 90-luvun maailman tapahtumista. Kokosin vielä tähän alle pienen koosteen 1990-luvusta kirjasarjan mukaan. Valitsin joka vuodesta kolme isohkoa uutisaihetta sekä kolme ”uutta” sanaa, jotka oli pinnalla kyseisenä vuonna (kirjasarjan mukaan).

1990: Iranin maanjäristyksessä kuoli n. 50 000, Irak miehitti Kuwaitin ja Saksa(t) yhdistyi.
”Uusia” sanoja: lambada(tanssi), multimedia + älykortti.

1991: Persianlahdessa sodittiin, Bangladeshin hirmumyrskyssä kuoli n. 150 000 ihmistä, Neuvostoliitto lakkasi olemasta ja Boris Jeltsinistä tuli Venäjän presidentti.
”Uusia” sanoja: kännykkä, KELA-kortti + V-tyyli.

1992: Slovenia ja Kroatia itsenäistyi, Barcelonassa järjestettiin kesäolympialaiset ja Bill Clintonista tuli USA:n presidentti.
”Uusia” sanoja: kestovaippa, nanotekniikka + sähköposti.

1993: Tshekkosslovakia jakautui kahtia, Israel ja Palestiina solmivat rauhansopimuksen ja yli 100 000 suomalaista ”näki nälkää” vuoden aikana.
”Uusia” sanoja: biodiesel, interaktiivinen + satanismi.

1994: Martti Ahtisaaresta tuli Suomen presidentti, Ruandassa verinen sisällissota ja Brasilia voitti jalkapallon maailmanmestaruuden.
”Uusia” sanoja: CD-levy, pullamössönuoriso + moposkootteri.

1995: Suomi liittyi Euroopan Unioniin, voitti jääkiekon maailmanmestaruuden ja Israelin pääministeri Jitzhak Rabin murhattiin.
”Uusia” sanoja: aikuislukio, europarlamentti + pin-koodi.

1996: Tietokone voitti Garri Kasparovin shakissa, ”Hullun lehmän”-tauti teki tuhoa ja Jokelassa tapahtui dramaattinen junaturma.
”Uusia” sanoja: euro, hymiö + kettutyttö.

1997: Prinsessa Diana kuoli auto-onnettomuudessa, Kim-Jong Il valittiin Pohjois-Korean johtoon ja Steen Christensen tappoi kaksi poliisia Helsingissä. Niin ja Titanic tuli elokuviin! :)
”Uusia” sanoja: limuviina, paparazzi + tamagotchi.

1998: Bill Clintonin naisseikkailut (Monica Lewinsky), Suomi sai 12 mitalia Naganon talviolympialaisista ja Mika Häkkisestä tuli F1-maailmanmestari.
”Uusia” sanoja: freeware, HTML + suuhygienisti.

1999: Turkin maanjäristyksessä kuoli yli 15 000 ihmistä ja 200 000 ihmistä jäi kodittomaksi, Mika Myllylä voitti 3 MM-kultaa Ramsaussa ja maailma pelkäsi mitä tapahtuu kun vuosituhat vaihtuu.
”Uusia” sanoja: irkkaus/irkkaaminen, millennium(+Y2K) + teletapit.

Päätin ysäriviikon omasta mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla katsomalla Titanic-elokuvan. Titanic ilmestyi elokuvateattereihin vuonna 1997 ja on yksi kaikkien aikojen eniten tuottaneista elokuvista. Titanic on edelleen lempielokuvani edelleen, vaikka olen nähnyt sen monta kertaa. Elokuvassa on kaikkea mitä hyvä elokuva tarvitsee: selkeä juoni, draamaa, vahvat ja erilaiset henkilöhahmot, hienot lavasteet, oivallinen musiikki ja äänet ja vaikka mitä. Titanic on uppoamaton klassikko.

Jack & Rose <3

Vain nostalgiaa

Ysäriviikko oli ihan hauska viikko. Viikon aikana tuli muisteltua 1990-lukua myös kavereiden kanssa ja tuli todettua, että paljonhan maailma on niistä ajoista muuttunut. Viikon aikana sain tehtyä enemmän asioita kuin normaalisti ja yksi syy oli varmasti kännykän ja internetin puute. Vaikka en kuuluu kännykänräplääjien aktiivisempaan puoliskoon niin silti sitä tulee käytettyä joskus hieman liikaa myös turhaan. Olin suunnittelut ja odottanut tätä viikkotehtävää alkuvuodesta saakka ja odotin, että tämä olisi ollut jotenkin mullistava ja yksi vuoden hauskimmista viikkotehtävistä. Sitä tämä ei kuitenkaan ollut, vaikka nostalgisuus ja vanhojen aikojen muistelu olikin mukavaa. Viikkotehtävän tunnelmaa latisti tietenkin tekniset ongelmat (vhs-soitin, nintendo...), mutta muuten tuli todettua, että onhan tämä maailma kehittynyt myös hyvään suuntaan monessa asiassa.

