Viikko 22: Lastenhoitoviikko

:) :) :)

Kahden kokemusrikkaan turisti- ja euroviisuviikon jälkeen olikin vuorossa aivan erilaista menoa. Sain kahden edellisviikon aikana nähdä paljon ja käydä Ostravassa katsomassa jääkiekon MM-kisoja, seikkailla Bratislavassa ja viettää aikaa Wienissä mm. euroviisuissa. Viikolla 22 rauhalliseen omaan aikaan ja seikkailuihin ei ollut enää aikaa ja mahdollisuutta samalla tavalla, kun edessä oli lastenhoitoviikko. 

Poikien legorakennelmaa.

Viikkotehtävän ideana oli kokea (lähes) viikon mittainen ajanjakso, jolloin olen vastuussa kolmesta 4-8-vuotiaasta siskonpojasta täysipäiväisesti 24/7. Olen viettänyt paljon aikaa kyseisten poikien kanssa vuosien varrella, mutta olen tehnyt pääasiallisesti vain ns. helppoja juttuja eli leikkinyt, pelaillut ja käynyt ulkoilemassa. Viikkotehtävän aikana olin maanantaiaamusta asti poikien päähuoltajana ja tein suuren osan asioista yksin. Isosisko ja hänen miehensä saivat "vapaata” lastenhoitovastuusta sunnuntaihin asti. Jännityksellä odotin miten väsyttävää ja raskasta kokopäiväinen hoitaminen todellisuudessa on.

Viikko lähti käyntiin maanantaiaamun aamupalapöydästä.

Viikon kaksi ensimmäistä päivää olivat pojilla vapaapäiviä koulusta ja päiväkodista. Vapaapäivien aikana huomasin nopeasti, miten näppärästi pystyy rytmittämään päivää ruokailujen kautta. Ulkoilua haluan ja toivon lapsien harrastavan mahdollisimman paljon kelistäkin riippumatta ja vapaapäivien aikana olimme ulkona 2-3 kertaa päivässä, yhteensä noin 3-4 tuntia/päivä. Ruokailujen ja ulkoilujen lisäksi näen tärkeänä, että erityisesti 4-8-vuotiaiden lasten tulee saada päivittäin aikaa leikkiä vapaasti. Mielikuvituksen kehitys tapahtuu nimenomaan vapaan leikin ansiosta. Vapaapäivät rytmittyivät sopivasti ruokailujen ja ulkoilujen myötä. Sisällä ollessamme siivosin, järjestelin tavaroita, tein ruokaa ja muita tarvittavia kotihommia. Välillä osallistuin poikien kanssa leikkeihin ja peleihin. Tämä jatkuva liikkeessä oleminen ja järjeteleminen oli yksi viikon mukavimmista asioista, koska yksin asuessani en koe niin tarpeelliseksi tehdä kaikkea niin huolellisesti.

Monopolia tuli myös pelattua.

Keskiviikosta perjantaihin oli pojilla vuorossa normaalit koulu- ja päiväkotipäivät. Näiden päivien suurimpina haasteina oli muistaa kaikki tarvittavat asiat välipaloineen mukaan aamulla. Haasteena lapsiperheillä on aamuisin varmasti se, ettei etukäteen välttämättä tiedä varmaksi millä tuulella lapset ovat. Myös äkilliset sairastumiset voivat lisätä haasteita. Minä pääsin näiden asioiden suhteen melko helpolla, koska kaikki pojat pysyivät terveenä eikä aamulla ollut juurikaan ongelmia poikien normaalin aamuväsymyksen lisäksi. Keskiviikkoisin pojilla on Suomi-koulua, jossa he tapaavat muita Wienissä asuvia suomalaislapsia. Suomi-koulun päivät näkyvät keskiviikkoiltaisin väsymyksenä ja torstaisin pienenä levottomuutena.

Torstaina käytiin Madame Tussaudsin vahakabinetissa.

Torstaina kävimme purkamassa poikien energiaa iltapäivällä Praterin huvipuistossa ja Madame Tussaudsin vahakabinetissa. Tällä tavoin poikien torstain suuri energiamäärä saatiin kulutettua ennen nukkumaanmenoa. Praterin alueella riitti pojilla kiinnostavia laitteita ja suuri suosikki oli selvästi törmäilyautot. Oli kivaa itsekin päästä törmäilyautoihin yli 10 vuoden tauon jälkeen. Yksi lastenhoitoviikon mukavin asia olikin se, että pääsi tekemään paljon sellaisia hauskoja asioita, joita ei ole tullut tehnyt lapsuuden jälkeen.

Praterin huvipuistoalueella riittää tekemistä.

Perjantai oli melko rauhallinen päivä ja iltapäivä meni ulkoilun merkeissä. Lastenhoitoviikon huipensi viimeinen kokonainen päivä lasten kanssa, kun lauantaiaamun aloitimme brunssilla lettuineen päivineen ja kävimme uimahallissa polskimassa. Päivän ohjelmassa oli myös olympialaiset ja loppuilta meni majaa rakentaessa sekä elokuvan katselun merkeissä. Illan päätteeksi katselimme menneen kolmen viikon kuvia, mutta vain 1/3 pojista pysyi siinä vaiheessa hereillä. Lauantai oli erittäin toimelias ja mukava päivä, johon oli hyvä päättää tämä lastenhoitoviikko. Lähdin sunnuntaiaamuna poikien vielä nukkuessa lentokentälle ja kohti Suomea iloisin, mutta haikein mielin. Ehdin kiintyä entistä enemmän kolmeen huippupoikaan tämän pitkän kolmeviikkoisen pätkän ja erityisesti lastenhoitoviikon aikana. Suomeen palattuani menin kyläilemään omaan monivuotiseen Järvenpään kesämajoitukseen Saarisen perheen luokse, jossa pääsin jatkamaan lastenhoitoviikkoa vielä leikin merkeissä hieman nuoremman Markku-pojan kanssa.

Lastenhoitovietti yltyi viikon aikana ja jatkui Suomessakin.

Lastenhoitoviikon aikana vahvistui se tunne, että olisin nyt valmis monivuotiseen lastenhoitoaikakauteen. Olen saanut elää omaa vapaata elämää sen verran kauan tähän mennessä, ettei minua enää haittaisi se, jos lapsi/lapset veisivät minulta omaa aikaa. Toisaalta niin kauan kun minulla ei ole lapsia niin ehdin ja pystyn tekemään joka päivä niitä asioita, joista itse nautin ja mitä haluan tehdä. Siitä nautin tällä hetkellä esimerkiksi näiden viikkotehtävien merkeissä, kun ei ole vielä lasta hoidettavana. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä viikko oli kenties jopa koko vuoden tähän mennessä mukavin viikko. Kiitos siitä kuuluu kolmelle veikeälle pojalle sekä tietenkin siskolle ja hänen miehelleen! :)

<3

Viikko 23: Yksipyöräisviikko (+ilman nettiä)

Alkavalla viikolla otan työviikon ohessa haasteeksi uuden taidon oppimisen: harjoittelen yksipyöräisellä pyörällä ajoa. Tavoitteenani on opetella ajamaan yksipyöräisellä niin hyvin kuin viikon aikana on mahdollista minun oppia. Vuonna 2009 minulla oli tähän verrattavissa viikkotehtävänä skeittiviikko, jonka aikana opettelin perustemppuja. Opin viikon aikana lopulta vain ollien ja pari laudan perushallintaan liittyvää temppua. Nyt on tavoitteena edetä yksipyöräisellä mahdollisimman hyvälle (perus)tasolle. 

Tämän viikkotehtävän tavoitetta en osaa etukäteen määritellä, mutta lasken viikon onnistuneeksi jos jaksan koko viikon ajan opetella ja harjoitella ajamista. Jos treenaan ahkerasti ja totean, ettei minun taidot tähän riitä niin se on hyväksyttävä loppupäätelmä. Jos pääsisin edes lähelle tämän linkin tasoa niin olisin ylittänyt omat etukäteisodotukset: 
https://www.youtube.com/watch?v=yGqWVzcHiv4

Lisähaasteeksi otan tälle viikolle ”ilman nettiä”-haasteen. Ostin tämän vuoden alkajaisiksi älypuhelimen ja ensimmäinen viikkotehtävä olikin ”älypuhelinviikko”. Älypuhelimessa on paljon hyviä puolia, mutta älypuhelimen yksi suuri ongelma on se, että sen avulla on koko ajan mahdollisuus surffailla netissä. Pystyn omaa käyttöäni rajoittamaan enemmän kuin monet muut, mutta välillä harmittaa omastakin puolesta, että puhelinta tulee räplättyä vaikkei sille olisi mitään tarvetta. Tämän vuoksi lisään viikkotehtävään tällaisen lisähaasteen. Ainoan poikkeuksen saan tehdä JOS työni puolesta minun on PAKKO käyttää internetiä. On mielenkiintoista nähdä tuleeko netittömyydestä mitään ”oireita” nyt kun olen päässyt älypuhelimen kautta tähän tilanteeseen, jossa netti on aina saatavilla. Aiempina vuosina olen pystynyt olemaan ilman nettiä kesätöiden ohessa työviikot, joten kokemusta tästä löytyy aikaa ennen älypuhelinta.

Eli jos minuun haluaa olla alkavalla viikolla yhteydessä niin soitelkaa, laittakaa tekstiviestejä tai savumerkkejä. Turvallista ja aurinkoista alkavaa viikkoa! :)

Suomessa ollaan, taas.

ps. olen päivittänyt euroviisuviikon finaalifiilikset ko. viikon blogikirjoitukseen.

Viikko 21: Euroviisuviikko

Euroviisuviikko oli erittäin tapahtumarikas ja se huipentui lauantai-iltana finaaliin. Finaaliliput olivat olleet alusta asti myyty loppuun, mutta lippuja vapautui pari kappaletta perjantaina myyntiin ja rakkaan isosiskoni avustuksella sain vapautuneista lipuista kopin eli pääsin sittenkin huipentamaan oman euroviisuviikkoni finaaliin Stadthallelle! :) Päivitin euroviisuviikkotehtävän blogikirjoituksen kahdessa osassa ja molemmat osat on nyt luettavissa tässä samassa yhteydessä. Ylempänä on finaalin jälkeisiä fiiliksiä ja alempaa löytyy ennen finaalia kirjoitettuja viisuviikon tunnelmia ja finaaliarviot jokaisen maan osalta. 

Pertti Kurikan Nimipäivät vieraili Wienin Suomi-koululla.

Finaalifiilikset

Oma euroviisuhistoriani sai siis lauantai-iltana huipennuksen, kun pääsin sittenkin lopulta katsomaan euroviisufinaalia Stadthallelle. Etukäteisarvioiden mukaan pidin voittajaehdokkaana Ruotsia ja sen kovimpina haastajina Venäjää ja Italiaa. Lähdin nauttimaan euroviisufinaalista hyvillä mielin, vaikka Suomi ei finaalissa ollutkaan. Omat suosikit ennen finaalia olivat järjestyksessä Venäjä, Espanja, Serbia, Israel ja Viro.

Ruotsalaiset olivat valmiina juhlimaan euroviisuvoittoa.

Finaalin lämmittelyshow oli lähes täysin sama kuin tiistaisessa semifinaalissa, mutta loi hyvää tunnelmaa finaalia varten. Finaali alkoi hyvin wieniläisellä insertillä ja Slovenian esityksen kautta päästiin käsiksi 27:n finaalimaan esityksiin. Stadthallen yleisön kovimmat suosikit olivat esityksen aikaisista suosionosoituksista päätellen Israel, Serbia, Ruotsi, Australia, Belgia ja Italia. Näiden lisäksi Venäjän ihana Polina sai esityksen jälkeen suuret suosionosoitukset. Myös finaalin väliaikashow oli komeaa kuultavaa.

Belgian lavashow veti yleisön villiksi.

Illan ja koko euroviisujen huipennuksena oli aina niin mielenkiintoinen pisteidenlasku. Tähän asti viisuyleisö oli käyttäytynyt paikan päällä hyvin, mutta pisteidenlaskun aikana viisuyleisö heitti tämän vuoden viisujen teeman ”Building Bridges” romukoppaan ja osoitti oman suvaitsemattomuutensa. Alusta asti kaavailemani kärkikolmikko (Ruotsi, Venäjä, Italia) karkasivat pisteissä muilta omaksi joukokseen heti alussa ja Venäjä siirtyi ensimmäisen puoliskon aikana kärkipaikalle. Se ei Stadthallen viisufaneille sopinut vaan joka kerta kun Venäjä sai suuret pisteet, alkoi erittäin kovaääninen buuaaminen. Raivokas buuaaminen ei kuulunut tv-lähetyksessä juuri ollenkaan, mutta oli todella kovaa paikan päällä. Buuauksen välilliseksi kohteeksi joutui Venäjän Polina-raukka, jonka kyyneleet eivät johtuneet koko ajan siitä, että hän oli iloinen johtoasemastaan, vaan ne johtuivat yleisön raivokkaasta buuaamisesta. Finaalin juontajat yrittivät muistuttaa viisuyleisöä viisujen teemasta ja siitä että kyseessä on musiikkikilpailu, mutta sekään ei saanut kaikkia hiljentymään. Pisteidenlaskun edetessä Ruotsi siirtyi vähitellen Venäjän ohi ja tämä aiheutti Stadthallessa Venäjän buuaukselle vastareaktion eli alkoi kovaääninen kannustus aina kun Venäjä sai pieniä pisteitä tai Ruotsi sai suuria pisteitä. Lopulta Ruotsi karkasi Venäjältä voittoon ja alkoi ruotsalaisten ja euroviisukansan kiihkeä voitonjuhla.

Måns sai Conchitalta himoitsemansa voittopystin.