Nintendo ei pelittänyt :(

Oma viikkotehtäväsuoritukseni oli onnistunut, koska pystyin olemaan ilman internetiä ja kännykkää ja kaikki muukin toiminta oli melko hyvin sidoksissa 90-luvulle. En epäillyt hetkeäkään, etten pystyisi olemaan ilman kännykkää ja nettiä viikon ajan eikä viikon aikana tullutkaan mitään haasteita sen suhteen. Kännykän ja netin puute olisi nykyään todennäköisesti hyvin monelle ihmiselle erittäin haastava tehtävä. Kiinnitin viikon aikana entistä enemmän huomiota siihen, miten paljon ihmiset ovat erityisesti älypuhelimen kanssa tekemisissä. Kaupungilla ja lenkkipoluilla tulee vastaan ihmisiä, jotka tuijottavat älypuhelintaan enemmän kuin ympäröivää maailmaa. Myös yliopistolla ja kavereiden kanssa aikaa viettäessä puheet menevät usein tyhjille korville, koska älypuhelin kiinnostaa enemmän. Kuten jo vuoden ensimmäisellä älypuhelinviikolla huomasin niin on älypuhelimissa toki paljon hyviä asioita, mutta tämä viikko osoitti minulle sen toisen puolen melko vahvasti. Itse pärjäsin viikon hyvin ilman sitä enkä kokenut jääneeni mistään paitsi.

Avasin mobiilidatan maanantaiaamuna ja viikon yhteydenottotulokset olivat:

- 8 vastaamatonta puhelua (1 "tärkeä")
- 2 tekstiviestiä
- 14 sähköpostiviestiä (3 tärkeähköä)
- 432 whatsapp-viestiä (ei yhtään tärkeää)
- 4 facebook-viestiä (1 erittäin tärkeä)

Viikko 45: Graduviikko

Paluu 1990-luvulta takaisin vuoteen 2015 tuo eteen työntäyteisen viikon, sillä viikolla 45 on vuorossa graduviikko. Aloitimme graduparini Turkan kanssa gradun työstämisen viime joulukuussa, mutta todellinen työskentely alkaa kunnolla tällä viikolla ja jotta se lähtee tehokkaasti liikkeelle niin paras tapa sitä ajatellen on toteuttaa se nimenomaan viikkotehtäväsuorituksena. Viikkotehtävän tavoite ei ole saada gradua viikon aikana valmiiksi vaan tarkoituksena on tehdä gradua 8 tuntia päivässä viikon jokaisena arkipäivänä eli kyseessä on ns. toimistotyöviikko. Päivittäisen työajan sisään kuuluu aamu- ja iltapäiväpalaverit, kaksi 15 minuutin kahvitaukoa sekä yksi puolen tunnin mittainen ruokatauko. Ainoana poikkeuksena kalenterissa on keskiviikko, jolloin meillä on keskellä päivää yliopiston sählyliigan pelit. Viikon tavoitteena on saada teoriaosuus mahdollisimman valmiiksi ja aloittaa viime keväänä toteutetun seurantatutkimuksen tulosten analysointi. Gradussa tutkimme 5.luokkalaisten oppilaiden viihtymistä liikuntatunneilla sekä yleisen fyysisen aktiivisuuden vaikuttamista siihen. Ei muuta kuin tehokasta viikkoa itse kullekin! :)

Loppu lähestyy: jäljellä enää 2 kuukautta ja 9 viikkotehtävää

Vuosi 2015 on kääntymässä loppusuoralle, kun sunnuntaina siirryttiin jo marraskuun puolelle. Viikkotehtävävuodestani on jäljellä enää 9 viikkotehtävää, jonka jälkeen tämä vaihtelevan antoisa vuosi on ohi. Lokakuun viikkotehtävät olivat monipuolisia ja haastavia, mutta siitä huolimatta ja ehkä juuri siitä syystä lokakuu oli yksi viikkotehtävävuoden mukavimmista. Myös lukijoita lokakuun viikkotehtävät ovat kiinnostaneet, koska lokakuun aikana blogia on luettu eniten koko vuoden aikana. Aiemmin kärjessä olleet helmi- ja heinäkuu jäivät selvästi lokakuun taakse. Lokakuun viikkotehtäväkattaus oli sopivasti vaihteleva: viikolla 41 vietin minimibudjettiviikkoa, viikolla 42 pelasin World of Warcraftia, viikolla 43 tutustuin Tampereen elämään manseviikon merkeissä ja viime viikolla palasin ysäritunnelmiin ”Back to the 90`s”-viikolla. Edessä on siis enää kaksi kuukautta ja 9 viikkotehtävää. Jäljellä on mm. juuri alkanut graduviikko, kirpputoriviikko, Big Brother-viikko, vuosikoosteviikko sekä vuoden huipentava viimeinen (sala)viikkotehtävä. Olen jättänyt tarkoituksella avoimeksi vielä muutaman viikon, koska haluan odottaa josko keksisin itse tai saisin muilta vielä parempia ideoita nykyisten vaihtoehtojen tilalle. Ole siis yhteydessä jos sinulla on mielessä tai keksit jonkin mahtavan viikkotehtäväidean! :)

Lokakuun oudoimmat 24 tuntia vietin WoWin parissa.

Viikkotehtävien vuosivertailussa (2009 vs. 2015) tämän vuoden viikkotehtävät napsivat lokakuussa päänahkoja lukemin 1-3. Viikon 41 vertailussa tämän vuoden minimibudjettiviikko jäi suorituksen tylsyyden vuoksi tappiolle vuoden 2009 viikkotehtävää vastaan: silloin pidin koko viikon raakaa kanamunaa mukanani. Hauska seikka sillä viikolla oli se, että olin silloin harjoittelussa päiväkodissa ja viikon saldoksi tuli lopulta 4 rikkoutunutta kanamunaa. Viikolla 42 askarteluviikko ei pärjännyt tämän vuoden eksoottiselle WoW-viikolle. Kuuden vuoden takainen viikon 43 twitter-viikko ei ollut manseviikon veroinen. Viikon 44 viikkotehtävänä kuusi vuotta sitten oli lenkkeilyviikko, joka oli mukava piristys silloiseen synkkään syksyyn, mutta mennyt ysäriviikko vei tämän vertailun voiton. Kokonaistilanne kallistui siis myös lokakuussa yhä selvemmin tämän vuoden viikkotehtävien hyväksi ja tilanne ennen marras-joulukuun viikkotehtäviä on 34-10.