Ruotsin Måns Zelmerlövin ”Heroes”-kappale on tarttuva ja sen voitto ei ollut yllätys. Lavashow oli hieno (erityisesti televisiosta katsottuna) ja esitys oli tarkkaan hiottu ehjä kokonaisuus. Itselle jäi biisistä kuitenkin edelleen puuttumaan todellinen voittajafiilis, mutta ei Ruotsin voitto mikään vääryys ollut. Ruotsissa osataan järjestää varmasti hienot euroviisut ensi vuonna(kin). Ruotsin voitto perustui vahvasti maiden jurypisteisiin, jotka Ruotsi voitti selvästi. Mielenkiintoinen seikka oli se, että pelkkien puhelinäänien peruteella Italia olisi voittanut finaalin ylivoimaisesti ja Venäjä olisi sijoittunut toiseksi jättäen Ruotsin pronssisijalle. Juryäänien mukana olo on jakanut viime vuosina mielipiteitä ja nytkin tulos olisi ollut erilainen jos pelkästään yleisö olisi äänestänyt. Italia kärsi (minulle hieman yllättäen) tänä vuonna juryäänien mukana olosta ja Ruotsi sen sijaan kruunasi voittonsa niiden ansiosta. Suomen edustaja PKN oli saanut huomattavasti enemmän pisteitä semifinaalissa yleisöltä kuin jurylta.

Kärkikolmikon pisteet (suluissa yleisöäänestyksen sijoitus+pisteet / juryäänien sijoitus+pisteet)

1. Ruotsi 365 pistettä (3. 272p. / 1. 353p.)
2. Venäjä 303 pistettä (2. 286p. / 3. 234p.) 
3. Italia 292 pistettä (1. 356p. / 6. 171p.)

Ruotsi juhli historian kuudetta euroviisuvoittoa.

Euroviisufinaali oli hieno ja ikimuistoinen kokemus. Koko euroviisuviikon aikana ehdin nähdä semifinaalien ja finaalin lisäksi erilaisia oheistapahtumia sekä tavata Suomen sympaattisen edustajapoppoon Pertti Kurikan Nimipäivät. PKN:n Kariin ehdin tehdä tuttavuutta jo edellisellä viikolla Leijonien pelien yhteydessä paikallisen Pointers-ravintolan kisakatsomossa. Euroviisuyleisö osoittautui odotetunlaiseksi sateenkaarikansaksi, joka oli melko miesvoittoinen. Erityisen mukava fiilis minulla jäi iloisista ranskalaisnaisista, joihin tutustuin semifinaalissa. He kannattivat Suomea, mutta joutuivat pettymään kun Suomi ei päässyt finaaliin. Itse olin pettynyt Stadthallen yleisön finaalikäyttäytymiseen Venäjää ja Polinaa kohtaan. Euroviisuja mainostetaan suvaitsevaisuuden ja yhtenäisyyden pyhättönä, mutta finaalin pisteidenlaskun aikainen käytös osoitti, että se ei pidä täysin paikkaansa. Kisan järjestäjät ja juontajat sekä viisujen vuoden teema (bulding bridges) ohjasivat yleisöä useaan otteeseen muistamaan, että kyseessä on viihteellinen laulukilpailu, jossa poliittiset mielenílmaukset jätetään pois. Siinä euroviisuyleisö epäonnistui lopulta lähes täysin. Vaikka kokemus oli hieno niin en ole vähään aikaan menossa katsomaan viisuja uudelleen paikan päälle. Wienin euroviisujen kokemuksen voimalla jaksaa euroviisuista innostua kotikatsomosta käsin uudella tavalla. Tämä kokemus riittää tällä erää ja jälleen on yksi lupaus viety kunnialla loppuun asti.

Polinasta tuli viikon aikana ylivoimainen suosikkini.

Viisuviikon kuulumiset sekä finaaliennakko (+toteutuminen)

Euroviisuviikko alkoi jo sunnuntaina Wienin keskustassa euroviisupuistossa Rathausparkilla, johon kaikkien maiden edustajat tulivat vuorotellen pitkin autoilla ja kulkivat yli 100 metristä punaista mattoa lehdistön sekä yleisön ihailtavaksi. Iso-Britannian edustajat hakivat suurimmat irtopisteet yleisöltä käymällä moikkaamassa pitkää fanirivistöä. Suomen edustaja Pertti Kurikan Nimipäivät sai suuret suosionosoitukset noustuaan autosta ja he olivat yksi eniten haastelluimmista artisteista punaisella matolla.

Rathausparkille oli kokoontunut tuhansia ihmisiä avajaisia varten.

Tiistaina oli vuorossa 1.semifinaali ja pääsin toteuttamaan oman vuoden takaisen lupaukseni Stadthallessa, kun menin katsomaan euroviisuja paikan päälle. Pertti Kurikan Nimipäivät edusti semifinaalissa Suomea ja oli monien mielestä jopa yksi viisujen ennakkosuosikki. Stadthallen ovet aukesivat kaksi tuntia ennen semifinaalin alkua ja tunnelma oli vauhdikas alusta asti. Tunti ennen semifinaalin alkua Stadthallessa alkoi ennakkoshow, jossa kuunneltiin vanhoja euroviisuhittejä, harjoiteltiin illan esityksiä varten kannustamista ja käytiin toimintaohjeita läpi. Yleisölle sanottiin mm. että pidetään hauskaa, esityksille ei buuata eikä sotketa politiikkaa tähän kisaan. Tämä ohjeistus on tullut viime vuoden kokemusten kautta, kun Venäjä sai suuret buuaukset semifinaaliesityksen jälkeen.

Suomen lippu oli valmiina semifinaalia varten.

Semifinaali alkoi räväkällä Moldovan poliisiesityksellä ja jatkui yhteensä 16 esiintyjän voimin. Lava oli ainakin livenä erittäin hieno ja esitykset olivat katsomosta käsin näyttäviä. Suomi esiintyi semifinaalin viiidentenä ja euroviisuhistorian lyhyin biisi sai yleisön aluksi hiljentymään, mutta esityksen jälkeen yleisö osoitti suurta suosiotaan Suomelle. Illan suurimmat suosionosoitukset Stadthallessa saivat Viron, Serbian ja Venäjän biisit. Lopulta semifinaaleissa kävi Suomen kannalta ikävästi, kun PKN ei päässyt finaaliin ja paikalta poistui paljon pettyneitä suomalaisfaneja.

Herra Euroviisu Jon Ola Sand ilmoitti kun äänestystulos oli valmis.

Semifinaalin kokeminen paikan päällä oli oman pitkän euroviisuhistorian toinen suuri kohokohta Lordin torijuhlien rinnalla. Näyttävän lavan lisäksi tunnelma oli alusta asti iloinen, vauhdikas ja meininki katsomossa oli hyvä. On olemassa tietynlainen stereotypia "euroviisukansasta" ja voin semifinaalin perusteella todeta, että se pitää melko hyvin paikkaansa. Euroviisukatsomossa oli paljon erittäin iloisia ja hymyileviä ihmisiä. Juttelin illan aikana monien suomalaisten kanssa, joita Stadthallessa oli paljon. Juttelin myös australialaisten kaukomatkaajien kanssa sekä suomalaisia fanittaneiden ranskalaisnaisten kanssa. Ranskalaisnaiset olivat teettäneet itselleen Suomen fanipaidat, jossa etupuolella oli PKN:n ja takapuolella Lordin kuvat.

Suomen kannattajia löytyi mm. ranskalaisten joukosta.

Keskiviikkona pääsin tapaamaan Pertti Kurikan Nimipäiviä, kun PKN vieraili Wienin Suomi-koululla. Kari ei ollut paikalla, koska hän oli sairastunut semifinaalin jälkeen. Bändillä oli aluksi median lehdistötilaisuus, jonka jälkeen he saapuivat Suomi-koulun saliin moikkaamaan koulun lapsia. Suomi-koulun lapset olivat harjoitelleet oman versionsa ”Aina mun pitää”-biisistä ja he esittivät sen PKN:lle. Bändin jäsenet olivat erittäin otettuja lasten laulamasta biisistä ja nauroivat erityisesti sanoituksille, joita oli hieman muutettu (esim. alkoholi oli muutettu pillimehuksi).

Artikkelit ja lasten laulama esitys löytyvät mm. iltasanomista ja aamulehdestä (pääset linkkeihin klikkaamalla nimestä). 

Paikalla oli aluksi myös median edustajia.

Lopuksi lapset saivat haastatella Tonia, Perttiä ja Samia.

Torstaina menin katsomaan 2.semifinaalia Rathausparkin screenille, jossa olikin porukkaa reilusti. Tunnelma ei yltänyt Stadthallen tasolle, mutta ulkoilmassa oli kuitenkin hyvä tunnelma kun paikalla oli monia satoja ihmistä. Toisen semifinaalin suurimmat suosionosoitukset Rathausparkissa saivat Israelin Golden Boy sekä Ruotsin Heroes.

Rathausparkin ulkoilmakatsomossa oli hienot puitteet.

Finaaliennakko (tehty perjantaina ennen finaalia):

Kuuntelin perjantaina kaikki biisit uudelleen ja tein lyhyet arviot finaalisteista. Voittajasuosikkeina ovat tällä hetkellä Ruotsi, Venäjä & Italia ja ihmettelen, jos jokin muu maa voittaa tämän vuoden euroviisut. Ruotsi on valmis radiohitti ja biisi toimii varmasti Euroopan mittakaavassa. Venäjällä on huikean hieno biisi, mutta poliittinen tilanne saattaa vaikuttaa mahdollisuuksiin juuri ratkaisevan verran. Italialla on upeasti laulava miestrio, mutta lavashow on vielä näkemättä ja se voi kääntää tilanteen kumpaankin suuntaan. Näiden kolmen kovimmat haastajat tulevat olemaan todennäköisesti Viro, Belgia ja Australia. Viro kärsii hieman esiintymisnumerosta, Belgia on noussut viikon aikana suureksi fanien suosikiksi ja Australia saanee paljon sympatiapisteitä. Omat suosikkini finaalissa ovat Venäjä, Israel, Viro, Espanja ja Serbia. Semifinaaleihin jäi yksi suuri suosikkini eli Maltan Warrior. Jännityksellä odotetaan miten finaalissa lopulta käy!

Mikä maa juhlii lauantai-iltana voittoa Stadthallella?

Vielä lopuksi julkaisen lyhyet arviot illan finalisteista ja heidän mahdollisuuksistaan finaalissa. Euroviisuissa menestykseen vaikuttaa biisin, laulusuorituksen, lavashown ja esiintyjien persoonan lisäksi mm. naapurimaiden tuki sekä esiintymisnumero. Näiden vuoksi euroviisuissa monet maat eivät kovinkaan helposti menesty, vaikka biisi olisikin hyvä. Kärkiviisikkoon nousee yleensä kuitenkin parhaat kokonaisuudet. Tältä finaalilta toivon tasaista voittokamppailua loppuun asti, mutta pelkään että voittaja karkaa jälleen jossain vaiheessa muusta porukasta. Nyt olisi ainakin mahdollisuudet tasaiselle voittotaistelulle, koska todellista superhittiä ei ole mukana. 

Finaaliarviot esiintymisjärjestyksessä (sulkuihin lisätty lopullinen sijoitus):