Tänäkin vuonna pidin päivän raakaa kanamunaa mukana
v.2009 viikkotehtävien päiväuusintaviikolla.

Lokakuun vertailuviikot (2009 vs. 2015):

Viikko 41: Raaka kanamuna koko ajan mukana > Minimibudjettiviikko
Viikko 42: Askarteluviikko < World of Warcraft-viikko
Viikko 43: Twitter-viikko < Manseviikko
Viikko 44: Aamu- ja iltalenkkiviikko < Back to the 90`s

Tilanne on vuoden 2015 hyväksi 34 - 10. 

Viikko 43: Manseviikko

168 metriä korkea Näsinneula.

Pelipainotteisen WoW-viikon jälkeen siirryin Tampereelle viikoksi, kun viikolla 43 vuorossa oli "Manseviikko". Manseviikon tarkoituksena oli tutustua syvemmin Tampereen kaupunkiin ja tamperelaisuuteen. Olin kerännyt vinkkejä viikkoa varten facebookissa ja sainkin paljon hyviä ehdotuksia, mitä minun tulisi tehdä, nähdä ja kokea. Ehdotuksiin kuului mm. Näsinneulaa, Pyynikkiä, mustamakkaraa, penkkiurheilua, nyssellä ajamista, manserockin kuuntelua, Kummeleita, siipiravintolaa ja lenkkeilyä. Olen käynyt Tampereella 2000-luvun aikana muutamia kertoja vuodessa siskojen luona, mutta en ole tutustunut Tampereen tarjoamiin mahdollisuuksiin riittävän syvällisesti. Tämän viikkotehtävän tarkoituksena oli siis saada selkeämpi käsitys Tampereen hienosta kaupungista.

Pyynikin näkötornin maisemia.

Aloitin viikkotehtäväsuorituksen tekemällä ”tamperelaisuustestin” ja tulokseksi tuli -7 ("tamperelainen vain pakon edestä"). Tein saman testin sunnuntaina uudestaan ja viikko oli vaikuttanut ainakin testituloksen perusteella minuun positiivisesti, sillä tulos oli kääntynyt plussan puolelle: sain tulokseksi +2 ("tamperelainen puhkeamassa"). Jotain oli siis viikon aikana opittu ja koettu. Manseviikon aloitin pyöräretkellä ympäri kaupunkia. Elokuun geokätköilyviikon aikana opin paljon uusia asioita Joensuusta geokätköilyn kautta, joten päätin hyödyntää kyseistä kokemusta myös manseviikolla ja lähdin viikon alkajaiseksi kiertämään Tamperetta geokätköilyn merkeissä. Kiersin kätköjen perässä mm. Linnainmaata, Messukylää, Kalevaa ja päädyin lopulta Tampereen keskustaan. Maanantain aikana löysin 16 kätköä ja sain tutustua mm. Tampereen kirkkoihin, puistoihin ja lenkkipolkuihin. Geokätköilyreissun päätteeksi menin parturiin ja sanoin siellä, että hiukset saa leikata perinteiseen manselaismiehen tyyliin. Lopputulos oli lopulta melko hillitty, vaikka lupa oli laittaa tukka täysin uusiksi. Parturin jälkeen kävin etsimässä Tammelantorilta mustamakkaraa, mutta olin liikkeellä väärään aikaan enkä saanut maistaa sitä vielä. Penkkiurheilun kannalta Tampere on melko oivallinen kaupunki, koska pääsarjajoukkueita löytyy monesta eri lajista ja penkkiurheiluravintoiloita löytyy paljon ympäri kaupunkia. Kävin suorittamassa Hot Wings-suorituksen Pub Aikalisässä, jossa kävin katsomassa jenkkifutista siipien kera.

Siipiä ja jenkkifutista Pub Aikalisässä.

Tiistaina sain suoritettua monia ehdotettuja asioita. Puolen päivän aikaan kävin syömässä elämäni ensimmäisen kerran mustamakkaraa Tammelantorilla. Mustamakkara oli paljon parempaa kuin etukäteen oletin sen olevan. Puolukkahillo ja maito sopi oikein hyvin sen kanssa. Voin ja aion syödä mustamakkaraa uudestaankin. Tammelantorilla oli jonkin verran ihmisiä koleasta syyssäästä huolimatta. Kävin jututtamassa muutamia tamperelaisherroja ja kyselemässä mikä Tampereessa on parasta, mutta herrasmiehet olivat melko vaitonaisia ja mainitsivat vain mustamakkaran. Tappara vs. Ilves-keskustelun suhteen he olivat kovin vaitonaisia ja syy selvisikin pienen juttelun jälkeen: molemmat olivat JYPin faneja. Sitä ei Tampereella välttämättä uskalla sanoakaan ääneen. 

Mustamakkara yllätti positiivisesti.

Tammelantorilta suuntasin keskustan kautta kohti Pyynikin näkötornia ja munkkikahveja. Pyynikin näköalatornista avautui upeat maisemat ja samalla sain testattua omaa tamperetietoisuuttani, kun yritin hahmottaa missä suunnassa oli mikäkin kaupunginosa. Pyynikin reissulla kävin hakemassa myös muutaman geokätkön sekä juoksemassa Pyynikin portaita, jotka olivat paljon lyhyemmät kuin olin kuvitellut. Pispalan portaat ovat ne toiset tunnetut portaat, joista puhutaan, mutta en lopulta ehtinyt käydä niitä testaamassa. Opin Pyynikin reissulla myös sen, missä Varala sijaitsee. Opiskelukaverini Noora on siitä puhunut, mutta en ollut aiemmilla Tampereen vierailuilla käynyt lähelläkään Varalaa. 

Pyynikin portaat tuli testattua.

Tiistai-iltana kävin Teivon raviradalla, jossa vietettiin Toto-iltaa. Minulla jäi heinäkuun lopussa Joensuun kuninkuusravit väliin ja nyt tuli oiva sauma lievittää sitä pettymystä Teivon raviradalla. Meininki raveissa oli kiehtova ja löin vetoa jokaisesta kymmenestä lähdöstä. Sain ainoastaan yhden osuman, mutta olin myös erittäin epäonnekas: kolmessa lähdössä minun veikkaamani hevonen hävisi kiritaistelun aivan viimeisten metrien aikana. Jos nämä kiritaistelut olisivat kääntyneet minun hevosten voitoksi niin olisin saanut mukavat voitot, mutta tällä kertaa jäin lievästi tappiolle. Teivon ravikokemus oli sen verran mukava, että aion lähteä katsomaan Joensuun iltaraveja tulevaisuudessa. Hieman koukuttavaa hommaa tuo on.

Totoilua Teivon raviradalla.

Keskiviikkona kävin katsomassa Tampereen parasta lätkää, kun Tappara pelasi Hakametsässä Vaasan Sportia vastaan. Tappara pelasi melko aneemisen pelin, mutta pystyi voittamaan reilun 4000 katsojan läsnäollessa Sportin lukemin 2-1. Hakametsän yleisön meininki oli muuttunut positiivisempaan suuntaan muutamassa vuodessa, koska nyt faniryhmä piti selkeästi ääntä ja tunnelmaa yllä ja kannustuksessa keskityttiin kannustamaan omiaan eikä buuaamaan vastustajalle. Vaikka olenkin Tappara-fani niin en ole aiemmin pitänyt Tapparan fanikulttuurissa, jossa tärkeämpää on ollut huutaa vastustajille kuin kannattaa omiaan. Siinä mielessä olin positiivisesti yllättynyt tästä muutoksesta. 

Tappara jatkoi vahvaa alkukauttaan voittamalla Sportin.

Perjantaina oli hieman naisellisempi päivä. Päivällä pyörähdin IKEAssa parin tunnin mittaisella visiitillä ja illalla kävin katsomassa naisten salibandyliigan ottelua Classic vs. O2-JKL. IKEA on ollut aina yksi suosikkipaikoistani ja nyt tuli vähän ikävä Järvenpään aikoja, kun IKEAssa tuli pyörittyä useammin ja silloin oli mahdollisuus ostella vaikka mitä. Nyt en voinut ostaa sieltä paljoakaan, koska tavaroiden kuljettaminen Joensuuhun ei ole kovinkaan helppoa. Perjantai-illan Classicin ja O2:sen ottelussa joukkueiden tasoero tuli 1.erän lopussa esille ja Classic voitti jyväskyläläiset lopulta lukemin 12-1. En ollut aiemmin käynyt Tampere Areenalla, joten sekin tuli nyt nähtyä. O2-JKL:n pelissä mieltä lämmittävää oli nähdä vanhan pelaajani Siljan tekemä maali normaalisti aivan maalivahdin alueen rajoilta. Ex-koutsi oli erittäin ylpeä kyseisestä suorituksesta, vaikka muuten peli oli Classicin näytöstä. Classicin pelaajista suurimman vaikutuksen teki Ella Alanko, vaikka hän huilasikin viimeisen erän. Ella on vakuuttava ja näyttävä pelaaja, jota on ilo katsella.

IKEA: taivas maan päällä.

Manseviikolla kävin tietenkin myös Näsinneulassa katsastelemassa maisemia. Näsinneulan maisemat olivat upeat, varsinkin kun aurinko paistoi kirkkaana taivaalla. Näsinneulavisiitillä huomasin miten hyvin olin oppinut tuntemaan Tamperetta: hahmotin yläperspektiivistä missä mikäkin kaupunginosa sijaitsee ja bongailin tuttuja paikkoja (mm. Ratina, Pyynikin näköalatorni, tornihotelli, Hervannan vesitorni). Särkänniemen keikka jäi välistä vuodenajan takia, mutta tulipahan nähtyä minkälaisia laitteita Särkänniemessä on. 

Aurinkoiset maisemat oli Näsinneulavisiitin aikaan.

Viikon aikana luin tietenkin Aamulehteä aamuisin, jotta tiesin mistä Tampereella puhutaan. Katsoin viikon aikana myös Uusi päivä-tv-sarjan kaikki viikon jaksot. "UP" on kuvattu Tampereella, joten kuului omalta osaltaan tähän viikkoon. En ollut aiemmin katsonut UP-jaksoa kokonaan, mutta ihan sympaattiselta sarjalta se vaikutti. Tähän viikkoon sopi myös mainiosti YLEn stand up-kilpailun Naurun tasapainon semifinaali, jonka teemana oli ”Manserock”. Sitä oli hauska katsella juuri tällä viikolla, kun olin itsekin juuri tutustunut tarkemmin manseen ja myös manserockiin (olin tehnyt spotifyssä "manserock"-soittolistan). Kyseinen Naurun tasapainon jakso on katseltavissa Areenassa: 
http://areena.yle.fi/1-2623971?autoplay=true

Aamulehden osuva otsikko.