1. Slovenia (14.): Yksi suosikkimaiden takana tulevista haastajista aloittaa finaalin. Biisi on hyvä, jota korostetaan lavalla tuulikoneiden ja valojen avulla. Aloittajana ei kärsi niin paljon alkupään esiintymisnumerosta. Sijat 6.-10. 
2. Ranska (25.): Suora finalisti lähtee jälleen omankielisellä hitaalla biisillä liikenteeseen, mutta menestystä tuskin on luvassa heikohkon esiintymisnumeron ja tylsähkön biisin takia. Sijat 21+.
3. Israel (9.): Yksi finaalin vauhdikkaimmista vedoista sai ainakin torstain semifinaalissa Rathausin ulkoilmakatsomon villiintymään. Näytti hieman epävarmalta semeissä, mutta voi nousta korkealle finaalissa. Sijat 6.-10.
4. Viro (7.): Yksi tämän vuoden kärkimaista noussee melko korkealle erittäin ehjän kokonaisuuden (esitys+biisi) ansiosta. Viekö esiintymisnumero mahdollisuudet top5-sijoitukseen? Sijat 1.-5.
5. Iso-Britannia (24.): Vauhdikas ja svengaava biisi on varmasti paikan päällä toimiva setti. Esiintyjät ovat keränneet Wienissä pisteitä faneilta ja lehdistöltä, mutta suurta menestystä en silti usko tälle kappaleelle. Sijat 11.-20.
6. Armenia (16.): Tässä voi olla finaalin ensimmäinen ”jääkaappibiisi”, jota ei välttämättä jaksa katsoa ja kuunnella loppuun asti. Vaisu kokonaisuus ja pisteet tulevat lähinnä naapurimailta. Sijat 21+.
7. Liettua (18.): Balladivoittoisen finaalin yksi ilopilleri, jossa esiintyjät ainakin yrittävät kaikkensa. Iloinen mieli ja esitys luvassa, mutta menestys jää muille maille. Sijat 11.-20.
8. Serbia (10.): Ensimmäisen semifinaalin todellinen yllätys, tyypillistä euroviisumenoa. Laittoi Stadthallen sekaisin ja oli Venäjän kanssa selvästi kovimmat suosionosoitukset saanut esitys. Menestystä on vaikea arvioida, mutta maantieteellinen sijainti tuo pisteitä. Sijat 6.-10.
9. Norja (8.): Itselle toisen semifinaalin suurin pettymys etukäteisodotuksiin nähden. Lavashow jäi vaisuksi ja biisikään ei päässyt oikeuksiinsa. Norjalla on kuitenkin paljon faneja, joten sijoitus voi olla silti korkea. Sijat 11.-20.
10. Ruotsi (1.): Voittajasuosikki nro 1. Perinteisen hiottu ruotsalainen euroviisu, joka jää päähän soimaan. Lavashow on ehjä kokonaisuus ja toimii, mutta minun mielestä tästä biisistä puuttuu se euroviisuvoittajan loppuhuipennus, joka nostaa biisin muiden ohi. Voittanee silti.  Sijat 1.-5.
11. Kypros (22.): Ruotsin jälkeen esiintyvällä biisillä on vaikeaa menestyä ja Kyproksen viisu on hieman liian vaisu, jotta voisi saada huomiota tarpeeksi. Kiva biisi, mutta ei menesty. Sijat +21.
12. Australia (5.): 60.euroviisujen juhlavieras lähtee viisufinaaliin svengaavalla biisillä ja koreografiat on varmasti tarkkaan harkittu. Aussit saanee sympatiaääniä pelkästään osallistumisen takia ja nousee sen takiakin jo korkealle, mutta riittääkö se top5-sijoitukseen? Sijat 6.-10.
13. Belgia (4.): Ensimmäisen semifinaalin suurin yllätys loistavan ja erilaisen esityksen ansiosta. On noussut viisuviikon aikana myös Wienissä suureksi puheenaiheeksi ja fanien suosiksi, joten sijoitus voi olla erittäin korkea. Sijat 1.-5.
14. Itävalta (27.): Isäntämaa lähti Conchita Wurstin jälkeen rauhallisella biisillä liikenteeseen ja menestystä ei ole luvassa. Isäntämaa saa aina sympatiapisteitä, mutta nekään ei riitä tällä kertaa kovinkaan korkealle. Sijat 11.-20.
15. Kreikka (19.): Ensimmäisen semifinaalin yksi hienoimmista esityksistä ja pisteet nousi ainakin minun silmissä livenä kuullun vedon ansiosta. Kreikka on menestynyt euroviisuissa lähes aina hyvin, joten tämäkin kolkuttelee top10-sijoituksia. Sijat 11.-20.
16. Montenegro (13.): Kiva biisi, josta monet eurooppalaiset tykkäävät, mutta todennäköisesti jää muiden jalkoihin = ei jää mieleen. Oma kieli on sekä etu että haitta. Sijat 11.-20.
17. Saksa (26.): Rahoittajamaana finaaliin ja jälleen melko oudolla biisillä. Menestystä en osaa arvioida, koska lavashow on näkemättä ja jotkuthan voi tykätä tästä kipaleesta. Sijat +21.
18. Puola (23.): Tämä maa vaihtoi viime vuodesta esittäjää ja biisiä huomattavalla tavalla. Biisi on kaunis, mutta semifinaalissa oli havaittavissa alavireisyyttä. Kolkuttelee jumbosijoja. Sijat +21.
19. Latvia (6.): Semifinaalien oudoin esitys ja biisi joka pääsi finaaliin. En ymmärrä tämän biisin hienoutta, mutta koska tämä meni finaaliin niin menestys voi tulla ainakin minulle yllätyksenä. Todellinen mysteeri. Sijat 11.-20.
20. Romania (15.): Finaali jatkuu rauhallisella ja surumielisellä Romanian esityksellä, jolle on vaikea kuvitella suurta pistemäärää. Kiva biisi, josta puuttuu kuitenkin se viimeinen silaus. Sijat +21.
21. Espanja (21.): Maa jolla on ollut monesti erittäin hyvä ja toimiva biisi sekä loistava laulaja, mutta menestys on jäänyt odotettua pienemmäksi. Jälleen on vahva laulaja ja biisi, mutta tuleeko pisteitä muualta kuin Portugalista? Sijat 11.-20.
22. Unkari (20.): Maailmanrauhabiisi, jossa oli semifinaalissa tyylikkäät taustat. Kivaa ja kaunista laulua, mutta jää polkemaan paikalleen. Saa tasaisesti pisteitä ympäri Eurooppaa.  Sijat 11.-20.
23. Georgia (11.): Soturinainen veti ensimmäisessä semifinaalissa esityksensä kovalla energialla, mutta laulussa oli ajoittain haasteita. Biisi on jäänyt ainakin minun korviin soimaan, onko se kuitenkaan hyvä asia? Naapurimaapisteitä luvassa. Sijat 11.-20.
24. Azerbaizhan (12.): Tämä maa on lähes aina korkealla ja tänä vuonna biisi on jälleen ihan hyvä. Semifinaalin esitys oli hieman sekava, mutta sijoitus voi olla silti yllättävän korkea. Sijat 6.-10.
25. Venäjä (2.): Polina veti upean suorituksen semifinaalissa ja samaa on varmasti luvassa finaalissa. Biisi on voittaja-ainesta, mutta vaikuttaako viisujen ulkopuoliset asiat äänestykseen? Oma suosikkibiisi jo esikuunteluista asti ja live-vedon jälkeen fiilis vahvistui entisestään. Sijat 1.-5.
26. Albania (17.): Tämän edustajan finaalipaikka yllätti eniten ensimmäisen semifinaalin perusteella. Tylsähkön oloinen soololaulanta, jossa ei tapahdu edes lavalla mitään ihmeellistä. Sijat +21.
27. Italia (3.): Italialaistrio on hoitanut fani- ja lehdistötapaamiset tyylikkäästi ja on yhdessä Venäjän kanssa suurin Ruotsin haastaja. Finaaliesitystä odotan mielenkiinnolla, se voi nostaa poppoon voittoon tai pudottaa kärkikolmikosta. Juryilta tulee paljon pisteitä, se on varma juttu. Sijat 1.-5.

Stadthallen lavalla nähtiin tiukka finaalishow.

Viikko 20: Turistiviikko

Viikkotehtävien kesäkausi lähti käyntiin turistiviikolla. Suuntasin maanantaiaamuna Järvenpäästä junalla ja bussilla Tikkurilan kautta Helsinki-Vantaalle ja matka kohti Keski-Eurooppaa alkoi. Majoitun reissun aikana Wienissä, mutta lähdin lentokentältä suoraan Ostravaan katsomaan jääkiekon MM-kisojen Suomi-Valko-Venäjä-peliä. Yhtenä ajatuksena oli lähteä myös mahdollisesti Prahaan katsomaan Leijonien mitaliotteluita, mutta tämä suunnitelma ei lopulta toteutunutkaan, kun Suomi putosi ennen mitalipelejä. Viikon aikana oli tarkoitus toimia perinteisen turistin tavoin ja liitin tähän viikkotehtävään myös juuri opettajaksi valmistuneen opiskelutoverini Akin ehdotuksen valokuvausviikosta eli kuvasin viikon aikana mahdollisimman paljon kaikkea mitä eteen tuli. 

Tapasin Tamin Ostravassa ennen Valko-Venäjä-peliä.

Maanantaina suuntasimme suoraan Wienin lentokentältä autolla Ostravaan kannustamaan Leijonia kohti jatkopaikkaa ja edessä oli tiukka ottelu Valko-Venäjää vastaan. Saavuimme Ostravaan hyvissä ajoin: jäähallin edusta oli täynnä suomalaisia lätkäturisteja, vaikka pelin alkuun oli vielä kaksi tuntia aikaa. Sää oli lämmin ja aurinkoinen ja alueella faneja viihdytti paikallinen cover-bändi. Ennen peliä pääsin moikkaamaan aurikokuningas Juhani ”Tami” Tammista, joka kävi kalapaitaan pukeutuneena haistelemassa fanien tunnelmaa hallin edustalla. Tami oli oikein letkeällä päällä ennen peliä.

Halli oli loppuunmyyty, mutta ottelun alussa oli vielä tyhjää.

CEZ Areenalla oli lopulta lähes täysi tupa ja katsojista hieman yli puolet oli suomalaisia lätkäturisteja. Olin ensimmäistä kertaa lätkän MM-kisojen yleisössä ja samalla tuli todettua, että kisaturistit ja -tunnelma on juuri sellaista kuin television välityksellä voi kuvitella: täynnä huoletonta ja iloista menoa. Viime vuoden lentopallon MM-kisojen suomalaisfanien keski-ikä oli selvästi minua korkeampi ja samaa se tuntui olevan myös Ostravassa. Tunnelma oli ottelun alun jälkeen tasaisesti nouseva ja varsinkin 3.erässä tunnelma nousi korkealle aaltoineen ja lauluineen. Tasainen ja viihdyttävä ottelu huipentui rangaistuslaukauskilpailuun, jonka Suomi lopulta voitti kolmella upealla maalilla. Oli erittäin hieno kokemus nähdä voitokasta MM-lätkää paikan päältä! :)

Leijonat sinetöi voitolla jatkopaikan puolivälieriin.

Ostravan reissun jälkeen tiistaina oli vuorossa mm. pieni shoppailukierros Wienin keskustassa. Olin jo viime jouluna Wienissä vieraillessani positiivisesti yllättynyt Wienin liikenteen sujuvuudesta ja nyt kun liikuin metrolla pääsääntöisesti koko viikon niin tuli entistä vahvemmin todettua Wienissä liikkumisen helppous ja sujuvuus.

Tiistaina juhlittiin siskonpojan synttäreitä Turtles-kakun merkeissä.

Tiistai-iltana lähdin katsomaan Suomen ja Venäjän välistä lätkämatsia Wienin suomalaisten kisaravintolaan Pointersiin. Pointersissa oli suomalaisille varattu oma kabinettitila, joka oli täynnä suomalaisia. Oli hienoa huomata, että tällaisia juttuja järjestetään suomalaisten kesken, koska Wienissä asuu tunnetusti paljon suomalaisia. Pointersissa oli enemmän ihmisiä katsomassa Suomen lätkäpeliä kuin toisella puolella pyörínyttä mestareiden liigan Bayern-Barca-ottelua ja paikalliset katsoivatkin meitä suomalaisia ihmeissään. Suomi voitti tapahtumarikkaan ottelun Venäjää vastaan ja Pointersissa oli iloinen tunnelma ottelun jälkeen. Pointersissa oli n.30-40 suomalaista ja mukana viiletti myös euroviisuedustajamme Pertti Kurikan Nimipäivien Kari, joka oli avaamassa äänihuuliaan Leijonia kannustamalla. Kari oli oikein sympaattisen ja leppoisan oloinen kaveri, joka ei paljon huomiosta häiriintynyt. Hän tuli esittäytymään minulle baaritiskillä ja vaihdoimme muutaman sanan siinä. Muu bändi oli hotellilla lepäämässä, mutta Kari halusi tulla katsomaan lätkää.

Pointersissa oli tunnelmaa suomalaisten kabinetissa.

Keskiviikkona oli vuorossa superturistipäivä, kun lähdin kartan kanssa kävellen kiertämään Wienin kaupunkia omassa rauhassa. Aloitin kierroksen jo aiemmin itselle tutusta Schönbrunnin alueesta. Schönbrunnilta jatkoin kävelyä kohti Wienin keskustaa ja päivän aikana ehdin vierailla ostoskeskuksissa sekä tulevan viikon euroviisujen maisemissa Stadthallen läheisyydessä. Kiersin myös ydinkeskustan suurimpia nähtävyyksiä Hofburgin palatsista parlamenttitaloon ym. Päivän aikana vahvistui edelleen tunne, kuinka Wien on monella tapaa hieno kaupunki. Vanhat ja kulttuurisesti merkittävät rakennukset, sujuva liikenne, ystävälliset ihmiset ja yleinen kaupungin ilme ja tunnelma luo Wienistä miellyttävän kokonaiskuvan. 

Superturistipäivän tärkein väline oli kartta.

Torstaina oli sateinen päivä, mutta iltapäivällä sateen loppuessa kävimme Wienin luonnonpuistossa Lainzer Tiergartenissa. Illalla lähdin jälleen kohti Pointersia ja suomalaisten lätkäkisakatsomoa. Puolivälieräottelussa oli vieläkin enemmän suomalaisia paikalla ja muutama rohkea tshekkiläinenkin oli uskaltautunut paikalle. Ottelun lopputulos oli lopulta ikävä ja harmillinen kun Leijonien kisaurakka päättyi Tshekin voittoon. Kaiken pettymyksen keskellä olin kuitenkin iloinen siitä, että pääsin seuraamaan lätkää Wienin suomalaisten kanssa. Otteluiden jälkeen sieltä ei ollut kiire lähteä heti pois vaan oli kiva jutella suomalaisten kanssa, jotka ovat asuneet Wienissä jopa syntymästä asti. Pisteet myös Pointersille, kun se järjestää tällaisia mahdollisuuksia suomalaisille. Toisaalta ymmärtäähän sen, koska Pointers tekee ihan kivasti voittoa suomalaisten ravintolatottumusten avulla.

Lainzer Tiergarten on ilmainen luonnonpuisto, joka on vierailun arvoinen.

Perjantaina kävimme syömässä Wienin Hard Rock Cafessa, jonka jälkeen suuntasimme ruuhkaisen ydinkeskustan läpi luonnonhistorialliseen museoon. Ennen museoon siirtymistä kävimme katsomassa tulevan viikon euroviisupuistoa Rathausparkissa, jossa oli menossa alueen valmistelut. Euroviisujen läheisyys alkoi näkyä erityisesti loppuviikolla ympäri Wieniä. Luonnonhistoriallinen museo on iso ja näyttävä paikka, jossa riittää katseltavaa ja tutkittavaa, eikä yhdellä käynnillä jaksanut tutustua kaikkeen kovinkaan tarkasti. 

Liikkuva dinosaurus oli erityisen hauska nähtävyys.