Manseviikko toi mukavaa vaihtelua tähän syksyyn, koska olen ollut pääsääntöisesti Joensuussa koko syksyn. Manseviikon tarkoituksena oli tutustua Tampereen kaupunkiin ja tamperelaisuuteen mahdollisimman hyvin ja koen onnistuneeni siinä. Viikon onnistumista kuvastaa tamperelaisuustestin tulos ja se, että osaan hahmottaa Tamperetta nykyään maantieteellisesti selkeämmin ja tiedän, mitkä asiat ovat tamperelaisille ”tärkeimpiä” ja mitä he pitävät Tampereessa maininnan ja tutustumisen arvoisena. Sain tehtyä lähes kaikki facebookin kautta ehdotetut asiat ja ne ehdotukset tulivat pääsääntöisesti tamperelaisilta (nykyisiltä tai entisiltä). En tiedä olisinko koskaan tutustunut ja oppinut tuntemaan Tamperetta näin hyvin ilman tätä viikkotehtävää. Jälleen on yksi sulka lisätty viikkotehtävävuoden hattuun: olen saanut jälleen uutta oppia yksinkertaisella tavalla.

Tampereen komein rakennus: 88,5m korkea tornihotelli.

Viikko 44: Back to the 90`s

Menneellä viikolla muisteltiin sitä, kuinka 30 vuotta vanhassa ”Paluu tulevaisuuteen”-elokuvassa käytiin vierailemassa 21.10.2015 silloisessa tulevaisuudessa. Itselläni on luvassa eräänlainen aikahyppy viikolla 44, kun palaan ajassa yli 15 vuotta taaksepäin ja yritän elää viikon ajan sellaista elämää, jota elettiin 1990-luvulla. Tämän viikkotehtäväsuorituksen suurin haaste on se, että ympäröivä maailma elää vuotta 2015 ja minun pitäisi yrittää elää siinä 1990-luvun avuin. Tämä kuuluu niihin viikkotehtäviin, joissa suoritus muotoutuu ja tarkentuu viikon edetessä eli aina kun tajuan jonkin tilanteen/asian, joka ei kuulunut vielä 1990-luvulle niin jätän sen tekemättä.

Paluu 1990-luvulle.

Etukäteen ajateltuna merkittävimmät ”puutteet” ovat kännykän ja internet-yhteyden puute. Nämä molemmat olivat toki jo osittain käytössä 1990-luvulla, mutta päädyin jättämään ne lähes kokonaan pois, että saan hieman lisähaastetta tähänkin viikkoon. Kännykkää pidän kotona eteisen pöydällä ja käytän sitä ainoastaan samalla tavalla kuin lankapuhelinta käytettiin eli vastaan puhelimeen tai voin soittaa sillä ainoastaan kotona ollessani. Televisiosta saan katsoa ainoastaan YLEn kanavia, MTV3:sta ja Nelosta. Aion pelata viikon aikana 8-bittistä Nintendoa ja 90-luvun tietokonepelejä. Jos mieleni tekee katsoa elokuvia niin niitä minä katson videoilla. Musiikkia voin kuunnella ihan normaalisti radiosta, mutta minulla on myös muutama CD-levy tallella 90-luvulta (mm. Captain Jackia). Tämän viikkotehtäväsuorituksen aikana minuun saa yhteyden parhaiten siis soittamalla ja toivomalla, että olen kotona ja ehdin vastaamaan puhelimeen. Myös posti kulkee normaalisti ja vanhanaikaisesti kotiovelle saa tulla tarkastamaan olenko kotona. Tämä voi olla erittäin mielenkiintoinen ja mieltä avartava viikko, kun tulee huomattua miten paljon maailma ja arki on muuttunut 15 vuoden aikana. Netittömyys ei tule olemaan vaikeaa, koska olen tänäkin vuonna jo ollut ilman sitä viikon yksipyöräisviikolla. Ilman kännykkää oleminen voi tuottaa jonkin verran haasteita nykyään, kun on tottunut olemaan saavutettavissa koko ajan. Näistä haasteista huolimatta palaan 90-luvulle hyvällä mielellä! :)

Herätyskello herättää minut maanantaina 1990-luvulle.

Viikko 42: WoW-viikko

Viikolla 42 päätin syksyisen pimeyden lisääntyessä poistua omalta mukavuusalueeltani pelimaailmaan. Monet viikkotehtävät ovat olleet liikunnallisia (mm. Jukka Keskisalon treeniviikko sekä suunnistus-, hiihto- ja kuntosaliviikot) tai jotain yksittäisten taitojen opettelua (korttitalo, yksipyöräisellä ajaminen, rubiikin kuutio), mutta tällä kertaa oli vuorossa aiempiin tehtäviin verrattuna erilainen viikko. Viikolla 42 vietin nimittäin ”WoW”-viikkoa, jonka aikana tutustuin ja opettelin pelamaan maailmalla erittäin suosittua World of Warcraft-tietokonepeliä. En ollut kyseistä peliä aiemmin pelannut, mutta vuosien varrella olen kuunnellut sivukorvalla, kun monet kaverini ovat siitä puhuneet ja sitä pelanneet. En ole pelannut tietokoneella oikeastaan muita kuin urheilupelejä nuorempana, joten edessä oli normaaleja rutiineja rikkova viikko. Fiilikset tähän viikkoon lähtiessäni olivat hyvin samankaltaiset kuin ”Harry Potter”-viikolla: lähdin kohti uutta ja tuntematonta maailmaa vähäisillä etukäteistiedoilla. Tässä blogitekstissä on yleisfiiliksiä koko viikosta ja 24 tunnin maratonhaasteesta sekä lyhyt kooste siitä, millainen peli WoW on. 

Warrior DiMauro.

WoWista lyhyesti

World of Warcraft (”WoW”) on erittäin suosittu verkkoroolipeli, joka julkaistiin vuonna 2004. Pelin suosio on ollut huipussaan vuonna 2010, jolloin sillä oli peräti 12 miljoonaa maksavaa pelaajaa. Pelissä asetutaan Liittouman tai Lauman puolelle. Pelaaja valitsee itselleen myös hahmoluokan, nimen ja ulkonäön. Rodun valinta vaikuttaa aloituspaikkaan ja taitoihin. Rotuja ovat mm. ihminen, haltia, kääpiö, maahinen, örkki, peikko ja hiisi. Pelin edetessä hahmot kehittyvät ja saavat uusia taitoja, jotka vaikuttavat pelaamiseen. Pelissä edetään erilaisten tehtävien tekemisen kautta: tehtävän suorittamisesta saa usein palkintoja (rahaa tai esineitä) sekä kokemuspisteitä (experience points eli "xp"), joiden kautta myös oman hahmon taso (=level) lopulta nousee. Tehtävät voivat olla esimerkiksi esineiden/asioiden keräilyä, tavaran kuljettamista, paikkojen tai henkilöiden etsimistä tai vihollisten tappamista. WoWia voi pelata yksin, mutta on mahdollista muodostaa ryhmiä ("partyja") toisten pelaajien kanssa: tämä helpottaa tehtävien suorittamista. Pelihahmon kuollessa hahmo palaa lähimmälle hautausmaalle, josta haamun on kuljettava takaisin omaan kuolinpaikkaanasa ennenkuin pelaaminen voi jatkua. (Lähde: Wikipedia.)

Paikasta toiseen voi liikkua lentämällä.

Viikko WoWittamista

En osannut etukäteen odottaa juuri mitään tästä viikkotehtävästä enkä osannut määritellä mitään erityistä tavoitetta. Tarkoituksena oli kuitenkin asettaa WoWin pelaaminen tällä viikolla arkipäivien ykkösprioriteetiksi siten, että kaikki muu oheistoiminta elämässä kulkee WoWin ehdoilla. Tiesin etukäteen, että WoWissa pelaajan ”levelit” nousevat pelin edetessä, mutta en tiennyt, mikä voisi olla realistinen lvl-tavoite viikon aikana saavutettavaksi. Muutamat kaverit arvioivat, että voisin edetä viikon aikana (peliajasta riippuen) johonkin 15-25 levelin tasolle. Olin ehkä hieman yllättäen sunnuntai-iltana innoissani tästä viikkotehtävästä ja siitä, että pääsen aivan uuteen maailmaan käsiksi. Sen vuoksi aloitinkin WoW-viikon välittömästi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, kun kello löi 0.00. Sunnuntain puolella olin varmistanut, että peli toimii ja tutustuin WoWin maailmaan etsimällä perustietoa Wowista ja lukemalla keskustelufoorumeita. Hauska yksityiskohta oli se, että muutamat linkit veivät minut keskusteluihin, joita mm. lasten äidit tai miesten vaimot/tyttöystävät kyselivät miten suhtautua kun oma lapsi/mies pelaa wowia. Katsoin sunnuntai-iltana myös South Parkin jakson, joka oli pyhitetty WoWille. Kyseinen South Parkin jakso ("Make Love, Not Warcraft") voitti Emmy-palkinnon parhaana alle tunnin pituisena animaatiosarjan jaksona vuonna 2007. Kyseinen South Parkin jakso antaa kyllä yllättävänkin realistisen (vaikkakin ylivedetyn) kuvan siitä, millaista kunnon wowittaminen voi korkeimmillaan olla. Sen jakson katsomisen jälkeen olin entistäkin enemmän innossani WoW-viikkoa varten. Kyseinen South Park-jakso löytyy mm. täältä: https://vimeo.com/89858791

Su-ma-yön peliympäristö oli tunnelmallinen.

Sunnuntai vaihtui maanantaiksi ja wowittaminen alkoi hahmon luomisella. Valitsin itselleni punahiuksisen kääpiötaistelijan, jonka nimeksi tuli DiMauro. Tämän jälkeen lähdimme WoW-viikon kavereiden (MikkoA:n & Tommin) kanssa pelaamaan. Pojat ovat wowittaneet aiemmin ja he toimivatkin viikon aikana pätevinä mentoreina ja pelikavereina. Ensimmäinen pelisessio kesti hieman yli neljä tuntia. Ensimmäiset ”questit” eli tehtävät olivat yksinkertaisia ja helppoja, mutta se oli minulle tärkeää, koska minulle tuntui kaikki olevan uutta ja ihmeellistä. Ensitunnelmat pelistä olivat positiiviset, mutta siihen kokemukseen vaikutti vahvasti peliympäristö ja sen luoma hämyinen tunnelma. Aloin oppimaan perusasioita ja liikkumista vähitellen, mutta kaikki toiminnot tapahtui hitaasti. Levelit lähtivät kaikesta huolimatta nopeasti nousuun ja ensimmäisen pelisession jälkeen olin jo levelillä 7. Väsymys alkoi painaa auringon noustessa ja kuolin yhdessä vaiheessa liian monta kertaa peräkkäin, joten päätin lähteä unille muutamaksi tunniksi ja jatkaa päivällä uudestaan virkeämmällä mielellä. Ensivaikutelman perusteella melko yksinkertaiselta peliltä WoW vaikutti.

Viikon teema: energiajuomaa ja WoWia.