Lauantaihin mennessä olin ehtinyt nähdä Wieniä paljon, joten oli aika lähteä vaihtelun vuoksi muualle. Koska Prahan reissu jäi Leijonien putoamisen myötä väliin niin lähdin aamupäivällä junalla kohti Slovakiaa ja Bratislavaa. Junamatka Wienistä Bratislavaan kesti tunnin ja kaksisuuntainen junalippu maksoi 16 euroa eli halvalla pääsi liikkumaan myös Bratislavaan. Bratislavan päivälle sattui loistava keli ja aurinko paistoi koko päivän klassisen kauniissa Bratislavan kaupungissa. Kiersin juna-asemalta kaupungin laitamilta kohti keskustaa ja kävin katsastamassa mm. vuoden 2011 jääkiekon MM-kisojen kulta-areenan, jossa Leijonat juhlivat maailmanmestaruutta. MM2011-kisoja oli kiva muistella varsinkin nyt kun Leijonien kisat Tshekissä olivat päättyneet jo puolivälieriin.

Tonava, jäähalli, suihkulähde, vanha kaupunki & minä.

Bratislavan vanhan kaupungin alue oli erittäin vilkas ja kaiken lisäksi siellä oli jonkinlaiset kaupunkijuoksut menossa. Bratislavan parhaat näkymät löytyvät Bratislavan linnan uumenista. Sinne kannattaa ehdottomasti suunnata jos Bratislavassa vierailee. Bratislava vaikutti sopivan kokoiselta ja vilkkaalta kaupungilta. Linna ja vanha kaupunki olivat hienoja, mutta myös kaupungin kokonaiskuva oli tyylikäs. Tykästyin yhden päivän visiitin aikana Bratislavaan sen verran, että voisin vierailla siellä uudelleen paremmalla ajalla.

Bratislavan linnan näkymää.

Sunnuntaina oli turistiviikon viimeinen päivä ja vaikka paljon oli tähän mennessä tullut nähtyä niin paljon oli vielä näkemättä ja kokematta. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan sunnuntaina piti käydä Madame Tussaudsin vahakabinetissa ja Praterin huvipuistossa, mutta epävakaan sään vuoksi siirsimme suunnitelmat näiden suhteen eteenpäin. Iltapäivää kohti aurinko alkoi lopulta lämmittämään ja kävimme maistelemassa viikon päätteeksi sacherkakkua paikallisessa Aida-ravintolassa. Sen jälkeen suuntasimme Wienin keskustaa ja Rathausparkia kohti, jossa oli tulevan viikon euroviisujen avajaistapahtuma. Avajaisissa jokaisen maan edustajat kävelivät 200 metriä pitkän punaisen maton lehdistön ja yleisön läpi. Suomalainen PKN sai suuret suosionosoitukset astuttuaan autosta ulos ja avajaiset osoitti että he ovat yksi euroviisujen kiinnostavimmista edustajista. Turistiviikko päättyi siis sopivasti euroviisujen merkeissä, joten siirtymä kohti seuraavaa viikkoa oli enemmän kuin sopiva.

Sunnuntaina oli ohjelmassa hassuttelua, euroviisuavajaiset ja sacherkakkua.

Turistiviikko aloitti viikkotehtävien kesäkauden ja teki sen todella onnistuneesti. En olisi tehnyt näin paljon asioita ja liikkunut yhtä paljon jos minulla ei olisi ollut viikkotehtävänä nimenomaan turistiviikko. Viikkotehtävä aktivoi minua entistä enemmän ja kävelin viikon aikana yhteensä yli 50 kilometriä Wienissä ja Bratislavassa. Lähetin viikon aikana postikortteja, ostin matkamuistoja, otin kuvia reilusti ja tutustuin erityisesti Wieniin melko vahvasti. Viikko oli enemmän kuin onnistunut ja tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia kesäviikkoja! :)

"Wien: City of Love" 
Turistiviikon suosikkikuva, joka tuli ikuistettua vahingossa.

Viikko 21: Euroviisuviikko

Viikko 21 tuo eteen jotain tuttua, mutta samalla uutta: vuorossa on euroviisuviikko. Olen katsonut euroviisuja lapsesta asti jo yli 20 vuotta ja ainoastaan yhdet euroviisut (v.2003) ovat jääneet katsomatta. Tästäkin huolimatta en ole ollut koskaan katsomassa euroviisuja livenä, en edes Helsingissä 2007. Osittain sen takia tein vuosi sitten facebookissa lupauksen, että lähden katsomaan euroviisuja paikan päälle vuonna 2015 huolimatta siitä, mikä maa voittaa. Jälkikäteen ajateltuna olin erittäin onnekas että juuri Itävalta voitti, koska majoituspuoli on automaattisesti kunnossa.

Tämä viime vuoden lupaus tulee viikolla 21 toteen.

Mitä tämä viikkotehtävä sitten käytännössä tarkoittaa? Aion osallistua mahdollisimman moneen euroviisuihin liittyvään tapahtumaan. Viikon odotetuin juttu itselläni on tietenkin tiistai-illan semifinaali, jossa Suomen edustaja Pertti Kurikan Nimipäivät eli PKN kamppailee finaalipaikasta ja olen Stadthallessa katsomassa kyseistä semifinaalia. Mielenkiinnolla odotan millainen spektaakkeli euroviisut on livenä. Se mitä muuta viikko tuo tullessaan, selviää alkavan viikon aikana. Ei muuta kuin rakentamaan siltoja!

Wien on valmis euroviisuviikkoon.

Viikkotehtävien kesäkausi käyntiin!

Viikkotehtävävuoden osalta kevätkausi päättyi viikkoon 19 ja nyt viikolla 20 alkaa kesäkausi. Tähän mennessä minulla on ollut 19 erilaista viikkotehtävää, joista moni on ollut mukavia, haastavia, mielenkiintoisia ja arkea sopivalla tavalla piristäviä. Mukaan on mahtunut myös hieman tylsempiä ja omalta suoritustasoltani heikompia viikkotehtäviä. Salaviikkotehtävä (vko7) on ollut itselleni tähän mennessä mieluisin ja mielenkiintoisin viikkotehtävä, mutta mm. HarryPotter-viikko (vko15) nousi uusimmista viikkotehtävistä kärkikahinoihin koko vuoden osalta. Loppukevät osoitti jälleen sen saman asian, mikä ilmeni jo vuoden 2009 viikkotehtävien suorittamisen aikana eli joka viikko ei voi olla liian rasittavia ja haastavia viikkotehtäviä jos haluan nauttia normaalistakin arjesta. Tässä blogitekstissä teen pientä koontia menneestä keväästä ja suuntaan katsetta kohti alkavaa kesäkautta.