Maanantaina jatkoin pelaamista yliopistolounaan jälkeen ja pelasin illan sählyvuorolle asti. Sählyvuoron jälkeen oli vuorossa jälleen peliyö ja saavutin 10 levelin ensimmäisen vuorokauden aikana. Ma-ti-yönä jatkoin pelaamista neljään asti. Tiistaina jatkoin pelaamista päivällä ja peliputken katkaisi ainoastaan Pekan ja Pätkän "Lumimiehen jäljillä"-elokuva sekä Suomen lentopallomaajoukkueen EM-kisojen urhea pudotuspeliottelu Italiaa vastaan, joka päättyi hienon taistelun jälkeen kuitenkin Italian voittoon. Lentopallopettymyksen jälkeen oli kotona kuitenkin odottamassa WoW. Tällä kertaa pelasin WoWia vain aamukolmeen, koska keskiviikkona oli yliopiston sählyliigan kauden avauspelit ja halusin olla niissä edes jonkinlaisessa fyysisessä vireessä. Pelit menivät tappioista huolimatta hyvin toisen pelin loppuun asti. Minut taklattiin vastustajan toimesta polvitaklauksella laidan vieressä nurin ja sehän sattui. Viikkotehtävän kannalta tämä oli kuitenkin onnekas polvitaklaus, koska nyt minulla oli enemmän aikaa wowittamiselle. Edellisyön pelaamisen aikana mietin jo puolihuumorilla, että voisin yrittää ottaa tästä viikkotehtävästä vieläkin enemmän irti ja kokeilla 24 tunnin pelihaastetta. Se jäi yöllä enemmänkin väsyneen ajatuksen tasolle, mutta polvitaklauksesta toipuessani mietin, että enpä minä muuta seuraavan 24 tunnin aikana voisikaan oikeastaan tehdä. Siispä haastoin itseni 24 tunnin WoW-haasteeseen eli minun oli tarkoitus pelata WoWia 24 tuntia putkeen ilman suurempia taukoja.

Polvitaklauksen "ansiosta" oli enemmän aikaa WoWille.

24 tunnin WoW-haaste (ke-to)

Sain siis kuningasidean tiistaiyönä pelaamisen yhteydessä ja lähdin toteuttamaan 24 tunnin mittaista pelimaratonia keskiviikkoillasta eteenpäin. Ainoat tauot 24 tunnin pelisessiossa oli Mojiton ulkoiluttamiset, mutta muuten olin pelin äärellä 24 tuntia. MikkoA hoiti kahvinkeittämisen illalla ja toi minulle pyytämättä 10 juustohampurilaista mäkkäristä, että jaksan varmasti pelata koko urakan alusta loppuun. Muuten jääkaapissa oli mikroa vaille valmista ruokaa, jota söin pelaamisen yhteydessä, ettei vaan tauot veny liian pitkiksi. Olen valvonut useasti elämäni aikana yli 24 tuntia putkeen, mutta nyt oli uusi syy kokeilla 24 tunnin valvomista. Haasteen alkaessa pohjalla oli jo 9 tuntia valvomista ja kaksi sählyliigan peliä, joten täysin tuoreena en lähtenyt tätä 24h-suoritusta tekemään. Uskoin kuitenkin itseeni ja omaan jaksamiseen, koska minulla tulee hyvin harvoin elämässä sellaisia tilanteita, joissa joudun sanomaan: ”ei jaksa”.

Pelikone ja laskuri oli valmiina haasteeseen.

Lähdin 24 tunnin sessioon leveliltä 13. Takana oli alkuviikon ajalta jo 20 tuntia WoWittamista ja perusasiat alkoivat olla jo jollain tasolla hallussa. Olin jo tässä vaiheessa todennut, että WoWittaminen ei ole edelleenkään minun juttu enkä ole kovinkaan hyvä pelaamaan tätä peliä. Toisaalta juuri sen takia halusinkin ottaa mahdollisimman paljon irti tästä viikkotehtävästä. 24 tunnin haaste lähti maltillisesti käyntiin. Lähdin aluksi suorittamaan tehtäviä, mutta tuntien edetessä aloin enemmänkin seikkailemaan ja kuluttamaan aikaa myös muuten kuin tehtäviä tekemällä. Sain kutsuja yön aikana kolmeen eri "partyyn" ja se oli hauskempaa kuin yksin pelaaminen. Aamuyöllä laitoin toisesta läppäristä pyörimään NHl-matsin Philadelphia-Chicago, jonka yhteydessä juhlistettiin Stanley cup-voittaja Kimmo Timosen päättynyttä uraa.

Kimeä juhlittiin Philadelphiassa.

Neljän jälkeen tuli 24 tunnin haasteen pahimmat väsymyksen oireet, kun ajatus ei kulkenut enää ja pelaaminenkin oli puuduttavaa. Olin tässä vaiheessa levelillä 16, mutta seuraavan viiden tunnin aikaan en saanut oikeastaan mitään aikaan vaan seikkailin uusissa maisemissa tekemättä mitään järkevää. Aamuyön turhien tuntien jälkeen käytin Mojiton aamulenkillä ja sain siitä uutta virtaa ja tuntui kuin olisin noussut pelissä uudelleen kuin feeniksin lintu. Tunnit alkoivat vähenemään ja minua alkoi yhä enemmän hymyilyttämään tämä koko haaste: tiesin viimeistään 14 tunnin kohdalla, että tämä tulee onnistumaan ja laitoinkin youtubesta toisella koneella soimaan laskurin taakse South Parkin WoW-jaksosta tutun ”Live to win”-biisin 10 tunnin version tuomaan tunnelmaa viimeisille tunneille. En jaksanut välittää enää leveleistä ja questeista ja loppupuolella keksinkin omia tehtäviä, joita tein pelaamisen yhteydessä. 24 tunnin pelisession hauskimmat ja samalla jännittävimmät hetket tulivat 16 tunnin kohdalla, kun Duskwoodin kylään saapui iso jättiläishahmo, joka tappoi kaikki eteen tulleet tyypit ja sille ei kukaan pärjännyt. Minä pääsin väistämään sitä ennen kuin kuolin ja päätin lähteä seuraamaan jättiläistä niin pitkälle kun vain pystyn. Minun piilos-/seuraamisleikki kesti lopulta yli tunnin ennenkuin tapahtui kummia: minun takaa tuli toinen samanlainen jättiläinen ja tappoi minut välittömästi. Olin kauhistunut miten joku voi trollata tuolla tavoin näinkin vakavassa pelissä.

10 juustohampparia oli haasteen tukena.

Viimeinen tunti meni MikkoA:n kanssa ja saimme nostettua viimeisen tunnin aikana minun levelin vielä yhden pykälän ylöspäin. Aivan lopuksi menin Lakeshiren kaupungin ravintolaan ja kun 24 tunnin laskuri kävi loppuun niin aloitimme MikkoA:n kanssa juhlimisen, pelihahmoilla tietenkin. Haaste oli onnistuneesti suoritettu ja olin päätynyt levelille 19.

24 tunnin haasteen loppubileet! :)

Viikon mittainen WoW-taival

World of Warcraft-viikko menee omassa kategoriassaan tämän vuoden viikkotehtävien aateliin. Veikkasin etukäteen, että pystyn innostumaan tästäkin asiasta viikkotehtävän ajaksi, mutta arvelin tämän jäävän viikon mittaiseksi kokeiluksi. Näin sunnuntai-iltana olen edelleen samaa mieltä, vaikka kyseessä onkin ihan mukava ja tietynlaisesta yksinkertaisuudesta huolimatta moniulotteinen peli. Tällaiset pelit eivät ole kuitenkaan minulle niin kiinnostavia ja innostavia, että jaksaisin jatkaa pelaamista tämän viikon jälkeen. Toki nyt minulla on 20 levelin tasoinen hahmo tallennettuna, joten jos joskus tulee sellainen fiilis, että tekisi mieli wowittaa niin onpahan se mahdollisuus olemassa eikä tarvitse aloittaa pelaamista ihan alusta. Nytpä tiedän millainen peli WoW on ja osaan kuvitella, miksi sitä niin monet ihmiset ympäri maailmaa pelaa. Viikkotehtävän suurin ja muistorikkain anti oli 24 tunnin haaste, josta suoriuduin omasta mielestäni oikein mainiosti. Kokemus ympärivuorokautisesta pelaamisesta oli uusi juttu, mutta eipähän ole enää.

14.-15.10.2015: Never forget!

Jos minun viikkotehtäväsuoritusta miettii kunnon WoW-pelaajien näkökulmasta niin ei tämä pelillaadullisesti ollut erityisen kova suoritus. Levelille 20 pääseminen voisi tapahtua huomattavasti nopeammin ja pienemmillä pelimäärillä, mutta toisaalta minun pääasiasiallinen tarkoitus ei ollutkaan nostaa leveleitä mahdollisimman korkealle vaan tutustua WoW-maailmaan ja opetella pelaamaan. Yksin pelaaminen oli tylsää ja onneksi Tommi ja MikkoA jaksoivat olla mukana monia tunteja viikon aikana. Sain heiltä apua ja tukea ja oli muutenkin mukavampi suorittaa tehtäviä kimpassa kuin yksin. Ilman näiden kahden sankarin apua ja peliseuraa viikkotehtäväsuoritus ja pelaaminen ei olisi ollut niin mukavaa. Oli hauska liittyä myös tuntemattomien ihmisten ”partyihin” eli suorittamaan tehtäviä yhdessä. Vaikka en osannut vielä pelata ja chat-kommunikointi oli hidasta niin oli kivaa jutella pelichatin kautta tuntemattomien party-kavereiden kanssa. Välillä vaan hävetti, kun olin huomattavasti huonompi pelaaja kuin muut partyn jäsenet. Sosiaalinen ulottuvuus on varmastikin tämän pelin yksi vahvuus ja suosion syy. Kiva peli WoW on, vaikka oma pelaaminen jääkin aika lailla tähän viikkoon. 24 tunnin haasteen jälkeen pelasin itseni siis vielä levelille 20, jotta sain tasaluvun täyteen.

Tähän jäi DiMauron WoW-viikko.

Viikko 43: Manseviikko

Viikolla 43 vietän aikaa Tampereella ja mikäpä olisi parempi viikkotehtävä kyseiselle viikolle kuin rehellinen ”manseviikko”. Olen viettänyt Tampereella aikaa vuosien varrella useita kertoja, kun molemmat siskoni ovat asuneet siellä. En ole kuitenkaan osannut antaa Tampereelle sitä arvoa, mikä sille kuuluu vaan olen ollut Tampereella enemmänkin vierailemassa siskojen luona ja viettänyt aikaa melko yksinkertaisella tavalla. Sen vuoksi nyt on oivallinen tilaisuus viikkotehtävän merkeissä selvittää, mitkä asiat Tampereessa ja tamperelaisuudessa on parasta ja ominaista. Kysyin tätä viikkotehtävää varten facebookissa pari viikkoa sitten kavereiltani, mitä kaikkea tamperelaisuuteen kuuluu ja mitä minun pitäisi viikkotehtävän aikana tehdä/huomioida. Sain erittäin paljon vinkkejä ja ehdotuksia, joten lähtökohdat tälle viikolle ovat sangen maittavat. Kiitokset jo tässä vaiheessa kaikille ehdotusten antajille!