Luetuimmat viikkotehtävätekstit (10.5.2015):



1. (1.) Salaviikko: ”Elämää kodin ulkopuolella” (vko7)
2. (2.) Viikotehtävävuosi 2015: Vielä kerran! (ennakko)
3. (3.) Kiroiluehkäisyä lusikalla (vko9)
4. (4.) Noppa ratkaisee (vko8)
5. (5.) Mojiton superviikko! (vko10)
6. (-) Neljäosa vuodesta takana: 3 000 lukukertaa ylittynyt (väliarvio)
7. (6.) Älypuhelinviikko #lazze2015 (vko1)
8. (-) Päivähaasteviikko (vko16)
9. (-) Harry Potter-viikko (vko15)
10. (8.) WC-paperiviidakkoasuntoviikko (vko3)

Salaviikkotehtävä viikolta 7 on siis edelleen ylivoimaisesti luetuin blogiteksti. Huhtikuun alun tilastoihin verrattuna top10-listalle muutosta ovat tuoneet kolme uutta blogikirjoitusta, joista korkeimmalle on noussut huhtikuun alun väliarvioteksti. Harry Potter- ja päivähaasteviikkojen kirjoitukset ovat nousseet myös top10-listalle. WC-paperiviidakkoasuntoviikkoteksti nousi aiemmin luetumpana olleen vaihtoehtoreittiviikon ohi, vaikka putosikin uusien viikkotehtävien taakse. Tämä tilasto on mielenkiintoinen, koska juuri nämä top10-listalla olevat viikkotehtävät ovat olleet myös itselleni tähän mennessä kaikista mielenkiintoisimpia.

Harry Potter-viikon huispauspelit oli hauska kokemus :)

Huhtikuun viikkotehtävien vertailu 2009/2015:

Viikko 14: Facebook tutummaksi < Vähän erilainen viikko

Viikko 15: Kohteliaisuusviikko < Harry Potter-viikko

Viikko 16: Tasapainoiluviikko < Päivähaasteviikko

Viikko 17: 2x2kg:n painot jalassa/mukana > ”Hyvinvointiviikko” (=tekosyyviikko)

Viikko 18: Runoja ja mietelauseita > Aikataulutusviikko

Vuosien 2009 & 2015 viikkotehtävien vertailu jatkui myös huhtikuun osalta ja vuoden 2015 johtoasema vankistui edelleen. Vuoden 2009 huhtikuun hauskin viikkotehtävä oli 2x2kg:n tarrallisten painojen kantaminen jalassa/mukana koko viikon ajan. Lisäksi runo- ja mietelauseviikko oli vertailuviikkoa (=aikataulutusviikkoa) mukavampi, mutta muuten vuoden 2009 huhtikuun viikot jäivät tämän vuoden varjoon. 

Viikkovertailussa vuosi 2015 johtaa vuotta 2009 lukemin 15-4.

Kesäkausi käyntiin: viikot 20 – 23

Omalta osaltani nyt alkaa siis kesäkausi ja se tarkoittaa viikkotehtävien osalta sitä, että pystyn tekemään sellaisia viikkotehtäviä, joita en esimerkiksi lukuvuoden aikana pysty. Minulla on kesäajalle viikkotehtävävaihtoehtoja paljon, mutta kaikkea en todennäköisesti ehdi enkä pysty suorittamaan. Tässä vaiheessa on kuitenkin tiedossa jo seuraavat neljä viikkotehtävää, joten tässäpä lyhyt katsaus niihin.

Viikko 20: Turistiviikko

- Vietän tällä viikolla aikaa mm. Wienissä, Ostravassa, Bratislavassa ja aion toimia kuten klassisen perinteiset turistit toimivat. Aion ottaa kuvia paljon kaikkialta, hassuttelen Ostravassa lätkän MM-kisojen Suomi-Valko-Venäjä-pelin katsomossa, lähetän postikortteja tuttaville ja teen mitä muuta turistille tyypillistä viikon aikana tuleekaan mieleen. Sain valokuvauksellisen viikkotehtäväidean opiskelutoveriltani Akilta aiemmin talvella, joten liitän sen idean tähän turistiviikkoon.

Viikko 21: Euroviisuviikko

- Viikolla 21 aion viettää aikaa euroviisuhuuman keskellä Wienissä ja menen katsomaan mm. tiistai-iltana euroviisujen ensimmäistä semifinaalia, jossa PKN taistelee Suomen puolesta finaalipaikasta. Tämä viikko avartaa varmasti minun mielikuvaani todellisesta euroviisumaailmasta, vaikka olen katsonut euroviisuja tv:n välityksellä jo 90-luvulta saakka. Semifinaalien näkeminen Wienin huikean hienossa Stadthallessa on varmasti upea kokemus, vaikka toki finaaliin olisin halunnut. Finaaliliput ovat olleet alusta asti myyty loppuun, joten sitä joudun katsomaan television välityksellä.

Viikko 22: Lastenhoitoviikko

- Viikolla 22 kokeilen minkälaista olisi toimia huoltajana kolmelle 4-8-vuotiaalle pojalle, kun olen lupautunut toimimaan päävastuullisena huoltajana isosiskoni pojille viikon ajan. Isosisko ja hänen miehensä ovat toki viikon aikana tukena neuvomassa minua, mutta aion testata millaista on (lähes) kokonaisvaltainen lapsenhoitovastuu. Itselle ei ole lapsia tulossa vielä ihan lähiaikoina, mutta tämä viikko avartaa varmasti aiempaa paremmin lasten päivittäisen hoitamisen ja kasvattamisen haasteita.

Viikko 23: Yksipyöräisviikko

- Wienistä palattuani aloitan kesäkuun Virroilla työviikon merkeissä ja aion opetella siellä yhdessä työkaverini Eijan kanssa yksipyöräisellä ajoa. En ole koskaan päässyt edes kokeilemaan sitä vielä, mutta nyt kun mahdollisuus siihen suodaan niin haluan testata ja opetella sitä mahdollisimman hyvin. Minulla ei ole minkäänlaisia ennakkokäsityksiä miten se onnistuu, mutta siinähän se viikon aikana selviää. Tässä voi olla vaarana se, että innostun hieman liikaa...

Odotan innolla neljää seuraavaa viikkoa monestakin syystä ja toivon todella, että jaksaisin ottaa kesäkaudesta mahdollisimman paljon irti myös viikkotehtävien osalta. Kevyempiä väliviikkoja täytyy kesälläkin pitää, mutta toivottavasti ne jää mahdollisimman vähälle. Näiden yllä mainittujen tulevien tehtävien lisäksi tällä hetkellä olen ajatellut toteuttavani kesän aikana mm. seuraavanlaisia viikkotehtäviä:

- Maratonviikko (vko25)
- Huippu-urheilijan treeniviikko (vko28)

- Road trip-viikko (vko30)

- Ravi- ja vedonlyöntiviikko (vko31)

- Viikko ABC:lla

- Pullonkeräysviikko

- Geokätkeilyviikko

- Piilokameraviikko

- Suunnistusviikko

- Vaellusviikko

- Yritän rikkoa guiness world record-ennätyksiä

Lordin euroviisun voittojuhlissa osallistuin GWR-ennätykseen karaokelaulannassa,
mutta kesällä yritän rikkoa muita ennätyksiä.